Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Me Naiset: Ellen Jokikunnas ja Jari-puoliso saavat adoptiolapsen
10.04.2024 |
Jokikunnas oli Italiassa ja matkalla lentokentälle, kun puhelin soi ja langan päässä oli adoptiovastaava. Pian myös kuvat, videot ja tiedot lapsesta saavuttivat tulevien vanhempien sähköpostit.
Videolla näimme hymyileväisen tyypin leikkimässä, piirtämässä ja musisoimassa. Olemme katsoneet tämän äärimmäisen hyvän mielen videon läpi ehkä tuhat kertaa.
Pariskunta on kertonut julkisuuteen avoimesti lapsettomuuden tuomasta surusta. He kävivät seitsemän vuotta lapsettomuushoidoissa, jonka jälkeen adoptiojonossa kului vielä kuusi vuotta.
Pitkä prosessi ei hajottanut parisuhdettamme, päinvastoin. Se hitsasi meidät paremmiksi toisillemme, Jokikunnas summaa Me Naisille.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7ee904d3-0753-49f6-a127-6aff74…
Onnea!
Mutta ompa hävyttömän pitkä prosessi tuo adoptioprosessikin, kuusi vuotta!
Kommentit (370)
Kyllä Suomessa syntyneitäkin lapsia adoptoidaan, mutta tietenkään ei ole olemassa mitään vauvavarastoa, vaan adoptiot riippuu ihan tilanteesta. Suomessa suuri osa on perheensisäisiä adoptioita, mutta kyllä on myös ihan perheen ulkopuolisia tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"He kävivät seitsemän vuotta lapsettomuushoidoissa"
Ellen on 47 vuotias. Eli lapsettomuushoidot alkoi kun hän oli 40 vuotias. Olisiko kannattanut silloin kun oli missinä hoitaa asia alta pois?
Ei, tuossa luki että ennen adoptio-prosessia oli lapsettomuushoidot. Seitsemän vuotta on todennäköisesti vain yhteenlaskettu summa.
Ei vaan oli ensin yritetty lasta luomusti pitkään, sitten käyty 7 v mittaiset lapsettomuushoidot, ja niiden jälkeen vielä 6 v adoptioprosessi. Eli ainakin viimeiset 15 v aktiivisesti yritetty koko ajan saada lapsi. Raskas rupeama kelle tahansa, onnea heille.
Ei he ole edes tubteneet noin kauaa.
Aina sama kaava näissä jutuissa
- jauhetaan miten kauan odotettiin
- annetaan kuva että vain ne adoptoi jotka ei saa biolasra
- adoptiolasten erityistarpeisuutta korostetaan
Ei kyllä kateeksi käy! On totuttu jo mukavaan rauhalliseen elämään ja nyt sitten tulee noin iso lapsi traumoineen.
Monesti lapsihaaveissa unohtuu realiteetit ja ymmärrys omasta jaksamisesta. No toivottavasti kaikki menee hyvin.
Enää ei sitten matkustella ees ja taas. Lapsi on kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi adoptiolasta. Molemmat jo yliopistossa. Ei minkäänlaisia ongelmia, haasteita tai vaikeutta koskaan.
Sukujemme ns erityislapset on kaikki biologisia. Samaten ne joilla on ollut oppimisvaikeuksia tai ylivilkkautta.
Vierailija kirjoitti:
Enää ei sitten matkustella ees ja taas. Lapsi on kouluikäinen.
Jospa se matkustelu onkin ollut sen tyhjän täyttämistä, kun ei ole ollut lasta.
Lämpimät onnittelut heille, lapsi saa kodin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saadakseen adoptiolapsen ja päästäkseen edes jonoon, paria syynätään monin tavoin tarkkaan, ei lapsia noin vaan anneta kenelle tahansa. Ellen on vuosia kertonut haaveesta saada adoptiolapsi ja nyt sitten täällä pällistellään miksi kertoi julkisesti. Ellen arvostaa lukijoita ja myös toivottavasti häätää kaikenlaiset paparazzit kintereiltään. Kaikkea hyvää Ellenin perheelle !
Ellenistä olen saanut fiksun kuvan, on varmasti hyvä äiti. Ihanaa, että hän pääsee kokemaan äitiyden, kun on sitä kovasti kaivannut.
Tämäkin ketju on hyvä osoitus siitä, että olis vaan kannattanut pitää omana tietonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Lapsi saa varmasti rakastavan ja turvallisen kodin, jossa talouskin on kunnossa. Ellen on ihanan äidillinen persoona (olen tavannut hänet monta kertaa) ja hänellä on miehensä kanssa mahdollisuus keskittyä lapseen täysillä nyt kun vihdoin hänet saivat.
