Lue keskustelun säännöt.
40v. naimisissa, äiti ja huomaan etten ehkä olekaan hetero. Apua!
06.04.2024 |
Ehkä vähän epätoivoista kirjoittaa vauva-palstalle, mutta tuntuu että kaipaan niin kipeästi edes jonkun ulkopuolisen neuvoja, näkökulmaa, ajatuksia, mitä tahansa. Olen naimisisissa ihanan miehen kanssa, jonka uskoin olevan elämäni rakkaus. Suhteemme alkoi salamaihastumisella, mutta syveni nopeasti aidoksi rakkaudeksi ja menimme naimisiin. Suhteessamme oli intohimoa ja seksiä ja vielä enemmän yhdessäoloa, yhteisiä ystäviä ja harrastuksia. Ylipäätään olin aina ollut seksuaalisesti avoin, aktiivinen ihminen ja se oli ollut tärkeä ja keskeinen osa elämääni, eräänlainen alkuvoima, josta sain paljon positiivista energiaa ja iloa elämääni. Avioiduttuamme päätimme mieheni kanssa että aika on kypsä lapsen tulla ja tulinkin nopeasti raskaaksi. Kaikin puolin elämäni oli ihanaa ja tavallaan on vieläkin.
Lapsen synnyttyä kaikki seksuaalinen jotenkin kuihtui minusta ja väliltämme. Huomasin, etten enää ole kiinnostunut puolisostani. Aluksi panin kaiken vain raskauden ja imetysajan hormonimuutosten piikkiin. Kun lapsen syntymästä oli kulunut pari vuotta, huomasin kokevani ihastumisen ja seksuaalisen kiinnostuksen ohimeneviä tunteita joitain naisia kohtaan. En pitänyt sitä outona, koska olin jo teininä ensimmäisen kerran ihastunut tyttöihin ja kokenut myös eroottista vetovoimaa naisiin. Olin silti pitänyt itseäni heterona, sillä en ollut koskaan halunnut harrastaa seksiä naisten kanssa, ainoastaan miesten. Lapsiperhe-elämämme ja elämä muutenkin oli edelleen ihanaa, lukuunottamatta sitä, että seksiä harrastimme ehkä viitisen kertaa vuodessa. Hellyyskin oli lähinnä meidän vanhempina lapseemme kohdistamaa ja tuntui ettei kummallakaan enää riittänyt sitä iltaisin lapsen nukahdetttua toisillemme. Kumpikin tunnusti seksin vähyyden vaivaavan, mutta emme jostain syystä silti saaneet tehtyä asialle oikein mitään, eikä mikään muuttunut.
Hoitovapaani loppui ja menin takaisin töihin. Uudessa tiimissäni parinani oli eräs ikäiseni nainen, josta minulla oli ollut tosi positiivinen kuva. Aloimme tehdä töitä yhdessä ja jo ensimmäisten viikkojen aikana minulle kävi selväksi että olen umpi-ihastunut häneen kaikilla mahdollisilla tavoilla ja aivan eri lailla, kuin olin koskaan nuorempana ollut satunnaisesti ihastunut naisiin. Lisäksi tuntui, että myös hänen puoleltaan on ilmassa ainakin jonkinlaista ihastumista/vetovoimaa, vaikka myös hän on naimisissa ja perheellinen. Näin hänestä usein unia ja unelmoin muutenkin ja jo pelkkä ajatus siitä, miltä tuntuisi suudella hänen kanssaan oli aivan maata järisyttävää.
Ajattelin vieläkin ettei kyse ole kuin jostain pitkän tauon jälkeen heränneestä tunteesta, jonka nyt sattumalta tämä kovin viehättävä ihminen oli onnistunut herättämään. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä toisin. Huomaan, että nimenomaan todella vahva seksuaalinen vetovoima ja se, etten edelleenkään ole lapsen saamisen jälkeen kyennyt tuntemaan seksuaalista vetovoimaa enää lainkaan miehiin, on pannut minut epäröimään itseäni. Lisäksi ajattelen häntä käytännössä aina kun emme ole yhdessä: aamuin, illoin, viikonloppuisin ja lomilla. Lisäksi haaveilen yhteisestä ajasta hänen kanssaan myös työn ulkopuolella.
