Suomessa ei saa tuntea kiitollisuutta, ja se on syy meidän alakuloon!

Minulla on sellainen mindfullnes-kalenteri, jossa kysytään kaikenlaista ja sitten sitä pohtii ja ehkä menee ajatuksissaan eteenpäin. Nyt olin kirjoittamassa vastausta kysymykseen "mikä on elämässäsi huojentavan hyvin" kun huomasin, etten millään meinannut saada kirjoitettua mitään. 

Syy? Takaraivossani alkoi jyskyttää ajatus, että jos kirjoitan tähän että taloudellisesti tulemme hyvin toimeen, niin pitäisi kirjoittaa perään "toistaiseksi". Tai että jos kirjoitan, että elämässäni on ollut mukavasti sekä sosiaalisuutta että yksinoloa, seuraavassa hetkessä koen jonkin karman lain ja tilanne kääntyy päälaelleen. 

Että se, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. 

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Kel onni on, se onnen kätkeköön. 

Eihän tällaisessa mentaali-ilmapiirissä kukaan oikein koskaan pysty voimaan todella hyvin, jos on kasvanut ja elänyt "odotahan vaan"-ihmisten keskellä. Mistään et voi olla iloinen, kun joku vierellä on valmis tiputtamaan sinut maan pinnalle ja mielellään vähän alemmas. Katsotaan nyt, eihän sitä koskaan tiedä, eihän sitä nyt kehua voi kun ylpistyy siitä, ei minua varten kannata--- Juhlia katsotaan kieroon, että mikä se luulee olevansa. Minä en ainakaan lähde, menee aikaa ja rahaa. Ja niin edelleen.