Kuinka paljon ihminen jaksaa toistuvia vastoinkäymisiä?

Melkein kaikki? Kerro esimerkki, mikä on hyvin, mikä huonosti, niin keskustellaan.

Samaa olen miettinyt. Jatkuvasti elämä potkii päähän ja perseeseen mutta vielä vaan eteenpäin mennään kohti uusia pettymyksiä ja vitutusta.

Päivä kerrallaan. paljonkin kokemusta siitä, että kohtaa vastoinkäymisiä ja pettymyksiä sekä sitä, että yritetään painostaa tiettyyn suuntaan mm. työelämän suhteen. Puhumattakaan ihmissuhteissa. Eli päivä kerrallaanja vastoinkäymisistä huolimatta huomiseen uskoen. 

Olen miettinyt samaa. Jostain syystä purjehdin vastoinkäymisestä toiseen, ei saa yhtä ongelmaa ratkaistua kun on kaksi uutta tilalla. Jaksan isäni moton avulla: kun on ongelmia tiedät olevasi elossa. Eli jos ei ole on jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki? Kerro esimerkki, mikä on hyvin, mikä huonosti, niin keskustellaan.

Hyvin: minulla on työpaikka. Toisella lapsella ei ole sairauksia. Edullinen vuokra-asunto, mutta vuokraemäntä saattaa kupsahtaa milloin tahansa.

Huonosti: palkka ei riitä minimiperusmenoihin. Kolmihenkisessä perheessä kahdella autoimmuunisairaus, joihin lääkitys ja sen mukaiset lääke- ja lääkärikulut. Laina-auto hajosi, ei varaa korjata. Jatkuvat talous- ja terveysmurheet masentavat. Olen juuri ollut sairauslomalla uupumisen vuoksi.

Tuossa suurimmat.

Ap

Kestää tosi paljon enempi kun luulisi.

Minulla meni muutama vuosi siihen, että en enää jaksanut. Kun luulin olevani pohjalla, olikin vielä tilaa pudota. Nyt ei ole enää paremmasta mitään toivoa, kun omaisuus ja terveys ovat mennyttä, ja ikää on liikaa. Lottosin taas kuitenkin eurolla. Raha muuttaisi tilanteen.

Aloittaja kestää siksi, että hän on avoin ja etsii apua. Jos on lapsia, apua saa sosiaalitoimesta: voi tunnustaa masennuksen ja rahanpuutteen. Ilmaista keskustelutukea ja muuta apua saa myös seurakunnilta. Tarvittaessa saa ilmaiseksi ruokaa ja liinavaatteita sekä vaatteita. Järjestöiltä saa myös apua ja vaikka tukihenkilön, jolle voi soittaa ja jutella. Nyt on tärkeää levätä ja nukkua. Ulkoilu raittiissa ilmassa auttaa. Yrittää ei tarvitse yli voimien. Jonain päivänä aurinko taas paistaa pilvien lomitse. Siunausta sinulle!   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki? Kerro esimerkki, mikä on hyvin, mikä huonosti, niin keskustellaan.

"Hyvin: minulla on työpaikka. Toisella lapsella ei ole sairauksia. Edullinen vuokra-asunto, mutta vuokraemäntä saattaa kupsahtaa milloin tahansa.

Huonosti: palkka ei riitä minimiperusmenoihin. Kolmihenkisessä perheessä kahdella autoimmuunisairaus, joihin lääkitys ja sen mukaiset lääke- ja lääkärikulut. Laina-auto hajosi, ei varaa korjata. Jatkuvat talous- ja terveysmurheet masentavat. Olen juuri ollut sairauslomalla uupumisen vuoksi.

Tuossa suurimmat.

A"

Ymmärrän, että tuntuu raskaalta. Vaikka on sinulla asioita hyvinkin.

Ota kaikki mahdollinen apua vastaan, mitä sinulle tarjotaan. Käytä viikossa ainakin muutama tunti siihen, että etsit kanavia, joiden kautta voit saada apua: sosiaalitukea, kirkon perhetyöstä tai diakoniasta, terveydenhuollon neuvot. Asuinpaikasta riippuen lapsille olevat edulliset harrastukset: kirjastot satutunteineen, ilmaiset museokäynnit, koulun kerhot. 

Omassa vaikeassa tilanteessa huomasin, että auttoi, kun keksin jonkin helpottavan asian. Se auttoi väsymykseen ja toivottomuuteen. Sitten aloin keksiä lisää.

Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka voivat jotenkin auttaa, sukulaisia, ystäviä tai työkavereita.

Koeta jaksaa, todennäköisesti pian vähän helpottaa.

Jos on lukenut stoalaista filosofiaa ja omaksunut sen perinpohjin, niin voi olla että aika paljon kestää. 

Nii, ohan tässä ollut yhtä ja toista.

Työpaikkakiusattuna oleminen. Työpaikan menetys koska tilannetta ei kukaan viitsinyt korjata.

Vammaisena syntyminen (ei näy päälle!)

Atooppinen iho jota ei voi parantaa, tila vaihtelee ja pahenee stressin päällä ollessa.

Parin lähiomaisen kuolema ja ahneet, ilkeät sisarukset. Siitäs sain kun olin tukenut heitä heidän ongelmissaan.

Kun asuu kaukana niin ei pääse edes kunnolla hoitamaan omaa asiaansa lapsuuspaikkakunnalla.

En varmaan jaksaisi jollei olisi tuota uskollista aviopuolisoa.

Sitä aina luulee että joillakin on elämä kuin silkkiä vaan, mutta eihän kaikki näy päälle joten kateus toisten "hyväosaisuudesta" ja kuvitellusta onnellisesta elämästä on turhaa. Heilläkin on varmaan ongelmansa.

