Kuinka päihderiippuvainen ei itse näe ongelmaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mieli on siitä ihmeellinen kapistus, että suojelee tietoisuutta siltä mitä se ei ole kykenevä ottamaan vastaan. Tämä esimerkiksi myös silloin, kun muistaa vaikkapa vasta aikuisena seksuaalisen hyväksikäytön.

Tämä.

Lisäksi moni on valmis lopettamaan vasta siinä vaiheessa, kun kokee, ettei saa juomisesta enää mitään hyvää irti. Ulospäin tilanne voi näyttäytyä kaoottisena: on rattijuoppoustuomioita, työpaikan menetyksiä, avioeroja, pahimmillaan asunnottomuutta. Mutta niin kauan, kun alkoholisti saa alkoholista edes häviävän pienen murusen jotain positiivista elämäänsä, ei tilanne tule muuttumaan.

Tosin sitten, kun joku on valmis lopettamaan, tapahtuu se nopeasti ja ehkä yllättäenkin. Ne tajuntaan osuvat hetket eivät aina ole totaalisia pohjakosketuksia. Se voi olla jokin periaatteessa aivan ark

Mitä sejuoppo saa kun raitistuu???

Ei mitään..istuu yksin kotona

Kuten minä

Mies käy juhlissa ystävien kanssa.

Minä menen salille.

Joskus pääsee itku

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on itsepetoksen mestari. Syy löytyy aina muista ja olosuhteista. Juuri koskaan ongelmaisella ei omasta mielestään ole ongelmaa. Ongelma on hänen ympäristöllään. Hän käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy nyt, mutta se on tilapäistä, ja johtuu juuri niistä ympäröivistä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä hänen "tilannettaan", sekä olosuhteista. 

Jos muut vain ymmärtäisivät muuttua, niin asiat korjaantuisivat hetkessä. Mutta kun ei, niin ei. Monesti yritetty.

Kuitenkaan muut eivät saa muuttua. Se on pelottavaa.

Onkohan Yrttimies nähnyt ongelmansa vai ottanut yliannostuksen kun ei ole näkynyt?

Tarpeeksi pitkässä putkessa ei uskalla lopettaa juomista.

Kyllä minä tajuan ainakin. Ja yritän nyt ensisijaisesti rajoittaa mutta siitä se aina repeää pidemmäksi putkeksi vaikkei ollut tarkoitus. Mikä saa aivot sellaisiksi että kyllä minä nyt yhden illan voin ottaa ja lopettaa..sitten onkin viikko kulunut???

Lähisuvussa on holisti, joka ei todellakaan tunnusta asiaa. Kaikki joutuu häntä hyysäämään ja apua tarjoamaan, ja silti kehtaa raivota kuinka häntä ei kukaan halua missään auttaa. Puhuu siitä miten haluaisi tappaa itsensä jne. Tekisin mitä hyvänsä hänen vuokseen, mutta ensimmäinen askel on se, että hän hakeutuisi hoitoon ja lopettaisi viinan, ei siitä muuten tule mitään. 

Ei hän ymmärrä, minkälaista tuskaa aiheuttaa jo pelkällä alkoholismillaan, ja siihen palkkioksi päälle vielä ne kauheat asiat ja haukut mitkä saa häneltä kuulla

Osa myöntää ongelman vasta, kun käy ihan pohjalla. Valitettavasti usein silloin on jo liian myöhäistä, jos terveys, työpaikka, parisuhde ja niin edelleen jo ehtineet mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tajuan ainakin. Ja yritän nyt ensisijaisesti rajoittaa mutta siitä se aina repeää pidemmäksi putkeksi vaikkei ollut tarkoitus. Mikä saa aivot sellaisiksi että kyllä minä nyt yhden illan voin ottaa ja lopettaa..sitten onkin viikko kulunut???

Eli et vielä kykene tunnustamaan tosiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tajuan ainakin. Ja yritän nyt ensisijaisesti rajoittaa mutta siitä se aina repeää pidemmäksi putkeksi vaikkei ollut tarkoitus. Mikä saa aivot sellaisiksi että kyllä minä nyt yhden illan voin ottaa ja lopettaa..sitten onkin viikko kulunut???

Sinulla on sairaus nimeltä alkoholismi. Ei siihen auta muu kuin täysraittius.

