Mitä tehdä? Kaveri-asiaa..
Minulla on ystävä jolla on samanikäinen lapsi kuin esikoiseni(alle 3v). Lapsemme ovat kovin erilaisia, oma poikani on sosiaalinen, aktiivinen, nopea oppimaan uutta, hänen poikansa on arenpi, hiljaisenpi, rauhallisenpi jne. Tästä huolimatta yleensä viihtyvät toistensa seurassa.
" Ongelma" on lähinnä tämä ystäväni. Tuntuu ettei hän pidä pojastani ja että hänen mielestään poikani on " kauhea kakara, vaahteramäen eemeli" . Tämä näkyy hänen suhtautumisessaan poikaani, se on jotenkin " nyrpeää" vaikkei hän ole koskaan mitään suoraan sanonutkaan.
Ystäväni myös jatkuvasti vähättelee poikaani, piikittelee hänen pientä kokoaan " Kylläpä xxxx näyttääkin pitkältä xxxxx rinnalla" , vertailee siis näin poikiemme kokoeroa.
Hänellä on myös minusta huono tapa sekaantua minun ja poikani keskusteluun. Esimerkiksi kun olen selittämässä pojalleni miksi ei saa tehdä jotain niin hän yrittää " auttaa" ja selittää myös jotain. Tästä ei ole apua koska poikani menee sekaisin että ketä kuunnella.
Hän sekaantuu myös lastemme leikkiin jatkuvasti; " Leikkikää nätisti, tee niin, tee näin, ota tuo..." . On hyvä että puuttuu joihinkin asioihin jos vaikka ottaa lelun kädestä tms. mutta kyllä tuon ikäiset jo osaavat jotain tehdä ilman jatkuvaa valvontaa.
Kerran kun olivat meillä kylässä poikani leikki pikkuveljensä lelulla. Ystäväni poikakin kiinnostui siitä ja olisi sen heti halunnut. Ystäväni selitti pojalleen että se on vauvan lelu mutta poikaa kiukutti edelleen kun oma poikani leikki sillä. Niinpä ystäväni otti lelun poikani kädestä ja sanoi omallensa että hän laittaa lelun pois kun kiukuttelet. Eli tavallaan minun poikani sai rangaistuksen kun ystäväni poika kiukutteli! Tätä tapahtumaa katsoin suu auki enkä saanut sanottua mitään, olin vähän järkyttynyt.
Mitä siis tehdä, puhunko ystävälleni näistä asioista, harvennanko tapaamisia vai nielenkö kiukkuni? Ja jos otan puheeksi niin miten saan sanottua asiat niin ettei hän kovin suutu?
Aika hieno juttu, että ystävälläsi ja sinulla on samanikäiset pojat, jotka vielä viihtyvät yhdessä. Ystäväsi olisi kuitenkin hyvä ymmärtää, että lapset ovat erilaisia ja kaikki pitää hyväksyä sellaisina kuin ovat.
Lasten vertailu on minusta pahimmillaan silloin, kun siinä samalla yritetään esittää, että oma lapsi olisi parempi kuin toisen. Onko ystäväsi syylistynyt mielestäsi tähän? Jos on, oletko puolustanut omaa poikaasi? Esim. sanonut, että totta, onpa xx pitkän näköinen ja sitten jossain välissä kertoa jotain hyvää omasta pojastasi. Tulihan tuosta Vaahteramäen Eemelistäkin oliko se nyt kunnanvaltuutettu vai lautamies? Eli vilkkaasta pojasta voi tulla vaikka mitä, iihan niin kuin rauhallisemmastakin :)
Tuntematta tilannetta kokonaan, taitaisin sinuna vielä yrittää. Älä siis niele kiukkuasi, vaan koeta muuttaa tilannetta. Ja pidä välillä vähän etäisyyttä, jos et jaksa. Pienen lapsen kanssa sen saa anteeksi aika helposti :)
Itse koettaisin puuttua asioihin silloin kun ne tapahtuvat, vaikka aina ei osakaan. Esim. jos tuo lelun riisto tapahtuu uudestaan, mene kylmän rauhallisesti ja anna lelu pojallesi takaisin. Ystäväsi poika voi leikkiä jollain muulla sillä aikaa. Minusta sääntö, ettei toisen kädestä oteta leluja, koskee myös aikuisia (patisi tietysti, jos lapsi on riistänyt sen joltain toiselta).
Mupsi
P.S. Oletko osoittanut, että pidät ystäväsi pojasta? Se yleensä tarttuu, olen kokeillut :)