Lue keskustelun säännöt.
40v. naimisissa, äiti ja huomaan etten ehkä olekaan hetero. Apua!
06.04.2024 |
Ehkä vähän epätoivoista kirjoittaa vauva-palstalle, mutta tuntuu että kaipaan niin kipeästi edes jonkun ulkopuolisen neuvoja, näkökulmaa, ajatuksia, mitä tahansa. Olen naimisisissa ihanan miehen kanssa, jonka uskoin olevan elämäni rakkaus. Suhteemme alkoi salamaihastumisella, mutta syveni nopeasti aidoksi rakkaudeksi ja menimme naimisiin. Suhteessamme oli intohimoa ja seksiä ja vielä enemmän yhdessäoloa, yhteisiä ystäviä ja harrastuksia. Ylipäätään olin aina ollut seksuaalisesti avoin, aktiivinen ihminen ja se oli ollut tärkeä ja keskeinen osa elämääni, eräänlainen alkuvoima, josta sain paljon positiivista energiaa ja iloa elämääni. Avioiduttuamme päätimme mieheni kanssa että aika on kypsä lapsen tulla ja tulinkin nopeasti raskaaksi. Kaikin puolin elämäni oli ihanaa ja tavallaan on vieläkin.
Lapsen synnyttyä kaikki seksuaalinen jotenkin kuihtui minusta ja väliltämme. Huomasin, etten enää ole kiinnostunut puolisostani. Aluksi panin kaiken vain raskauden ja imetysajan hormonimuutosten piikkiin. Kun lapsen syntymästä oli kulunut pari vuotta, huomasin kokevani ihastumisen ja seksuaalisen kiinnostuksen ohimeneviä tunteita joitain naisia kohtaan. En pitänyt sitä outona, koska olin jo teininä ensimmäisen kerran ihastunut tyttöihin ja kokenut myös eroottista vetovoimaa naisiin. Olin silti pitänyt itseäni heterona, sillä en ollut koskaan halunnut harrastaa seksiä naisten kanssa, ainoastaan miesten. Lapsiperhe-elämämme ja elämä muutenkin oli edelleen ihanaa, lukuunottamatta sitä, että seksiä harrastimme ehkä viitisen kertaa vuodessa. Hellyyskin oli lähinnä meidän vanhempina lapseemme kohdistamaa ja tuntui ettei kummallakaan enää riittänyt sitä iltaisin lapsen nukahdetttua toisillemme. Kumpikin tunnusti seksin vähyyden vaivaavan, mutta emme jostain syystä silti saaneet tehtyä asialle oikein mitään, eikä mikään muuttunut.
Hoitovapaani loppui ja menin takaisin töihin. Uudessa tiimissäni parinani oli eräs ikäiseni nainen, josta minulla oli ollut tosi positiivinen kuva. Aloimme tehdä töitä yhdessä ja jo ensimmäisten viikkojen aikana minulle kävi selväksi että olen umpi-ihastunut häneen kaikilla mahdollisilla tavoilla ja aivan eri lailla, kuin olin koskaan nuorempana ollut satunnaisesti ihastunut naisiin. Lisäksi tuntui, että myös hänen puoleltaan on ilmassa ainakin jonkinlaista ihastumista/vetovoimaa, vaikka myös hän on naimisissa ja perheellinen. Näin hänestä usein unia ja unelmoin muutenkin ja jo pelkkä ajatus siitä, miltä tuntuisi suudella hänen kanssaan oli aivan maata järisyttävää.
Ajattelin vieläkin ettei kyse ole kuin jostain pitkän tauon jälkeen heränneestä tunteesta, jonka nyt sattumalta tämä kovin viehättävä ihminen oli onnistunut herättämään. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä toisin. Huomaan, että nimenomaan todella vahva seksuaalinen vetovoima ja se, etten edelleenkään ole lapsen saamisen jälkeen kyennyt tuntemaan seksuaalista vetovoimaa enää lainkaan miehiin, on pannut minut epäröimään itseäni. Lisäksi ajattelen häntä käytännössä aina kun emme ole yhdessä: aamuin, illoin, viikonloppuisin ja lomilla. Lisäksi haaveilen yhteisestä ajasta hänen kanssaan myös työn ulkopuolella.
(Jatkuu seuraavassa viestissä.)
Kommentit (33)
Aika erikoista jos ette ole tuttuina nähneet toisianne työajan ulkopuolella.
Jos miettii eri tiimejä vain työpaikalla näkemänsä ihmisen kanssa, on tilanne aika paha. Vaikka provo voi olla kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut vastaavassa tilanteessa. Suosittelisin kääntymään ensin yksin ja sitten mahdollisesti miehen kanssa terapeutin puoleen jolla on osaamista seksuaalisuudesta ja parisuhteista. Mulle kävi niin että totesin olevani homoseksuaalinen ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen ei ole koskaan palannut mutta olen hyväksynyt asian. Kannustaisin keskustelemaan avoimesti miehen kanssa myös. Meillä tilanne johti eroon mutta oli muitakin tekijöitä ja myös avioliiton jatkaminen olisi voinut olla mahdollista jos vain tämä olisi ollut syynä. Pettää ei kannata riippumatta kenenkään asianosaisen sukupuolesta. Ihastus saattaa olla sulle tie itseymmärrykseen mutta kenenkään avioliittoa ei kannata rikkoa. Mä tunnistin ihastuksen naiselle ja seurauksena ei tullut suhdetta mutta ystäviä meistä tuli. Tällä hetkellä olen ilman parisuhdetta omasta valinnasta kunnes lapset ovat aikuistuneet, sen jälkeen voin alkaa tapailemaan naisia. Tsemppiä tilanteeseen!
