Lue keskustelun säännöt.
Kadun, että tein koskaan lapsen
06.04.2024 |
Kadun syvästi, että tein koskaan lapsen. Olen rakastanut häntä koko sydämestäni aina, mutta hän ei ole koskaan kiintynyt minuun. Poika on nyt 17-vuotias ja on kertonut monta kertaa vihaavansa minua. Syytä hän ei osaa kertoa, näin kuulemma vain on.
Hän muutti 12-vuotiaana isänsä luokse, eikä isänsä antanut hänen pitää mitään yhteyttä minuun. Tai antanut ja antanut, pojan mukaan isä ei tykkää, että hän puhuu minulle. Olen käsittänyt poikani puheista, ettei isän luona puhuta minusta koskaan ja kaikki käyttäytyvät kuin minua ei olisi olemassa. En saa pojan isältä mitään tietoa pojan asioista.
Poikani on alkanut puhua niin kauheita asioita minulle omista tunteistaan minua kohtaan, että nykyisin pelkään häntä. Hän kertoi, että kuvittelee miten kasvoni murskaantuvat ja miten kuolen. Että hän haluaisi tappaa minut. Näitä juttuja on todella paljon eriasteisina. Enkä tiedä mitään syytä niille. Kun kysyn syytä, hän saattaa ottaa esiin jonkun tapauksen lapsuudestaan, kun rajoitin hänen ruutuaikaansa tai en ostanut jotakin lelua. Nyt viime töikseen hän on estänyt minut kaikissa kanavissa.
En tiedä, mistä on kyse. En tiedä enää mitään poikani elämästä. Hän täyttää kuukauden kuluttua 18 vuotta ja saa kuulemma päättää itse tällaisista asioista, että onko tekemisissä kanssani vai ei. Olen siis tehnyt hänestä lasuja ja huoli-ilmoituksia, mutta mikään ei auta, koska hän ja isänsä puhuvat kaiken mustan valkoiseksi.
Minusta poikani ei ole normaali nuori ja hänellä on poikkeuksellisen voimakasta tunnekylmyyttä. Kadun todella paljon, että olen saattanut maailmaan tällaisen lapsen ja olen miettinyt, että kohteleeko hän myös muita ihmisiä tällä tavalla. Pelkään, että hän tekee jotain todella pahaa vielä elämässään ja suren sitä jo valmiiksi.
Jos saisin yhden toivomuksen, peruisin hänen syntymänsä. Niin kauhea äiti olen.
Kommentit (34)
Aika rankkaa tekstiä. Uskon, että on hirveää kuulla tuollaista oman lapsen suusta, mutta yritä jotenkin suodattaa sitä. En usko, että lapsesi tarkoittaa tuota kaikkea kirjaimellisesti, vaan hänellä vain on niin paha olla, että jotenkin hänen on purettava sitä ja nyt hän sitten purkaa sinulle sanallisesti. Onko hän koskaan käynyt käsiksi sinuun? Oletko koskaan pelännyt, että hän oikeasti toteuttaisi fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan? Onko hän pahoinpidellyt jotain muuta ihmistä tai onko hänellä esim. päihdeongelmia? Joka tapauksessa, jotain oireilua tuo on ja kyllähän se todennäköisesti liittyy teidän vanhempien eroon ja teidän äiti-lapsisuhteeseen, kenties myös isä-lapsisuhteeseen. Onhan tuo selkeästi niin vakava-asteinen ongelma, että tarvitsette ammattiapua sen ratkomiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on sairas. En tiedä mitä voit tehdä.
Teit lapsen jännämiehen kanssa joten jännäkakarasi on mielenvikainen ja väkivaltainen. Ei voi mitään joten kannattaa suojautua.
Pysyttele etäällä, äläkä provosoi tekemällä lasuja sun muuta. Anna pojan rauhassa kasvaa aikuiseksi, ehkä tilanne vielä muuttuu paremmaksi, ja jos ei muutu, niin toivottavasti ei ainakaan pahemmaksi.
Pohdintaa ja rimpuilua. Entä jos lopetat katumisen ja turhan ajan käyttämisen sellaisiin poikaa vähätteleviin tunteisiin. Hoida omat tunteesi ehjäksi muualla ajan myötä, vaikka nyt olisi negatiivisia tunteita? Ole kiitollinen hyvistä asioista elämässä muualla? Lopeta ilmoitusten ja lasujen teko, se lisää pojan vihaa ja isäkin hermostuu. Häiriköit sillä tavoin heidän normaalia arkea, he haluavat vain elää normaalia elämää? Et itsekään haluaisi että joku ilmoittelisi sinusta, miksi tekisit sen siis pojalle, ehkä hänen käytös vielä korjautuu myöhemmin. Ei tietenkään uhkailu ole ok, se on nuorelta väärin.
