Onko ketään muuta, jolla ei kunnon ystäviä?

löytyykö muita yksinäisiä vaik bilettään tänään?????

Olen vielä lapseton, vähän päälle parikymppinen, ystävätön nainen. Tai, no onhan minulla puolisoni, mutta tuntuu ikävältä kun ei ole ketään muuta kelle kertoa iloistaan ja suruistaan. Tuntuu välillä niin ikävälle tämä tilanne, olen kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen, enkä tietääkseni mitenkään ikävä tai inhottavakaan.

Muutamia kavereita kyllä, joita näen harvakseltaan. Olen myös päälle parikymppinen. tuntuu että opiskelupaikassanikin kaikki muut löysivät heti sen jonkun, kenen kanssa klikkaa ja ystävyys syvenee, mutta itse pysyn ulkopuolisena, jonka kanssa kyllä jutellaan, mutta ei vaihdeta numeroita ja sovita treffejä vapaa-ajalla. Jokin mussa on siis vialla, ehkä olen ärsyttävä persoona, tai en tarpeeksi kiinnostava.

kenen kanssa ystävystytte?

Itse ehkä olen... joten syytän siltä osin itseäni.

Täälläkin vähän yli parikymppinen nainen Roista ystäviä vailla! Ihan kuin muillakin.. Lapsuudenkavereihin yritän pitää yhteyttä ja uusiakin on, mut erittäin harvakseltaan... Minä voisin tutustua.. :)

Kavereita on, jotka ovat tosi kivoja, mutta niillä kaikilla on sitten vielä paremmat ystävät. Siis olen lasten kautta tutustunut muutamaan tosi mukavaan ihmiseen, joiden kanssa tuntuu voivan puhua mistä vaan. Hekin mielestäni kertovat avoimesti elämästään, mutta sitten heillä kuitenkin on vielä ne omat läheiset kaverit, joita esim. lapsen kummeiksi pyydetään. Itse pidän heistä, mutta multa sitten puuttuvat ne vielä läheisemmat ystävät.



Samoin työkaverit, tulen hyvin juttuun monien kanssa. Mutta työajan ulkopuolella ei olla yhteyksissä. Toiset soittelevat ja käyvätkin yhdessä jossain.



En tiedä miksen koskaan yllä parhaaksi ystäväksi.

Sukulaiset asuvat kaukana. Onneksi käyn töissä, että on edes jotain sosiaalista elämää.

tai en tiedä sanoisinko :) vai :(



mutta siis jos jotain kiinnostaa tutustua niin musta saisi kyllä biletys- ja juttukaverin:)



olen kiinnostunut sisustamisesta ja vaatteista, joten tuntuu että uudet ihmiset ajattelevat sen perusteella, että olen jotenkin leuhka tms :/



25

Minäkin olen sieltäpäin, ja olen opiskeleva äiti.

Ystäviä ei ole ollut sitten lapsuusaikojen. Paitsi mieheni. Kavereitakin ollut aina tosi vähän. Mussa ei käsittääkseni ole mitään ihmeempää vikaa, ehkä olen vaan niin tylsä tai jotain. Ja nyt kun ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle (Turkuun), mun sosiaalinen elämä on kuollut kokonaan. Aina ei haluttais purkaa miehelle kaikkea, hyviä ja huonoja asioita, mut kun ei ole oikeasti ketään muuta aikuista ihmistä, kenelle jutella tätä nettiä lukuun ottamatta.

kohta 40 v kaksi lasta ja mies ja sukulaiset ja lapsuudenkaverit kaukana. Eikä ystäviä täällä asuipaikkakunnalla. Tuntuu kuin elämästä todella puutuisi iso pala kun ei voi mennä kenellekään kylään, eikä meillä käy vieraita iltaisin. Meidän vieraat on aina yökylässä koko viikonlopun kun tulevat niin kaukaa. Isompi lapsikin on ihmetellyt tätä, kun ei me käydä missään kylässä...

Olen 19 vuotias 6kk ikäisen tytön äiti pk-seudulta ka " kaverit" katosivat lapsen jälkeen. Jos soitan heille joskus saattavat ehkä kahville ehtiä, yleensä ei.

Ennen juhlimme isolla porukalla ja harrastimme kaikkea. Nyt istun lauantai iltana lapsen kanssa kotona av palstalla :( Mies on tapaamassa omia kavereitaan.

Miksi kukaan ei enää soita, kysy kuulumisia, pyydä johonkin??? MIKSI minut hylättiin kun lapsen sain? Monella muullakin tutulla on muutaman kuukauden erolla lapsia..

Päivät kuluu siivotessa, koneella istuessa ja lenkillä käydessä, lapsen ja miehen kanssa.. Missä on muut aikuiskontaktit?

olen hoitovapaalla. poika 1v7kk

anoppi riittää ja mies

Minäkin ajattelin pitkään ettei mammakavereillani ja minulla ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapset. Sitten kerran rohkaisin mieleni ja aloin kertoa eräälle äidille ihan muusta, kipeästä asiasta. Yllättäen hän oli kokenut ihan samaa ja siitä alkoi pitkä asioiden jakaminen. Nyt pidän häntä oikeana ystävänä, jonka kanssa voin puhua mistä vain.



Joskus se on kiinni vain siitä, että rohkaistuu avaamaan suunsa! Tsempit! :)

Kun köyhyys, sairaus, osatyöttömyys ja osattomuus iski päälle niin ystävät ovat tippuneet.



Joihinkin sukulaisiin yritän pitää yhteyttä ja rakentaa tiiviimpää suhdetta. Työstä ei saa kavereita. Enää en harrasta mitään, mutta koskaan en oikein aikuisiässä ole löytänyt pysyviä ihmissuhteita harastuksista tai opinnoista. Muutamia ystäviä on, jotka asuvat ulkomailla (olen itse paluumuuttaja) ja hyvin harvoin vaihdetaan sähköpostia. Minäkin tarvitsisin jonkun ihanan ihmisen omaan arkeeni.



Terveisin



Espoolainen, joka tulee mielellään lastenhoitajaksi, jos tarvitsette sellaisita Espoossa.

Voin kyllä tulla lastenhoitajaksi myös Hesassa.

Silloin ryömivät koloistaan kaikki hyväksikäyttäjät, joilla ei tosiaankaan ole tarvetta ystävälle vaan ainoastaan lastenhoitajaalle, ilmaiseksi tietty.

... ystävät valitaan ja sukulaiset saadaan. En ole löytänyt ihmistä joka olisi minulle se oikea, siis ystävänä. En edes kuvittele, että tässä iässä 35+ enää sellaista teini-iän " kerrotaan kaikki toisillemme" -ystävää löytyisikään tai haluttaisi löytyvän. Kirjootellaan sitten täällä av-palstalla :-DD Täytynee tunnustaa, että puolisoni on tätänykyä myös paras ystäväni ja hyvä näin.

Tai kavereita on paljon, mutta jos oikein ahistaa, niin kukaan ei ole niin erityinen, että soittaisin ja haluaisin ja tietäisin saavani tukea.