Kaikkien meidän pitää vain jaksaa joka tapauksessa, muutenhan ihmiset panisivat tienojaan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.

Toivottavasti sinulla sentään on joku ihminen.

Lopetin yrittää muuttaa tilannetta, hyväsyin todellisuuden sellaisena kuin se on.

Käänsin huomion tähän hetkeen ja lakkasin katastrofoimasta hypoteettisia tulevaisuuden tilanteita, joka on täysin tarpeetonta. 

Hoidin hyvinvointia lisäämällä, kuten uni, liikunta, rajallinen someaika ahdistuneisuutta ja aloin palata tähän hetkeen. 

Relax, anna asioiden olla niinkuin ne ovat, ns. vastoinkäyminen on näkökulmakysymys. 

Niin kauan kuin taistelet todellisuutta vastaan koet kärsimystä. Tässä mietiskeltäväksesi.

Tilanteesi on raskas, ap. Näitä tarinoita on Suomi pullollaan. Tämä toteamus ei ole kokemiesi ongelmien vähättelyä - ei missään nimessä. Monen vastoinkäymisissään pyristelevän tilannetta auttais, kun rahasta ei tarvitsisi huolehtia. Rahanpuute tuottaa ääretöntä stressiä ja syö ilon ja jaksamisen elämästä.

Toivon jaksamista ja että ongelmat alkaisivat purkatua edes jostain suunnasta.

Voi ap, en tiedä. Mä olen toistaiseksi kestänyt, mutta pelkään, että lopullinen romahdus on liian lähellä.

Olen jo kertaalleen aikuisena tyhjästä aloittanut ja voin kertoa, ettei apua saanut siihen mistään. Toki nuorimmainen lapsi otettiin huostaan.

Sossusta en saanut siis mitään. Alussa mulla oli kaksi muuttolaatikollista tavaraa ja vaatetta. 

Talous- ja terveysongelmat aiheuttaa stressiä ja stressi lisää terveysongelmia. Kehä josta ei pääse irti. Toinen lapsista on opiskelujen ohessa töissä ja se estää tukien saamisen. Haluan että hän saisi edes vähän säästöön jatko-opintoja varten. Hän maksaa osan omista kuluistaan. Harkitsen työpaikan vaihtoa hiukan paremmalla palkalla, mutta työmatka ja -aika pitenisi, eli lopputulos olisi plus miinus nolla. Stressiä saisin todennäköisesti vaan lisää. En voi hakea apua esim. seurakunnasta, koska minut tunnetaan siellä, ylpeys ja häpeä estää... Odottelen luottotietojen menetystä, joudun kohta jättämään laskuja rästiin, että saan ostettua ruokaa. En olisi ikinä uskonut, että työssäkäyvänä voi pudota tällaiseen tilanteeseen. Ja meillä ei edes ole mitään suoratoistojuttuja tai elokuvailtoja, ei mitään ylimääräisiä menoja, autokin on työtä varten ja lainassa. Toinen lapsi tarvitsee uusia vaatteita, toivottavasti hän saisi kesätöitä, vielä ei ole tärpännyt. Kasvoin itse konkurssiperheessä 90-luvulla ja surettaa etten pystynyt tarjoamaan omille lapsilleni parempaa. Parisuhdetta ei ole, yksin yritän tarpoa tämän läpi. Vanhempani ovat auttaneet paljon, mutta hekin ovat jo iäkkäitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en tiedä. Mä olen toistaiseksi kestänyt, mutta pelkään, että lopullinen romahdus on liian lähellä.

Olen jo kertaalleen aikuisena tyhjästä aloittanut ja voin kertoa, ettei apua saanut siihen mistään. Toki nuorimmainen lapsi otettiin huostaan.

Sossusta en saanut siis mitään. Alussa mulla oli kaksi muuttolaatikollista tavaraa ja vaatetta. 

Toisen murhe, toisen onni. Vain kaksi laatikollista tavaraa ja vaatetta muuttaessa, mikä vapaus ja tila!

mietippä miten meitä muita elättäjiäsi vitut... kaltaistesi luusereiden elättäminen. 

Ole pienistä asioista onnellinen, esim.on katto päänpäällä ja ruokaa.

Kaikilla ei ole niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en tiedä. Mä olen toistaiseksi kestänyt, mutta pelkään, että lopullinen romahdus on liian lähellä.

Olen jo kertaalleen aikuisena tyhjästä aloittanut ja voin kertoa, ettei apua saanut siihen mistään. Toki nuorimmainen lapsi otettiin huostaan.

Sossusta en saanut siis mitään. Alussa mulla oli kaksi muuttolaatikollista tavaraa ja vaatetta. 

 

Toisen murhe, toisen onni. Vain kaksi laatikollista tavaraa ja vaatetta muuttaessa, mikä vapaus ja tila!

 

Joo, asunnottomana kuukausia tosi vapauttavaa, ihanaa ja tilaakin loputtomasti. Toista se ollut sen jälkeen ku pieneen kotiin pääsin. Ei peittoa ei tyynyä. Varmasti nauttisit sinäkin 👌

Vierailija kirjoitti:

Ole pienistä asioista onnellinen, esim.on katto päänpäällä ja ruokaa.

Kaikilla ei ole niitäkään.

Olenkin. Mutta vuokraemäntä on iäkäs ja voi kuolla milloin tahansa. Meillä on edullinen asunto, kolmio ja samanlaisesta saisimme maksaa 300 euroa kuukaudessa enemmän, johon en saisi asumistukea. En tiedä miten ratkaisen sitten asuntoasian. Toivottavasti vuokraemäntä on pitkäikäinen. Ap