Kävikö teidän äidit paljon baarissa, kun olitte lapsia/nuoria?

Ei siis menneet ryyppäämään vaan ryyppäämisen takia.

Isänikään ei siis käynyt kun sen about kerran vuodessa.



Heillä oli periaate, että kun lapset on tehty, heidän kanssaan eletään.. tehdään lomamatkat yms.

Lapsen aikakäsite ei toimi aivan samoin kuin aikuisten, vaikea sanoa miten usein kävivät. Mutta kävivät kuitenkin. Ehkä kerran kuussa? Olin hyvissä paikoissa hoidossa sen aikaa, esim. isovanhemmillani.



Kävivät myös ulkomailla (Neuvostoliitossa) ryyppäysreissuilla. Meillä myös kotona saattoivat ottaa kuppia kavereiden kanssa. En kokenut tästäkään mitään traumoja. Erilaisia puolijulkimoista, muusikoita ja teatteriohjaajia ja sen sellaisia. Ihan kivaa oli.

Kävivät tyttöporukalla teatterissa, pikku matkoilla, istuivat iltaa jonkun kotona, ulkoilivat ja niin edelleen. Meillä kävi paljon vieraita yllättäenkin, se oli hauskaa. Hänellä oli myös työ, johon suhtautui intohimoisesti, mutta teki lyhyempiä päiviä.



Äitini on kuollut, mutta ihailen miten hän osasi elää. Minä en ole onnistunut pitämään kiinni vanhoista ystävistäni ja vaikka nautinkin kotona olemisesta, elämän pitäisi olla välillä muutakin kuin tiskikoneen tyhjennystä.

Kerran jo ollessani teini äitini oli ravintolassa syömässä ystävänsä kanssa, ja kyllä olin huolissani enkä mennyt nukkumaan ennen kuin äitini tuli kotiin. En tiedä mitä pelkäsin?

Kai sitä jo teininä tiesi mitä ihmiset voi tehdä ravintolassa ja pelkäsi jos oma äitikin on maistissa.

Joskus jossain juhlissa kävivät, mutta harvemmin sellaisia ryyppäysjuhlia, häitä, kihlajaisia ja sen tapaisia vain. Myöskään kotona meillä ei ole ikinä juotu emmekä juo mekään nyt omassa perheessämme.

Vierailija:

En kokenut tästäkään mitään traumoja. Erilaisia puolijulkimoista, muusikoita ja teatteriohjaajia ja sen sellaisia. Ihan kivaa oli.

Kiva mitä mielikuvia lapsella on, vai kertoivatko nämä vieraar olevansa " taiteilijoita" . Hih.

vanhempiesi periaate (oletan että kohta nostat esille, kuinka nykyään ollaan niin huonoja äitejä kun dokataa joka viikko...) vaan ihan yleinen tapa silloin.



Ennen katsottiin pahalla juoppoja. Kaljaakaan ei saanut kun Alkosta, joka silloin oli ihan erilainen myymälä. Tiskin takaa ynseät myyjät antoivat mitä asiakas pyysi, kytäten onko juopon näköinen... Ja riippuen vanhempiesi iästä, ehkä he ovat kokoneet viinakortin autuudenkin...



Baareissakaan ei saanu alkoholia ellei ostanut vähintää voileipää tai jotain muuta syötävää...



Toki sääntöjä kierrettiin ja pimeitä pulloja juotiin... Mutta yhteiskunta oli silloin ihan erilainen...! Parempi/huonompi, sen päättäköön kukin itse;)

olin tosi paljon mummoilla hoidossa. Ei ole jäänyt traumoja.

Ovat 40- ja 50-luvulla syntyneitä, minut (esikoisensa) saadessaan 26- ja 32-vuotiaita.

Vanhempani ovat myös käyneet ulkomailla (3-4 päivän matkoja) ilman minua ja siskoani, ja ovat olleet lomalla omien ystäviensä kanssa " tyttö" - ja " poika" porukassa. Eivät liian usein, mutta joskus.

Avioliitto on kestänyt sangen onnellisena jo 40 vuotta :) Tekevät paljon yhdessä (kuntoilevat, matkustavat, ovat mökillä) mutta myös yksin, siinä sen salaisuus kai on.

Muistan, että lapsena minä ja siskoni olimme aina iloisia kun pääsimme mummolle ja vaarille yökylään.

no tuota noin...



Ei heidän tarvinnut kertoa. Kyllä he olivat tunnettuja ja ovat edelleen. Eräskin heistä tehnyt musaa tv-sarjoihin, esiintynyt Olympialaisten avajaisissa, Suomen Kansallisoopperassa jne. Pitäisin häntä ihan ansioituneena muusikkona.



Ja ohjaaja ollut useammassa kaupunginteatterissa ohjaamassa, opettamassa Teatterikorkeakoulussa jne.



5

Ja kyllä silloinkin monien ystävieni vanhemmat ravasivat baareissa. En ole kuitenkaan 60-luvulla syntynyt..

Ja en tehnyt kyselyä moralisoidakseni ketään, vaan mielenkiinnosta. Halusin nähdä kuinka tässä asiassa omien vanhempien käytös heijastuu lapseen.

Olen pahoillani, jos aihe sinua alkoi ottamaan päähän. Onko sinulla huono omatunto jostain vai miksi aloit noin puolustus kannalle?