Minullekkin on tullut Ellenistä äidillinen fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on hyvä osoitus siitä, että olis vaan kannattanut pitää omana tietonaan.
Voihan tuo julkaiseminen toimia myös rohkaisuna niille, jotka odottavat adoptiojonossa tuota tärkeää puhelinsoittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa syntyneitäkin lapsia adoptoidaan, mutta tietenkään ei ole olemassa mitään vauvavarastoa, vaan adoptiot riippuu ihan tilanteesta. Suomessa suuri osa on perheensisäisiä adoptioita, mutta kyllä on myös ihan perheen ulkopuolisia tapahtuu.
Suomessa adoptoidaan vain muutamia kymmeniä lapsia vuodessa, jos perheensisäiset adoptiot jättää laskuista. Adoptiohaluisia on paljon enemmän, joten suurin osa ei saa lasta sitä kautta.
Kotimaan adoptiojonoon ei voi edes hakea 35 vuotta täyttänyt, koska jonot on pitkiä. Jos viidessä vuodessa ei lasta ole tullut, putoaa pois jonosta. Eli epävarma ja usein turha odotus.
Trollit voi suoraan vaan ohittaa, niihin ei kannata reagoida.
Onnea Ellenille! Liikutuin tästä uutisesta, Ellen ansaitsee äitiyden kokemuksen. Kaikkea hyvää koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon adoptiolapsen tarina mestariksi on huikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti parilla ei ole yliodotukset lapsen myötä tulevasta onnesta. Ettei ladata lapseen liikaa toiveita, vaan annetaan olla omanlaisensa. 7-vuotias on jo aika iso ja yhteistä kieltäkään tuskin on.
Adoptioneuvonnassa he on käyneet vuosia ja siellä todellakin käydään läpi ihan kaikki mahdollinen lapsen taustasta, kulttuurista, adoptiovanhempien taustasta ja kulttuurista, kaikesta siltä väliltä. Siihen ei pääse "vahingossa" että hups, eipä tultu ajatelleeksi että lapsi ehkä kipuilee adoptiota eli hylkäämiskokemustaan. Että lapsella on erityistarpeita. Että kappas ne tarpeet vaikuttaa meidän arkeen, perhedynamiikkaan, työkuvioihin, kodin sisustukseen, lomailuun yhdessä, lapsenvahdin saamiseen jne.
Ihme hymistelyä kun tullaan selittämään adoptiovanhemmille, tuota jeesustelua pitäisi kertoa biolasta odottaville. Mutta sehän ei ole missään
Käytäntö on silti ihan eri kuin teoreettinen neuvonta, myös biologisten lasten kohdalla. Itse olin ainakin aivan poikki ja jopa järkyttynyt, kun sain koliikkivauvan. Vaikka hyvin tiesin sen olevan mahdollista. Nyt tuo samainen lapsi on jo 16v ja taas olen teini-iän pyörteistä ihmeissäni, vaikka omakin vauhdikas nuoruus hyvin muistissa :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa myös luki, että on kyse 7v lapsesta, jolla on jotain erityisyyttä.
Jokikunnas ja miehensä ovat sen ikäisiä, etteivät he voi adoptoida alle 7-vuotiasta lasta.
Ja lähes kaikki adoptiolapset ovat erityislapsia. Terveitä lapsia harvemmin annetaan adoptioon.
Joskus lapsi on vanhinko eikä vanhemmat halua pitää lasta vaikka olisi terve
Minulla on kaksi adoptiolasta.
Olen siis ollut kahdesti siellä adoptioneuvonnassa. En kyllä hyötynyt siitä mitenkään. Se oli sellaista ihmeellistä sosiaalipornoa, jäätävää pelottelua ja uhkakuvien maalailua ja epäoleellisuuksiin puuttumista. Elämäni turhimmat kuukaudet.
Adoptioneuvonnassahan ei kyllä käsitellä mitään jonkin maan kulttuuria tms.
Se maa valitaan vasta neuvonnan jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan oli ensin yritetty lasta luomusti pitkään, sitten käyty 7 v mittaiset lapsettomuushoidot, ja niiden jälkeen vielä 6 v adoptioprosessi. Eli ainakin viimeiset 15 v aktiivisesti yritetty koko ajan saada lapsi. Raskas rupeama kelle tahansa, onnea heille.