(Jatkuu seuraavassa viestissä.)
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi samalla tavalla samassa iässä. Ei siinä auttanut kuin työpaikan vaihto jottei perhe hajoaisi. Intohimo mieheeni ei kuitenkaan ole palautunut lainkaan. Seksiä ei ole enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavalla samassa iässä. Ei siinä auttanut kuin työpaikan vaihto jottei perhe hajoaisi. Intohimo mieheeni ei kuitenkaan ole palautunut lainkaan. Seksiä ei ole enää ollenkaan.
Kiitos vastauksestasi. Olen miettinyt samaa, toivon että ensi vuonna meillä olisi uudet tiimit juuri tästä syystä. Jos tuon ihastuksen tunteen saisi jotenkin näivetettyä, työskentelisin enemmän kuin mieluusti yhdessä yhä hänen kanssaan, sillä mielestäni olemme myös ammatillisesti hyvä match ja osaamisemme täydentävät toisiaan. Työpaikan vaihto ainakin tällä hetkellä olisi aika iso juttu, syistä joita en tunnistamisvaaran takia halua avata enempää, mutta kaipa sitä on pakko harkita, jos ei tilanne muuten ratkea.
Jos saa kysyä, niin miten olet selvinnyt parisuhteessasi miehesi kanssa? Etkö koe pidemmän päälle seksin puuttumisen jotenkin näivettävän sitä? Ap.
Voisiko miehen kanssa hakeutua pariterapiaan miettimään parisuhteen kokonaistilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehen kanssa hakeutua pariterapiaan miettimään parisuhteen kokonaistilannetta?
Olen ehdottanut tätä ja olemme aiemmin käyneet joitain kertoja ihan hyvällä menestyksellä, mutta mieheni ei koe sille tarvetta. Toki hän ei myöskään ehkä ymmärrä tilanteen vakavuutta ja syvyyttä, kun ei tiedä että olen ihastunut toiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavalla samassa iässä. Ei siinä auttanut kuin työpaikan vaihto jottei perhe hajoaisi. Intohimo mieheeni ei kuitenkaan ole palautunut lainkaan. Seksiä ei ole enää ollenkaan.
Mitä järkeä tuollaisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systerillä synttärit tänään,täyttää 50
Illalla juhlimaan 🍾🥂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavalla samassa iässä. Ei siinä auttanut kuin työpaikan vaihto jottei perhe hajoaisi. Intohimo mieheeni ei kuitenkaan ole palautunut lainkaan. Seksiä ei ole enää ollenkaan.
Kiitos vastauksestasi. Olen miettinyt samaa, toivon että ensi vuonna meillä olisi uudet tiimit juuri tästä syystä. Jos tuon ihastuksen tunteen saisi jotenkin näivetettyä, työskentelisin enemmän kuin mieluusti yhdessä yhä hänen kanssaan, sillä mielestäni olemme myös ammatillisesti hyvä match ja osaamisemme täydentävät toisiaan. Työpaikan vaihto ainakin tällä hetkellä olisi aika iso juttu, syistä joita en tunnistamisvaaran takia halua avata enempää, mutta kaipa sitä on pakko harkita, jos ei tilanne muuten ratkea.
Jos saa kysyä, niin miten olet selvinnyt parisuhteessasi miehesi kanssa? Etkö koe pidemmän päälle seksin puuttumisen jotenkin näivettä
Todennäköisesti ero edessä kun nuorinkin lähtee kotoa. En näe yhteistä tulevaisuutta. Emme kuitenkaan riitele tms. niin mitään kiirettä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai,pitäisikö uskoa,EI
koko aloitus on täyttä roskaa.
Porvoossa huutaa tänään puppugeneraattori punaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just. tää keski-ikänen akka lähtee nyt suihkuun ja ajelemaan nää tummat viikset tosta ylähuulen päältä.
