Meneekö ikävuodet 31-40 nopeasti?
Olen 31 vuotias ja ahdistaa että seuraavat pyöreät on nelikymppiset. Meneekö nuo 9 vuotta nopeasti teistä jotka olette nyt neljissä kymmenissä ja muistelette aikaa kun oli reilu kolmekymppinen?
Kommentit (49)
Itselläni meni kakskymppiset nopeasti, koska olin enimmäkseen masentunut ja ahdistunut enkä oikein meinannut löytää suuntaa elämälleni. Huono ja pitkä parisuhde myös. Vuodet sitten menivät siinä enimmäkseen yksitoikkoisesti. Vasta 27 v aloin heräilemään ja tuntemaan itseni todelliseksi "aikuiseksi". Nyt olen 33 v ja mennyt mukavammin asiat, ja nimenomaan jotenkin hitaammin hyvällä tavalla, koska tapahtuu enemmän kaikkea.
Mä ainakin ehdon tuossa välissä pistää koko elämän uusiksi, joten oli jotenkin hyvin pitkä ajanjakso mun elämässä 😅 ennen olin sinkku, tein paljon töitä ja matkustelin kaikki liikenevät ajat. 32v menin naimisiin, siinä välissä ennen 40v synttäreitä kolme lasta sekä opiskelin uuden ammatin. Sit vielä 40v muutto ja toisen vanhemman kuolema ja avioero. Nyt 7v myöhemmin kun katsoo niin kyllä meni nopeasti, nyt on jotenkin paljon hitaampi elämän tahti. Lapset koululaisia, heidän ja omissa harrastuksissa kuluu aikaa, on vakituinen työpaikka ja oma asunto. Nyt alkaa ehkä kutkuttaa jo 50 villitys, mitä sitä sit keksiikin kun lapset alkaa olla tarpeeksi omillaan.
Nopeasti taisivat mennä. Nyt olen jo 64.
Vierailija kirjoitti:
Tahti vain kiihtyy
Just tämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Parikymppisenä tuntui että 40 on jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta ei se ole, eikä aikaa ole tuhlattavaksi asti.
Luin joskus jostain että ajantuntu on suhteessa elettyyn elämään. Eli kaksikymppisellä neljäkymmentä on koko kaksikymppisen jo siihen asti eletyn elämän pituisen ajan päästä, niin se tuntuu siksi kaukaiselta. Mutta mitä vanhemmaksi elää, sitä lyhyemmäksi suhteessa elettyihin vuosiin ajankulun kokemus on, ja siksi aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä vanhemmaksi tulee.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ei niin nopeasti ku 41-50 😅
Samaa mieltä. Tuntuu että on hujahtanut hetkessä.
20-30 vuotiaana oli kuolematon. 30-40 oli lähes kuolematon 40---) kohta koulee, kun lukee lehtiä niin aikapaljon tippuu ja sairastuu vakavasti noin viisikymppisiä. Mutta sehän on vain elämää ja todennäköistä mitä vanhemmaksi elää niin lähtö lähenee.
Elämä on elämistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahti vain kiihtyy
Just tämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Parikymppisenä tuntui että 40 on jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta ei se ole, eikä aikaa ole tuhlattavaksi asti.
Luin joskus jostain että ajantuntu on suhteessa elettyyn elämään. Eli kaksikymppisellä neljäkymmentä on koko kaksikymppisen jo siihen asti eletyn elämän pituisen ajan päästä, niin se tuntuu siksi kaukaiselta. Mutta mitä vanhemmaksi elää, sitä lyhyemmäksi suhteessa elettyihin vuosiin ajankulun kokemus on, ja siksi aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä vanhemmaksi tulee.
Tuohonhan se liittyy. Lisäksi siihen, että tajuaa olevansa jo jälkipuoliskolla, eikä suunta ole kuin kohti vanhuutta. Nuorempana kaikki tuntui olevan vielä edessä.
Ei mene erityisen nopeasti, nopeutuu vasta sitten viidenkympin jälkeen.
Vaihdevuodet, ah sitä viidenkympin villitystä.