Miten osasit päättää mitä lähdet opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matikka joten niille tienoille opiskelemaan. Hammaslääkäriksi olin aina halunnut, no missasin yhden osa kokeen . Matemaattisluonnontieteellinen ja oisko ollut elintarvikebiologia tai sinnepäin. Ei sinnekään, välivuosi ja tekniseen opistoon kun en uskaltanut tekniseen korkeakouluun edes yrittää. Tuli sitten insinööri , 40 v niitä hommia viimeiset 20 ICT -tä jossain muodossa. Nyt lojun eläkkeellä.En kadu, ei minusta ois hammaslääkäriksi ollut, tupsulakin puute on kyllä harmittanut

Tupsulakin puutteen harmittaminen on kyllä aikas typerää. - - -  

Omia valmiuksiaan kuulostellen voi olla ihan hyvä ettei pyri korkeakoulutukseen jos lukio on vaatinut kovia ponnisteluja. 

Jos taas lukioaikana on ohessa itseopiskellut jonkin kielen tai suorittanut kursseja avoimessa yliopistossa (ja saanut hyvät yo- ja lukiotodistukset kohtuullisella työllä ilman muistamis- tai muita oppimisvaikeuksia) niin voinee luottavaisesti harkita korkeakouluopintoja kiinnostuksensa mukaan, varsinkin jos on hyvin työkokemuksia loma-ajoilta ja kenties jopa kouluaikaisista viikonlopputöistä.  

Vierailija kirjoitti:

Halusin ammatin jolla pystyn tekemään tarpeeksi rahaa ja joka vaatii pääasiassa aivojen käyttöä. Sitten alkoi eliminointiprosessi.

En ollut kovin "myyjä" luonteeltani, joten myynti- ja kaupallinen ala putosi pois, kuten myös hoito- ja opetusalat (niissäkin olisi "ei sosiaalisia" töitä mutta vähemmän). Halusin myös taitoja joita voin käyttää työn ulkopuolella ja maailmanlaajuisesti, joten se pudotti monia aloja pois mm juridiikan.

Lääkis olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto mutta kilpailu oli/on erittäin kovaa ja minulla jäi pisteet vähän vajaaksi, joten seuraava vaihtoehto oli tekninen ala. En lähtenyt enää uudelleen yrittämään lääkikseen, vaikka se olisi ehkä maailmanlaajuisesti yleiskäyttöisin ja melko rahakaskin ala, joskin siinä on myös sosiaalinen aspekti.

Sähkö (pienvirta) tuli teknisistä valittua, koska sille on eniten käyttöä myös harrasteissa (erilaiset härvelit ovat mielenkiintoisia). Siitä sitten

Et kertonut miten on mennyt. Vai oletko vasta (tavallaan eräänlaisessa takautuvassa) haaveiluvaiheessa. 

Menin isoveljeni kehoituksesta luokanopettajakarsintoihin. En ollut yhtään ajatellut sitä alaa. Mutta luokan edessä ollessani huomasin todella nauttivani lasten seurasta ja he tykkäsivät minusta, pyysivät jäämään heidän kanssaan sinne. Niinpä opiskelin luokanopettajaksi ja tein lisäksi muita opintoja kielistä ja historiasta yms. Liki nelkyt vuotta opetin ja nautin siitä. Palkka oli huono, mutta työ kivaa, minulle. Ei toki kaikille sovi.

Kokeile eri paikkoja, käy työpaikoilla jne. Voit yllättyä, kuten minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin ammatin jolla pystyn tekemään tarpeeksi rahaa ja joka vaatii pääasiassa aivojen käyttöä. Sitten alkoi eliminointiprosessi.

En ollut kovin "myyjä" luonteeltani, joten myynti- ja kaupallinen ala putosi pois, kuten myös hoito- ja opetusalat (niissäkin olisi "ei sosiaalisia" töitä mutta vähemmän). Halusin myös taitoja joita voin käyttää työn ulkopuolella ja maailmanlaajuisesti, joten se pudotti monia aloja pois mm juridiikan.

Lääkis olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto mutta kilpailu oli/on erittäin kovaa ja minulla jäi pisteet vähän vajaaksi, joten seuraava vaihtoehto oli tekninen ala. En lähtenyt enää uudelleen yrittämään lääkikseen, vaikka se olisi ehkä maailmanlaajuisesti yleiskäyttöisin ja melko rahakaskin ala, joskin siinä on myös sosiaalinen aspekti.

Sähkö (pienvirta) tuli teknisistä valittua, koska sille on eniten käyttöä myös harrasteissa (erilai

Jaa, tuo pähkäily tapahtui siis vuosituhannen alussa, nykyään suunnittelen ohjelmistoja työkseni (n 6000e kuukausikorvauksella) ja rakentelen elektroniikkaa ja koodia harrastuksekseni. Nyt olisi työn alla esim ohjausjärjestelmä droneen, joka osaisi itse lentää kohteeseensa hyvinkin vaillinaisen sensoridatan avulla (idea tuli tuolta kaakon suunnalta olevasta tapahtumista).  

Voin osaltani todeta, että aika lailla sattuman kautta. Olen itse kielellisesti lahjakas, joten ajattelin aluksi tulkin tai kääntäjän työtä ensisijaisiksi vaihtoehdoikseni. Minulle kuitenkin kävi niin, että vieraan kielen opiskelun myötä Suomen ulkopuolella huomasinkin olevani kiinnostunut myös tietotekniikasta ja kaupan alasta. Lopputuloksena kaupallisen puolen ja tietotekniikan tutkinnot ja sitten työ kansainvälisessä myynnissä. Koen olevani onnekas, kun itselleni jotenkin onnistui saada yhdistettyä nuo kaikki kolme kiinnostavaa osa-aluetta. Surullinen olen siitä, että nykyään nuorilla ei koulutuksen suhteen ole enää samanlaisia rauhallisemmin kokeilemisen ja suunnan vaihtamisen mahdollisuuksia kuin itselläni oli aikoinaan.

Ei ollut asiasta mitään käryä. Menin yliopistoon opiskelemaan sitä, mikä eniten kiinnosti. Mikään ei-akateeminen ala ei napannut yhtään. Vanuin yliopistolla pitkään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Lopulta päätin, että lähdetään sitten vaikka opettamaan muille näitä ja päädyin yläkoulun opettajaksi. Minulla oli hyvä tuuri, koska tykkään kovasti työstäni ja mielestäni 4800 euron palkka on ihan ok.

En kyllä tätä ajautumista voi muille suositella. Työllistymistä, palkkaa mutta myös omaa kiinnostusta olisi hyvä osata miettiä. Mutta toisaalta se elämä voi kuljetella joskus ihan oikeaankin paikkaan, vaikka itse menisi vain virran mukana. 

Raakkaa pois alat joille ei työllisty.

Raakkaa pois alat joista ei tienaa vähintään sen verran mitä haluat tienata. (Ei tarvitse sitten myöhemmin itkeä ettei saa tarpeeksi palkkaa)

Raakkaa pois alat joita et missään nimessä halua tehdä.

Valitse jäljellä jääneistä ne mihin kyvyt riittää.

Ja niistä se mikä kiinnostaa eniten.