Tällaisessa olisi hyvä tietää, miten Ap reagoisi työkaverimieheen.
Vierailija kirjoitti:
Avaatte suhteenne.
Case closed.
Et ehkä ymmärtänyt mistä tässä on kyse: en siis kaipaa mitään seksiseikkailuja tai monisuhteisuutta. Miehelleni olen kyllä joskus ehdottanut tällaisen järjestelyn mahdollisuutta, kun minusta ei ole seksikumppaniksi, niin sallisin hänelle sitten muiden kanssa olemisen ettei tarvitse kärvistellä ilman. Itseasiassa en ole lainkaan kiinnostunut monisuhteista tai avoimesta suhteesta, enkä ole koskaan ollut sen tyyppinen ihminen, vaan pikemminkin olen aina halunnut vaalia yhtä, kestävää ja syvää suhdetta. Nyt vain tuntuu, että olenko sittenkään sitä, mitä luulin olevani ja ennen kaikkea pystynkö (ja pystyykö mieheni) olemaan pidemmän päälle onnellinen ja tyytyväinen nykyisen kaltaisessa tilanteessa ja parisuhteessa? Ap
No en jaksa sen enempää tuohon aloitusroskaan reagoida, mutta minulla on sellainen naiivi ajattelutapa, etten koskaan osaa ajatella jonkun naikkosen ajattelevan minua silläviisiin. Se ei ikinä käy edes mielessäni. Ilmeisesti minusta huokuu heterovibat, koska yksikään naikkonen ei onnekseni ole ikinä lähestynyt minua. Työpaikalla eräs naikkonen tuntuu katsovan tissejäni 🤢 kummallisen alaviistoon katsoo minulle puhuessaan. Toivon todella, että olen väärässä. Inhottava ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista jos ette ole tuttuina nähneet toisianne työajan ulkopuolella.
Jos miettii eri tiimejä vain työpaikalla näkemänsä ihmisen kanssa, on tilanne aika paha. Vaikka provo voi olla kyseessä.
Miksi olisimme? Olemme nähneet työn ulkopuolella vain pari kertaa vuodessa, työhön liittyvissä virkistystilaisuuksissa, joissa ollaan siis ihan porukalla ja työyhteisönä koossa, emmekä ole näissä tilaisuuksissa edes olleet erityisesti kahden tai muuten edistäneet tilannetta. Eli ei mitään kännisiä/huuruisia pikkujoulukähmintöjä tms. Ehkä joissain työpaikoissa hengataan paljonkin työn ulkopuolella yhdessä ja sitä pidetään tavallisena, omalla alallani yleensä ei. Ap
Ihmisen aivotoiminta on arvaamatonta ja yllättää milloin missäkin tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverisi saattaa käyttää sinua myös ns. ponnahduslautana ja kun eroat miehestäsi, jonka jälkeen avaudut työkaverillesi, joka kääntää selkäsi sinulle ja kertoo kaikille töissä lesboudestasi.
Kannattaa olla erittäin harkitsevainen asian suhteen koska pahimmassa tapauksessa kaikki kääntävät selkänsä sinulle. En tietenkään toivo sitä mutta näin voi käydä silti vaikka kuinka ruusuiselta näyttäisi vielä tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut vastaavassa tilanteessa. Suosittelisin kääntymään ensin yksin ja sitten mahdollisesti miehen kanssa terapeutin puoleen jolla on osaamista seksuaalisuudesta ja parisuhteista. Mulle kävi niin että totesin olevani homoseksuaalinen ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen ei ole koskaan palannut mutta olen hyväksynyt asian. Kannustaisin keskustelemaan avoimesti miehen kanssa myös. Meillä tilanne johti eroon mutta oli muitakin tekijöitä ja myös avioliiton jatkaminen olisi voinut olla mahdollista jos vain tämä olisi ollut syynä. Pettää ei kannata riippumatta kenenkään asianosaisen sukupuolesta. Ihastus saattaa olla sulle tie itseymmärrykseen mutta kenenkään avioliittoa ei kannata rikkoa. Mä tunnistin ihastuksen naiselle ja seurauksena ei tullut suhdetta mutta ystäviä meistä tuli. Tällä hetkellä olen ilman parisuhdetta omasta valinnasta kunnes lapset ovat aikuistuneet, sen jälkeen voin alkaa tapailemaan naisia. Tsemppiä tilanteeseen!