Olet jossain vaiheessa mokannut itsekin ehkä huomaamattasi, ei kai kukaan ole täydellinen ? Ja poika hermostunut sitten käytökseesi? Pojalla on ollut teini-ikä, sekin vaikuttaa. Käyttääkö alkoholia tai onko kokeillut. On mahdollista että joillakin palaa välit kun on aikuinen tai sitten toinen pettyi tai molemmat. Yritä olla se aikuinen fiksu, ystävällinen. Älä ota vastaan rumia sanoja viesteissä, voi estää sillä hetkellä. Harmi että meni välit poikki toistaiseksi. Ja nyt joudut pelkäämään kun toinen sanoi pahasti. Mutta tuskin kukaan tulee kotiisi jos ei ole avainta, ellet lähde tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöisen sit sepitit lauantai-illan ratoksi 🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää rakkaat ihmiset lisääntykö, mitä vähemmän suomalaisia syntyy sitä parempi tämä maa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sairaalta. Kirjoita isälleen tästä kirje. Poika tarvitsee psyykkistä apua.
Mun mielestä lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Katuminen toisen syntymisestä on turhaa. Pelottavalta nuo puheet kuulostaa. Hyvä jos puhut jonkun kanssa näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teet lasuja ja ihmettelet kun ei poikakaan tykkää?
Jos etsit yhteyttä poikaasi, niin sinulla on aivan väärät konstit nyt käytössä. Mietipä omalle kohdallesi, jos joku, johon sinulla on huonot välit tekisi sinusta jatkuvia lasuja ja huoli-ilmoja? Etköhän vihaisi tuota henkilöä vieläkin enemmän?
Jos on todellista uhkaa sinua kohtaan, silloin se on poliisasia ja poliisi tutkii sen. Mutta mieti tarkkaan, onko kyseessä oikea uhka vai haluatko vain heittää bensaa liekkeihin ja hakea draamaa. Sinuna pyrkisin rauhoittamaan tilanteen. Anna pojan olla rauhassa. Surullista tuo, mitä kerrot tuntevasi omaa lastasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä Sannallakin joku pelko poikansa suhteen. Onko joku lukenut?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6f21af2c-f2fe-46f3-ab51-4dedd7461f79
Ja ihan ilman syytä se poika sitten puhelee tuollaisia? Onko esimerkki toksisesta maskuliinisuudesta vai ihan normaalia partriarkaaista toimintaa?
On hän käynyt käsiksi minuun monta kertaa, muttaei vakavasti vielä kertaakaan. Ja nyt ennen tätä estämistä käytin häntä syömässä pari kertaa ulkona viimeisen 3kk aikana, ne ainoat kerrat kun hän suostui tapaamaan, ja hän puristeli koko ajan nyrkkejään.
Tuli vahva olo, että hän tunsi todella niin rajua vihaa minua kohtaan, että olisi oikeasti tahtonut lyödä.
Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mistä tämä voisi johtua, mutta en keksi syytä. En aidosti tiedä, mitä hän ajattelee ja mikä on mennyt pieleen. Erosimme hänen isänsä kanssa, kun hän oli 10-vuotias. Mutta jo sitä ennen koin, että poika valitsi aina isänsä ja isä myös tuki tätä kehitystä.
Olen itse kasvanut ilman isää, joten pidin tärkeänä, että poika on mahdollisimman paljon isänsä kanssa. Ehkä siinä on se vika, tuin enemmän hänen isäsuhdettaan kuin kannoin huolta omasta suhteestani häneen. Uskoin aina, että kyseessä on vain jokin vaihe, vaikka näin koko ajan, ettei poika kiintynyt minuun samalla tavalla kuin isäänsä. Se oli kieltämättä outoa, sillä olin todella paljon poikani kanssa kaksin, koska hänen isänsä matkusteli työnsä takia pitkin maailmaa pitkiä jaksoja.
AP
Joo, tämmöinen tarinatuokio jollain velalla tänään.
Sanot, että et ole pitänyt poiikaan mitään yhteyksiä, tai poiika sinuun, mutta tiedät kuitenkin kaikkea, mitä poika on puhunut. Poikaa voi ärsyttää, jos teet hänestä huoli-ilmoituksia.
Voi myös olla että isän puheet vaikuttaa siihen mitä poika puhuu.
Kannat liikaa huolta, jos hän ei halua pitää yhteyksiä, niin anna hänen olla.
Poika varmasti törmännyt punapillereihin naisista ja isä on saattanut häntä myös opettaa.
Rukoilen teidän puolestanne 🙏