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on holisti, joka ei todellakaan tunnusta asiaa. Kaikki joutuu häntä hyysäämään ja apua tarjoamaan, ja silti kehtaa raivota kuinka häntä ei kukaan halua missään auttaa. Puhuu siitä miten haluaisi tappaa itsensä jne. Tekisin mitä hyvänsä hänen vuokseen, mutta ensimmäinen askel on se, että hän hakeutuisi hoitoon ja lopettaisi viinan, ei siitä muuten tule mitään. 

Ei hän ymmärrä, minkälaista tuskaa aiheuttaa jo pelkällä alkoholismillaan, ja siihen palkkioksi päälle vielä ne kauheat asiat ja haukut mitkä saa häneltä kuulla

Hyysääminen pitäisi lopettaa, sanotte että mitään apua ei tipu niin kauan kun ei ole kiinnostunut raitistumaan ja hakeutumaan hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on holisti, joka ei todellakaan tunnusta asiaa. Kaikki joutuu häntä hyysäämään ja apua tarjoamaan, ja silti kehtaa raivota kuinka häntä ei kukaan halua missään auttaa. Puhuu siitä miten haluaisi tappaa itsensä jne. Tekisin mitä hyvänsä hänen vuokseen, mutta ensimmäinen askel on se, että hän hakeutuisi hoitoon ja lopettaisi viinan, ei siitä muuten tule mitään. 

Ei hän ymmärrä, minkälaista tuskaa aiheuttaa jo pelkällä alkoholismillaan, ja siihen palkkioksi päälle vielä ne kauheat asiat ja haukut mitkä saa häneltä kuulla

Hyysääminen pitäisi lopettaa, sanotte että mitään apua ei tipu niin kauan kun ei ole kiinnostunut raitistumaan ja hakeutumaan hoitoon. 

Ei se ole niin läheiselle ihmiselle helppoa sanoa. Jos hän oikeasti tappaisi itsensä, niin tulisin varmasti syyllisyydestä hulluksi

Jos riippuvuus on riittävän voimakas, lopettaminen pelottaa liikaa. Silloin ihminen ei tavallaan suostu tunnustamaan, että kaikki tai lähes kaikki hänen (ja joskus muihinkin laajenneet) ongelmansa johtuvat riippuvuudesta, eivätkä jostain muusta asiasta. Mieli rakentaa jonkinlaisen suojarakennelman, jotta riippuvuutta ei tarvitse tunnistaa, tunnustaa ja kohdata. Usein riippuvainen kyllä sisimmässään ymmärtää ja tietää, että ainoa tapa pelastaa itsensä ja elämänsä on lopettaa, mutta hän ei pysty siihen. Tai kokee, että ei pysty. Usein myös ympäristö vaikeuttaa asiaa, ympärillä on liikaa riippuvuutta tukevia ihmisiä, mahdollistajia ja helppoja selityksiä, ja liian vähän siitä irtautumista helpottavia ja tukevia tekijöitä. 

Minä olen retkahteleva alkoholisti. Tiedän miten hyvin asiat ovat silloin kun pidän korkin kiinni ja miten asiat jää hoitamatta kun on kostea kausi. Nyt, viimeisen kolmen viikon putken jälkeen olen ollut kaksi viikkoa juomatta Antabuksien avulla ja silti on kamala polte juomaan. Sairasta tämä on.

M 49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on holisti, joka ei todellakaan tunnusta asiaa. Kaikki joutuu häntä hyysäämään ja apua tarjoamaan, ja silti kehtaa raivota kuinka häntä ei kukaan halua missään auttaa. Puhuu siitä miten haluaisi tappaa itsensä jne. Tekisin mitä hyvänsä hänen vuokseen, mutta ensimmäinen askel on se, että hän hakeutuisi hoitoon ja lopettaisi viinan, ei siitä muuten tule mitään. 

Ei hän ymmärrä, minkälaista tuskaa aiheuttaa jo pelkällä alkoholismillaan, ja siihen palkkioksi päälle vielä ne kauheat asiat ja haukut mitkä saa häneltä kuulla

Hyysääminen pitäisi lopettaa, sanotte että mitään apua ei tipu niin kauan kun ei ole kiinnostunut raitistumaan ja hakeutumaan hoitoon. 

Ei se ole niin läheiselle ihmiselle helppoa sanoa. Jos hän oikeasti tappaisi itsensä, niin tulisin varmasti

Se sinun rakas läheisesi on sairas. Tietää näköjään kyllä mistä naruista vedellä. Hänen mt-ongelmansa, alkoholisminsa ja mahdollinen itsarin toteuttamisensa eivät todellakaan ole sinun syytäsi. Haethan apua itsellesi, esim. al-anon.

Up