Oletteko läheisiä sisarustenne kanssa?

Lapsina ja nuorina olimme. Sitten koulutus ja ammatti veti erilleen. Työ vaati liikaa ja aikaa ei jäänyt.

En enää viime vuosikymmeninä. Hirvittävä energiasyöppö, en ole juuri kaivannut. 

Emme ole läheisiä. Ehkä vuoden parin välein jtn kuulee

Sisaruksilla ei välttämättä ole mitään yhteistä aikusina. Miksi sellaisia suhteita pitäisi väkisin ylläpitää

Muut sisarukset ovat hyvää pataa, mutta minulla kiinnostukset vei jo nuorena ihan eri urille. Onhan meillä yhteinen wa-ryhmä, mutta ei me henkilökohtaisesti viestitellä toistemme kanssa. Ei vaan ole yhteistä puhuttavaa.

jatkokysymys teille jotka ette ole: Haluaisitteko olla? Oletteko yrittäneet korjata tilannetta? t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsina ja nuorina olimme. Sitten koulutus ja ammatti veti erilleen. Työ vaati liikaa ja aikaa ei jäänyt.

Heh! Olet oravanpyörän uhri. Heh heh!

Ei olla läheisiä kuin näennäisesti. Meillä lapsia kohdeltiin eriarvoisesti, se etäännyttää luonnollisesti paljonkin. Ystävät ovat ainakin itselleni läheisempiä ja se on ihan ok jos näin on sisaruksillanikin. Samassa lapsuudenkodissa kasvaminen ei merkitse, että pitäisi olla läheinen heidän kanssaan. Voi olla, että lapset ovat niin eri luonteisia, ettei aikuisena ole muuta yhdistävää tekijää kuin vanhemmat. Tämä on ihan ok!

Me oltiin tosi läheisiä perheenä, kunnes vanhemmat kuolivat, sen jälkeen ollut kaikenmoista kränää, joidenkin kanssa olen läheisempi...

Mulla on monta sisarusta. Ikänsä puolesta lähimmän kanssa olen aina ollut läheinen, nykyään asutaankin samalla puolella Suomea. Nuorempien kanssa ei ole niin paljon yhteistä, mutta nähdään lapsuudenkodissa lomilla, ja joskus muutenkin.

Hyvä aloitus. Ollaan tekemisissä vain jouluna ja silloin lähetetään joulutervehdys. Ei olla mitenkään riidoissa, mutta on niin erilaiset kuviot ja luonteet, ettei ole oikein yhteistä eikä näin vanhempana jaksa väkisin yrittämään. Liian monet ovat väkipakolla yhteydessä ja siitä tulee vain riitaa.

viime vuosina on tullut etäisyyttä, kun jouduin laittamaan välit poikki vuosikausia luokattomasti käyttäytyneseen äitiin. Tämä sitten vaikutti vissiin sisaruksiinkin kun kehtasin näin tehdä. Olen vanhin tytär, olin vuosikausia se aktiivinen yhteydenpitäjä, kunnes päätin että se ei ole yksin mun velvollisuus. Kuten en ole myöskään velvollinen lahjomaan siskonlapsia ja siskoja, saamatta itse mitään takaisin ehkä synttärionnittelun mesessä pari päivää myöhemmin. Aika näyttää mihin tämä vie, mutta ajattelin vihdoinkin olla itsekäs ja huolehtia itsestäni :)

Minulla on useampi sisarrus, kenenkään kanssa en ole säännöllisesti, esim viikottain yhteydessä, mutta välit on ok. Tapaamme pari krt vuodessa, osan kanssa kyläillään enemmän, toisten kanssa ei juuri koskaan. Wappiryhmissä viestitellään jotain pintapuolista säännöllisen epäsäännöllisesti.

Ei olla puhuttu mitään kuuteen vuoteen. Sen sijaan olen hänen lastensa kanssa tekemisissä. 

Ei olla missään väleissä. Lapsenakin vaan tapeltiin ihan hirveästi ja näin aikuisena ei tarvitse enää kestää toisiamme. 

On 7 vuotta ikäeroa broidiin, se oli lapsena liikaa eikä tultu koskaan erityisen läheisiksi. Ei sinänsä harmita eikä tarvetta teennäiseen yhdessäoloon.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole läheisiä. Ehkä vuoden parin välein jtn kuulee

Ja varmaan vaan harvenee jos päästään muuttamaan ulkomaille. 

Vierailija kirjoitti:

jatkokysymys teille jotka ette ole: Haluaisitteko olla? Oletteko yrittäneet korjata tilannetta? t. Ap

Ei kiinnosta. Ollaan ihan liian erilaisia ihmisiä eikä vain olla yhtään samalla aaltopituudella. 

Jos nyt kuolisi, niin en menisi hautajaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt kuolisi, niin en menisi hautajaisiin. 

Ei ne kuolleet välitä. Elävät välittää