Miksi usein kauneimman taiteen tekijöillä on niin kivuliaita kokemuksia elämässään takana?
Moni kuuluisa taiteentekijä on kertonut julkisuudessa kipeistä kokemuksistaan. Antaako kivuliaat kokemukset taiteellisia kykyjä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Elävät taiteensa kautta sitä mistä jäivät paitsi?
Ei se ole mahdollista.
Taitelijaksi yleensä hakeutuu ne jotka ovat herkkiä kivuliaille kokemuksille
Jostain syystä taiteen kauneus on elämän kipukohdissa. Kärsimys luo kauneutta, kun taiteesta on kyse. Hauraus on esteettistä
Syytä tosin en tiedä miksi se on näin, mutta niin se jostain syystä on
Kaikilla on takanaan kivuliaita kokemuksia. Taiteilijoille se kuuluu henkilönrändiin, koska taiteen on tarkoitus herättää tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Nimeä yksikin. En tiedä ketään.
Öö? Miten olisi vaikkapa Vincent van Gogh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimeä yksikin. En tiedä ketään.
Öö? Miten olisi vaikkapa Vincent van Gogh?
No oliko muita? Cogh miten oli traaginen elämä?
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä taiteen kauneus on elämän kipukohdissa. Kärsimys luo kauneutta, kun taiteesta on kyse. Hauraus on esteettistä
Syytä tosin en tiedä miksi se on näin, mutta niin se jostain syystä on
Vain kyynikot ajattelevat noin.
Kauneus voi olla myös lämmintä, pehmeää ja viatonta. Lohdullista, hauskaa, toiveikkuutta herättävää.
Aika usein taiteilija ei väitä kärsivänsä, vaan jälkipolvet luovat kuvan myyttisestä marttyyristä. Hyvä esimerkki on Aleksis Kivi.
Montaa kieltä osaavasta taiteilijakeikarista luotiin paremmin suomalaisille sopiva metsästä nouseva ja eliitin hylkimä marttyyri.
Niin, Bach oli juoppo naistenmies, lapsia useammankin eukon kanssa...
Eivät anna ilmaisukykyä, mutta antavat sanottavaa. Jokaista sellaista taiteilijaa kohti, joka on kokenut elämässään pahoja tragedioita on tolkuttomasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet niitä myös, mutta eivät kykene ilmaisemaan niitä taiteella.
Minä väittäisin, että jokseenkin kaikilla ihmisillä on takanaan 8ja edessään) todella kivuliaita kokemuksia. Harva meistä lopulta kovin helpolla pääsee.
Parhat taitelijat osaavat sitten jalostaa ne kokemuksensa taiteeksi. Me loput kärsimme itseksemme kun emme muutakaan osaa - tai yritämme kiinnittyä taiteilijoiden ilmaisemaan kokemukseen.
Kirjailija joutuu julkisuudessa kertomaan miten menestysromaani kuvaa lapsuustraumoja, lääkeresistenttiä masennusta ja kamppailua seksuaalisuuden kanssa. Opettajan, sairaanhoitajan ja muurarin taas kannattaa keskittyä ihan vain siihen opettamiseen / hoitamiseen / muuraamiseen sen sijaan että selittää asiakkaalle elämänsä kipukohtia. Varmasti heilläkin niitä on. Ne vain eivät tule samalla tavalla esiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä väittäisin, että jokseenkin kaikilla ihmisillä on takanaan 8ja edessään) todella kivuliaita kokemuksia. Harva meistä lopulta kovin helpolla pääsee.
Parhat taitelijat osaavat sitten jalostaa ne kokemuksensa taiteeksi. Me loput kärsimme itseksemme kun emme muutakaan osaa - tai yritämme kiinnittyä taiteilijoiden ilmaisemaan kokemukseen.
Ovatko ne todella parhaita?
Ei onnellinen ihminen mieti vaikeita asioita kuin pintapuolisesti, jos nyt sitäkään. Onneton vatvoo ja analysoi niitä vuosikausia. Olisi siis hölmöä olettaa että olisivat missään määrin samalla viivalla. Yhtälöön kun lisätään älykkyys niin ero vain kasvaa keskimääräisen ihmisen ollessa henkisiltä lahjoiltaan aika vaatimaton. Lisäksi suurilla taitoilijoilla on monesti henkisiä häiriöitä ja erilaisuuksia, mikä tekee kokemusmaailmasta ynnättynä yllä mainittuun hyvin erilaisen tavalliseen verrattuna. Varmaan kaikkeen vaikuttaa myös ylempien voimien jokin johdatus. Yhtä vähääkään menestynyttä kärsimystaiteilijaa kohtaan on ainakin tuhat vain kärsinyttä, jotka voivat alisten matkallaan vain jossitella.
Elävät taiteensa kautta sitä mistä jäivät paitsi?