Suuri kiitos asiallisesta vastauksesta! Olen miettinyt myös tuota, että juttelisin ensin itse, koska suoraan sanottuna omat fiilikset on niin sekavat ja jäsentymättömät jotenkin, etten oikein edes tiedä, miten avaisin niitä miehelleni, jos päättäisin kertoa ihastuksestani. Suurin toiveeni olisi kyllä paikata avioliittomme, koska meillä on niin paljon hyvää, yhteinen ihana lapsi, samanlaiset arvot, elämäntapa, ystäväpiiri, harrastukset, vuosien myötä hioutunut luottamus, kunnioitus ja hyvä, toimiva arki, kaikkea oikeastaan, mitä ajattelen kypsässä, aikuisessa suhteessa olevan ja siltä toivovani. Vain se seksi vaivaa, eikä sekään ehkä olisi niin iso juttu, jollei tämä ihastus tavallaan muistuttaisi siitä, mitä voisi olla ja meillä miehenikin kanssa oli aluksi. Toki pelkään myös, kestääkö suhde enää, jos miehellenikin käy sama, eli tulee suhteen ulkopuolinen ihastus, vaikka hän kyllä väittää yhä olevansa kiinnostunut minusta, eikä kaipaa muita naisia elämäänsä.
Kiitos vielä tosi paljon tästä näkökulmasta. Tavallaan on lohdullista kuulla, että tilanteen ratkaiseminen sinun tapauksessasi kertomalla tunteesi ei johtanutkaan johonkin dramaattiseen lopputulokseen vaan siihen, että teistä tuli ystäviä. Jotenkin omassa päässäni kaikki on niin kärjistynyttä, että tästä voisi seurata vain joko nykyisen raastavan tilanteen pitkittyminen, kuuma ja tuhoisa salasuhde tai sekä minun ja työkaverini suhteen tuhoutuminen että oman avioliittoni hajoaminen jos tunnustaisin tunteeni työkaverilleni ilman toiveita mistään romanssista. Ehkä harkitsen nyt asiaa siihen asti, kun saan kuulla ensi syksyn tiimit ja jos vielä jatkamme samassa tiimissä, voi olla tarpeen tehdä joku liike tilanteen avaamiseksi, koska ihastuminen on muuttunut kivasta ja voimaa antavasta kuluttavaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ajatuksia, ilman ulkopuolista ihastumista. Olen aina tiennyt olevani bi, en tiedä, onko mies tajunnut sitä. Mutta toiseen asiaan liittyen meillä on iso parisuhdekriisi menossa ja läheisyyttä ei ole ollut enää vuosiin. Olen ehdottanut terapiaa, yhdessä ja erikseen. Ei ole tapahtunut, ilmeisesti mieskin vain odottaa passiivisena eroa. Olisi ihanaa tuntea läheisyyttä jonkun kanssa. Mies ei tätä näytä kaipaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut vastaavassa tilanteessa. Suosittelisin kääntymään ensin yksin ja sitten mahdollisesti miehen kanssa terapeutin puoleen jolla on osaamista seksuaalisuudesta ja parisuhteista. Mulle kävi niin että totesin olevani homoseksuaalinen ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen ei ole koskaan palannut mutta olen hyväksynyt asian. Kannustaisin keskustelemaan avoimesti miehen kanssa myös. Meillä tilanne johti eroon mutta oli muitakin tekijöitä ja myös avioliiton jatkaminen olisi voinut olla mahdollista jos vain tämä olisi ollut syynä. Pettää ei kannata riippumatta kenenkään asianosaisen sukupuolesta. Ihastus saattaa olla sulle tie itseymmärrykseen mutta kenenkään avioliittoa ei kannata rikkoa. Mä tunnistin ihastuksen naiselle ja seurauksena ei tullut suhdetta mutta ystäviä meistä tuli. Tällä hetkellä olen ilman parisuhdetta omasta valinnasta kunnes lapset ovat aikuistuneet, sen jälkeen voin alkaa tapailem
Kyllä se kannattaa harkita tarkkaan. Mun tapauksessa ihastus jäi avioliittoonsa ja sitä myöten oma ihastukseni häneen ajan kanssa loppui ja meistä tuli ystäviä. Näin ei käy aina enkä usko muiden vaihtoehtojen olevan kenenkään kannalta hyviä mutta tunteiden tunnustaminen ja tieto siitä ettei suhde koskaan tulisi olemaan mahdollista auttoi pääsemään ihastumisesta. Jos on riski että syntyisi salasuhde tai avioero(ja) tunnustamisen seurauksena niin en suosittele tunteiden tunnustamista ihastukselle. Mutta tärkeintä tosiaan että saat ensin itsellesi selkeyden omasta seksuaalisuudestasi ja avioliitostasi ja etäisyyden pitäminen naiseen saattaa olla viisainta tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eron jälkeen alkanut myös kiinnostaa naiset enemmän. Pitääkin varata aika seksuaaliterapeutille ja keskustella tästä. Kiitos hyvästä pohdinnasta, ei helppo tilanne sinulla.
Joku on manipuloinut mieltäsi jo kauan sitten.
Et vain muista tai osaa yhdistää sitä.