Lue keskustelun säännöt.
Tuttu äiti " hyljännyt" esikoisensa vauvan syntymän jälkeen..
21.01.2007 |
Ihmettelen suuresti erästä tuttua " mammaa" , joka on melkeinpä hylännyt esikoisen vauvan syntymän jälkeen.
Esikoinen laitettiin kohta päiväkotiin (4xvko klo 8-16+) ja muutenkin äiti näyttää huomioivan vain vauvan. Viikonloppuisin ja iltaisin esikoinen kulkee paljon isänsä kanssa, kun äiti puolestaan hyysää vauvaa 24/7.
Esikoisesta puhuu kuin tämä olisi lähinnä rasite. Ihmetellään sitten siinä, kun esikoisella on " kauheata uhmaa" ..
Kommentit (29)
Olisikohan ollut joku Kotiliesi tai Kodin Kuvalehti..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rikkumattoman huomion.
Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko monetkin äidit, esim. nämä av-mammat, kokeneet tuon ilmiön..? Itselläni on siis yksi lapsi, joten en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta.
15.
Itse asiassa kakkosen syntymä ei vielä aiheuttanut pahinta hylkimistä, vaikiia tiedostinkin että rakastin kiihkeästi vain vauvaa. Siihen asti haukkana vahtimani esikoinen (2,5 v) sai ruveta myös haahuilemaan yksin talossa tuntikausia kun imetin vauvaa (en halunnut sitää samaan huoneeseen). Opetin esikoisen pelaamaan tietokonepelejä ja olin tyytyväinen kun se viihtyi siellä lähes koko päivän.
Kolmatta odottaessa tunteeni muuttuivat suorastaan vihaksi. Nelivuotias tuntui mielettömältä ällöttävältä riiviöltä. Pienimpi sen sijaan oli ihana enkelinkiharainen kerubi, kiltti kuin mikä (vaikka huusikin edelleen kaikki yöt).
Paha vaihe kesti ehkä puolitoista vuotta. Nykyään meillä on neljä lasta ja ainakaan tunteitten tasolla ei ole suosikkeja eikä inhokkeja. Toivottavasti ei myöskään käytännössä (sitähän ei aina näe).
Ainakin osittain... En tahdo jaksaa esikoista välillä yhtään. toisaalta meillä on hyviäkin hetkiä etenkin nyt, kun vauva on vähän isompi.
AP-
Minä tulkitksin aloituksesi subjektiivisen päivähoito-oikeuden kritiikkinä...
Sen minkä laki sallii, siihen ihmisillä on oikeus.(Tuulimyllyjä vastaan on vaikea taistella- ellei ole itse poliitikko...)
---
Toinen asia sitten on, MIKSI äiti antaa vauvalle/ pienemmälle huomiota enemmän kuin esikoiselle. Siihenkin voi olla monia syitä.
Lapset ovat myös kovin yksilöllisiä- toiset lapset ovat yksinkertaisesti vaativaisempia
(Vinkki: löytyy mm. Liisa Keltinkangas-Järvinen kirjoista- helppo ja vaativa temperamentti...)
---
On myös totta, että isompi sisarus saattaa olla mustasukkainen, kun äiti hoitaa pienempää kotona subjektiivisen päivähoito-oikeuden nimissä. Mutta on myös merkitysellistä miten asia on markkinoitu- selitetty isommalle sisarukselle- ja usein isommalla on kivoja leikkikavereita päiväkodissa...
---
Itse hoidin lapset kotona alle 3 v, mutta kuopuoksen sairauden takia jouduin huomioimaan häntä enemmän kuin esikoista. (Kunnallista kotipalvelua kun on niin vaikea lapsiperheeseen saada- oli elämäntilanne perheessä LÄHES mikä tahansa...)
---
Tilanteet ovat kovin erilaisia eri perheillä- vaikea arvioida mikä on naapurin perheessä " lapsen edun mukaista" ja mikä ei.
TSEMPPIÄ!
Ja toivottavasti olet väleissä naapurin kanssa- sekin on tärkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoistyttöni oli silloin 1,5-vuotias ja äärimmäisen rakas minulle. Lehtijutusta tuli mulle tosi kamala olo ja ajattelin, etten ikinä voisi tehdä samaa omalle tytölleni. Muistaakseni siinä jutussa yksi äiti kertoi, että suhde esikoiseen (tyttö) normalisoitui pikkuhiljaa hänen ollessaan 5-vuotias (taisi olla n. 2-vuotta pikkusisaren synnyttyä).
No, sitten kun oma kuopukseni syntyi, ihmettelin jo ensimmäisellä viikolla sairaalasta kotiuduttuani miehelleni, että onko esikoisemme jotenkin muuttunut. Hän vaikutti tosi villilltä ja ärsyttävältä. Mieheni mielestä oli ihan samanlainen kuin ennenkin. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan kamalaa! Tuntui että rakkauteni esikoiseen oli kadonnut kokonaan. Kaiken lisäksi esikoiseni ei edes ollut kauhean uhmakas, vaan ihan kiltti ja herttainen tyttö. Vauva oli todella huono nukkumaan, joten jaksamiseni oli todella tiukilla ja pienetkin viat esikoisessa saivat kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Tunsin ihan kauheaa syyllisyyttä siitä, etten halunnut antaa esikoiselle juuri lainkaan hellyyttä, vaan halusin hänet vain pois silmistäni. Meilläkin tietokonepelit ja videot olivat jatkuvassa käytössä. Onneksi tätä vaihetta kesti vain puoli vuotta ja siitä lähtien tunteeni alkoivat pikkuhiljaa palata takaisin (aikaa meni kyllä reilu vuosi). Yksi ratkaiseva käänne oli se, että kirjoitin Taapero- ja Leikki-ikäiset -palstalle tunteistani ja sain huomata etten ole ainoa ongelmani kanssa. Toisaalta sieltä sain myös sellaisia vastauksia, joissa kauhisteltiin tunnekylmyyttäni (yllättäen yhden lapsen äitejä), jotka heräsivät tajuamaan, että vielä ei ole myöhäistä korjata asiaa.
miksi esikoinen tyrkätään päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy, vaikka perheessä ei ole mitään kriisiä tai sairauksia tms. Yksi tuttava haluaa laittaa esikoisen päiväkotiin jo ennen kuin uusi vauva syntyy. Ei kai sitten sen vertaa kestä sitä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
AP-
Minä tulkitksin aloituksesi subjektiivisen päivähoito-oikeuden kritiikkinä...
----------------------------------------------------------------------------------
Ja toivottavasti olet väleissä naapurin kanssa- sekin on tärkeää!
T: Ap
lääkärin vastaanottoa odotellessani. Muistan, kun oma esikoiseni oli silloin pieni, ja ajattelin juttua lukiessani, että kamalaa, jos tuollainen tilanne tulisi itselleni toisen lapsen synnyttyä.
Ikävä kyllä en muista lehteä tarkemmin, joku tavallinen aikakauslehti se oli, siinä oli haastateltu useampaa äitiä, jotka kertoivat nimettöminä.
En muista sitäkään, mitä sanottiin hyljeksinnän kestoksi. Se on jäänyt mieleen, että joku äiti kertoi, että esikoinen muuttui hänen silmissään yhtäkkiä kamalan isoksi ja rumaksi, jättiläiseksi, jota hän ei oikein voinut rakastaa. Kaikki hellyys ja huomio menivät vauvalle.