Vierailija:

vanhempiesi periaate (oletan että kohta nostat esille, kuinka nykyään ollaan niin huonoja äitejä kun dokataa joka viikko...) vaan ihan yleinen tapa silloin.

Ennen katsottiin pahalla juoppoja. Kaljaakaan ei saanut kun Alkosta, joka silloin oli ihan erilainen myymälä. Tiskin takaa ynseät myyjät antoivat mitä asiakas pyysi, kytäten onko juopon näköinen... Ja riippuen vanhempiesi iästä, ehkä he ovat kokoneet viinakortin autuudenkin...

Baareissakaan ei saanu alkoholia ellei ostanut vähintää voileipää tai jotain muuta syötävää...

Toki sääntöjä kierrettiin ja pimeitä pulloja juotiin... Mutta yhteiskunta oli silloin ihan erilainen...! Parempi/huonompi, sen päättäköön kukin itse;)

Eikä juuri juonut alkoholia muuallakaan. Se oli minun lapsuudessani erittäin epätavallista, että naiset olisivat juoneet - maaseudulla.

-Äiti joi talvisin joka viikko muutaman kaljan, (tyyliin saunakalja tai kaksi saunan päälle ja ehkä yksi kalja joskus muulloin). Kesällä joi tuon saman verran, ja lämpiminä päivinä ruuan pullolisen (eehkä noin kerran-kaksi/vko)



-Isä joi viikonloppuisin pari saunakaljaa, toisinaan myös pullolisen raskaan työpäivän päätteeksi. Kesällä myös ehkä pullo per päivä janojuomaksi. Kunnon kännissä oli tuon lisäksi ehkä 5-6 kertaa vuodessa.



Mitään traumoja ei ole jäänyt, päinvastoin nuo " känni-illat" olivat lapsuuteni hauskimpia iltoja, sillä silloin oli sukulaisia kylässä:) Koskaan ei tapeltu tmv. vaan naurettiin ja pidettiin hauskaa:)

Vierailija:

Vierailija:

En kokenut tästäkään mitään traumoja. Erilaisia puolijulkimoista, muusikoita ja teatteriohjaajia ja sen sellaisia. Ihan kivaa oli.

Kiva mitä mielikuvia lapsella on, vai kertoivatko nämä vieraar olevansa " taiteilijoita" . Hih.

Mitä hassua tässä viestissä oli? Miksi jonkun vanhempien tuttavapiiriin ei voisi kuulua ihan oikeita julkimoita, taiteilijoita jne? Miksi ne pitäisi olla jotain lasten mielikuvia?

Kyllä me bongailtiin pienenä äitin kavereita toisinaan telkkarista, vaikka eivät edes olleet varsinaisesti julkkiksia.

Tämä asia ei oikeastaan kosketa minua lainkaan, satuin vain juuri puhumaan aiheesta vähän aikaa sitten isäni kanssa.



Itse olen aikanaan juossut baareissa, mutta se vaihe meni muutamassa vuodessa ohitse, ja harvoin join niin paljo että olisi ollut edes pää kipeä seuraavana aamuna.



Tällä hetkellä ei edes voisi juoda (masennuslääkitys). Mutta vastaisuudessa tulen juomaan sen mitä ennenkin, eli viikoloppuisin lasi-pari punkkua ja kesäkuumalla siideri tai pari toisinaan.



Tämä aihe ärsyttää minua, koska se on arvaan keskustelun kulun; ollaan joko absolutisteja tai juoppoja, vaikka suurin osa ihmisistä on, ja on aina ollut kultaisen keskitien kulkijoita.

Ja niissä seuroissa ja kirkoissa piti meidänkin välillä olla. Typeriä tilaisuuksia

niin minäkin teen tällä palstalla.

Ei ollut hoitajia. Äiti on niin " katkera" siitä että heillä ei ollut ketään auttamassa, että auttaa nyt omia lapsiaan (lähes ) aina kun apua tarvitaan.



Muistan kyllä kesäisin mökillä missä oli puoli sukua että ottivat alkoa, mutta en minä siitä traumatisoitunut. Pitivät, äiti ainakin, huolen siitä että eivät liikaa juoneet.



Itse käydään miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Muutaman kerran vuodessa. Lapsi silloin palvomiensa isovanhempien luona kun yhdessä käydään. En minä ymmärrä keneltä se on pois. Lapsi nauttii kun on mummolassa hemmoteltavana, ja minä ja mies siitä kun ollaan kahdestaan tai isossa porukassa.

aika usein oli sellaisia juhlia, joissa oltiin koko perheellä tai sitten meillä oli lapsenvahti ja aikuiset keskenään, mutta ravintoloissakäymistä eivät ole koskaan harrastaneet. Sama on periytynyt minullekin, ei kiinnosta.

ja parin vuoden ajan ainakin. Sitten löysi miesystävän ja meni muutamia vuosia niin että olivat (ottivat kaljaa) kotona. No sitten kun olin ehkä 3 luokkalainen, alkoivat käydä viikottain kapakassa ja minä jouduin olemaan yksin kotona :(.

Ei auttanut vaikka kuinka itkin että en halua jäädä yksin kotiin... Vielä nytkin 3-kymppisenä pelkään olla yksin kotona.. mielikuvitus on hirmuinen ja kuvittelen illalla/yöllä vaikka mitä hirviöitä & murhamiehiä mua vaanimaan.