Oot pariutunut ja lisääntynyt eli biologisesti täyttänyt tehtäväsi. Nyt ilman muuta voit pitää hauskaa tästä eteenpäin. Perhe hajoaa joka tapauksessa kun et kerran halua miestäsi enää.
Näin se vaan menee. Itsekin olen juuri eronnut.
Meillä ihmisillä on tietty sykli, jonka sanelee biologia. Katso ympärillesi. Käytännössä kaikki eroavat. Osa ehtii tehdä lapset. Ne parit, jotka ovat vuosikymmeniä yhdessä elämänsä loppuun saakka, kasvoivat erilaisessa maailmassa.
Tavallista naisille pitkässä suhteessa, että oma mies ei enää kiinnosta ainakaan seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Avaatte suhteenne.
Case closed.
Niin, ei ap mikään uniikki lumihiutale ole.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/eb607d59-baef-46bf-a830-8a7e8674dfbf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaatte suhteenne.
Case closed.
Niin, ei ap mikään uniikki lumihiutale ole.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/eb607d59-baef-46bf-a830-8a7e8674dfbf
Ap, nai jos susta siltä tuntuu, sillä sä voit ja olet sen arvoinen!
(Jatkuu.)
Tilanne on raastava, sillä rakastan miestäni ja perhettämme yli kaiken, mutta samalla tuntuu, että tämä jokin vuosikausia patoutunut puoleni tarvitsisi myös huomiointia. Eikä kyse ole pelkästä seksistä, työkaverini viehättää minua myös älyllisellä tasolla, romanttisella tasolla ja jollain, kutsuttakoon sitä vaikka spirituaaliseksi tasoksi. Lyhyesti hän on ihastuttava kaikin puolin. Mutta niin on aviomiehenikin, lukuunottamatta sitä, etten ole enää viimeiseen viiteen vuoteen syystä tai toisesta kokenut minkäänlaista seksuaalista (tai pahemmin muunkaanlaista) vetovoimaa häneen tai miehiin ylipäänsä.
Mietin nyt, miten jatkaa tästä eteenpäin. En aio rikkoa kotiamme ja perhettämme, enkä usko, että myöskään työkaverini kaipaisi elämäänsä sitä, että sekoitan kuviot tunnustamalla tunteeni saati ryhtyisin muuten toimimaan ihastusta edistääkseni. Mutta koen todella suurta ristiriitaa oman itseni, omien tarpeideni, halujeni, identiteettini, toimintani, tunteideni ja parisuhdetilanteeni välillä. Mieheni ei tiedä ihastuksestani ja sekin tuntuu epärehelliseltä häntä kohtaan, sillä aiemmin olemme olleet hyvin avoimia toisillemme, jos olemme pitäneet jotakuta muuta viehättävänä tai tunteneet vetoa tai ihastusta muihin henkilöihin kuin toisiimme.
Haluaisin kai vain saada takaisin läheisyyden ja palauttaa seksuaalisen kipinän/vetovoiman ja intiimiyden mieheni ja minun välille. Jollain tapaa minulla on tunne, että minussa on tapahtunut jokin peruuttamaton muutos, jota en osaa selittää oikein itsekään. Ihannetapauksessa saisin sen, mitä tunnen nyt työkaveriani kohtaan, jotenkin käännetyksi miestäni kohtaan ja voisimme työkaverini kanssa olla ystäviä. Kaipaan nimittäin myös ystävää kovasti, koen olevani usein aika yksinäinen (mieheni on oikeastaan ainoa läheinen ystäväni enää nykyisin, muita näen harvoin eri asuinpaikkojen takia.) Työkaverini kanssa meillä on paljon yhteistä ja näen aidosti, että ilman seksuaalista kemiaa sotkemassa kuviota, tässä olisi potentiaalia todella hyvään ystävyyssuhteeseen.
Minkälaisia ajatuksia herättää? Ja hienointa tietysti olisi, jos linjoille sattuisi joku, joka on kokenut jotain samantyyppistä ja osaisi neuvoa omasta kokemuksesta käsin. Kiitos jo etukäteen.