En jaksa enää :(

Täälläkin vauvan ja esikoisen äiti siis, sama tilanne, eikä perhana enää lisää lapsia!

mä ottaisin esikoisesi mieluusti tänne leikkimään oman lapseni kanssa, niin saisit vähän hengähtää. ollaan tytön kanssa kahdestaan päivästä toiseen, ja mä en jaksa tätä enää... tai no, jaksan, nyt vaan on taas huono ja ahdistava päivä menossa. muutettiin vähän aikaa sitten, enkä tunne täältä vielä ketään.

mutta vituttaa kun tää on niin helvetin vaikeeta tää elämä. Ei enää ikinä lapsia.

Kun lapsen hankkii, on siitä elinikäinen vastuu ja omat tarpeet tulevat vasta toissijaisena. Voimia jaksamiseesi.

Vaikka mulla on vasta yksi lapsi. Vauva on 6 kk ja tosi kitisevässä iässä ollut jo kohta 2 kk (joo, on tullut jo 2 hammastakin). Koko ajan pitäis vaan kantaa, kantaa, kantaa. Syöminen on kitinää parin lusikallisen jälkeen. Yöllä herää useamman kerran syömään.



Mies on melkein koko viikonlopun jossain riennoissaan, itse en ole päässyt koko 6 kk:n aikana Prismaa kauemmaksi ilman lasta.



Tai siis pointti oli: AP, et ole yksin. Tsemppiä ja jaksamista sinulle, jonain päivänä se helpottaa... itsekin haluan vielä toisen lapsen, vaikka nyt tulikin taas valitettua.

Noh, yritähän pärjätä ja käy sitten sterilisaatiossa....

Voi olla että lapsi on yksinkertaisesti vain nälkäinen jos ei hampailtaan saa syödyksi. Silloin kannattaa antaa velliä kun se menee helposti pullosta, ettei lapsi ihan kuihdu pois.



-toisen kitisijän äiti

Kuinka vanha vauva on? Jospa hormonit vielä vaikuttaa mielialaan? Ja tietty unenpuute...

Ap: yritä pinnistää voimia vaikka se on vaikeaa. Monet kaupungit tarjoavat perhetyöntekjän tai mikä nimike nyt onkaan avuksi just tällasiin tilanteisiin. On hyvä, että osaat sanoa ettet jaksa. Ei kaikkien tarvikaan jaksaa joka päivä. Kun vähän aikaa nukut ja jopa syöt rauhassa näyttää elämä valoisammalta. Kerro huolesi neuvolaan tai soita vaikka mannerheimin lastensuojeluliiton auttavaan puhelimeen. ET OLE YKSIN.



Pian jaloissasi pyörii kaksi iloista lasta joilla on iloiset vanhemmat. Ja huomenna tulee uusi päivä :). Yritän lähettää voimia sinulle. Ymmärrän sinua, minä olin vähän aikaa ihan samassa tilanteessa ja hengissä ollaan. :)

Lapset 6 v ja 3.5 v. Lähde tuulettumaan.. hoitaja lapsille ja otat omaa aikaa!

että vauva olisi samanlainen kuin esikoinen, kiltti ja tyytyväinen tapaus. Tai korkeintaan vähän kitisevä, mutta että koko ajan itkee ja vaatii??? En toivo kenenkään saavan yhtä vaativaa vauvaa :(

Olen itsekin hoitanut kahta pienellä ikäerolla olevaa lasta ja selvinnyt siitä yli. Mutta...



Yritä nyt ihminen suhteuttaa ongelmias. Mä hautasin just mun kolmannen lapseni ja vaikka tämä olis ollu millainen koliikkihuutaja tahanssa ja hermot varmaan oliskin ollu koetuksel ni silti se olis ollu miljoona kertaa helpompaa ku kantaa tätä tuskaa ja surua ikuisesti mukanaan.



Mieti..

Alkaa itkettämään kun luen noita kannustavia viestejänne, kiitos, ette uskokaan miten paljon ne nyt merkitsee. Paljon muusta en pysty toivoa irti repimään :(

olen tosi pahoillani, en voi kuvitellakaan miltä susta tuntuu.

Mutta miksei jos pahaa oloaan ja väsymystään saisi valittaa koska jollain toisella menee vielä huonommin??

ap

Ovat todellisia ja niitä ei saa toinen väheksyä. Toinen ihminen taas murehtii toista. Juttelin taannoin ystävän kanssa jonka lapsen kuolemasta oli kulunut vuosi ja itse valitin lastani jolla on korvatulehduskierre. Kaikkihan sen huomaa, miten toisen huoli on muka " isompi" . Molemmilla on hätä ja surku, mutta on typerää vertailla kumpi on hirveempä tms. Sanon tämän, koska olen huomannut että niin harva ajattelee näin. Jos sais jotain ajattelemista.

Aikuisena ihmisenä sinä tietysti tiedät tämän ja osaat hakea tarvittaessa apua itsellesi.

päässä. Vauva aika on kovin ja lyhyt ja sitten se väsy helpottaa. Koska mulla helpottaa...



se jonka vauva kuoli.

Itse en olisi selvinnyt selväjärkisenä ilman miestäni ja äitiäni. Meillä TODELLA vaativa " terve" esikoinen. Terve siinä mielessä, että koskaan ei saatu selville, miksi huusi ensimmäiset puoli vuotta yötä päivää ja tämänkin jälkeen nukkui huonosti kolme vuotiaaksi asti (vaikka olimme olleet sairaalassa tutkittavana 5 kertaa ennenkuin hän oli 8kk).



Meille kuitenkin ilmaantui toinenkin lapsi esikoisen ollessa 1,5 v. Esikoinen takertui minuun entistä enemmän ja kuopustakin olisi pitänyt imettää. En siinä stressissä sitten kolmea kuukautta enempää jaksanut. Olin aivan poikki vaikka mies valvoi välillä jopa enemmän kuin minä ja äitini oli usein päivisin apuna. Olisin oikeasti joutunut lataamoon ilman heitä. Sen verran heikko kai olin.



Mutta nyt elämä hymyilee :) Lapset ovat jo 5,5 ja 4 ja ovat toistensa parhaat kaverit. Ovat aurinkoisia, hyväkäytöksisiä ja reippaita lapsia. Vaikka kuinka väsytti, yritin olla todella johdonmukainen heidän kasvatuksessaan. Ja siitä saan nyt nostaa itselleni hattua ;-) Välillä tekee ihan hyvää kehuakin itseään.



Todella paljon voimia ja yritä saada apua lähipiiristä, jos mahdollista. Se ei ole heikkous vaan viisas teko! Näin minä ainakin sain kasvatettua kaksi ihanaa lasta vaikka oma jaksaminen olikin nollassa. Ilman tukea he varmaan olisivat näitä riiviöitä, joista täälläkin kuulee joskus valitettavan ;-)