Kriisityöntekijä eilen tv:ssä: parannuksia lasten ja nuorten mielenterveystyöhön luvattiin Jokelan ampumisten jälkeen

Netti on kaikille sama. Mutta kun lapsi tarttuu aseeseen reaaliarjessa, on nettimaailman ja lapsen välistä puuttunut oikean aikuisen vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Koti, koti ja koti. Siellä tehdään niin hyvät kuin pahatkin teot. Kuinka paljon kotiin annetaan tulla väkivallan ihannointia, vihaa ja netin paskasisältöjä. Siitä on kyse. Tukitoimet ei tule kurssia korjaamaan vaan aikuisten kohtaamistaidot.

Ei aina koti vaan myös koulu. Kotona ollaan vaan vähän aikaa lasten kanssa, kun aikuiset on töissä. Vielä vähemmän vanhemmilla on aikaa lapsille, jos aikuinen on vuorotöissä. Nykyään halutaan luopua kotiäitiydestä ja ottaa lapset 1 v lähtien varhaiskasvatukseen ja kouluun. Näillä on iso rooli lasten hyvinvoinnissa. 

Jokelalainen täällä. Kovin hehkutettiin miten tapahtuman jälkeen meille nuorille annettiin kaikki mahdollinen tuki. Todellisuudessa monet jäivät ilman kriisiapua, se oli luokatonta (jopa aiheutti traumoja enemmän kuin itse tapahtuma) tai loppui aivan liian lyhyeen. Yli 16 vuotta on kulunut ja istun nyt katsomassa kun poliitikot ja virkamiehet lupaavat samoja asioita kuin silloin. Jokela näyttelee yhä suurta roolia elämässäni mm. vaikean masennuksen, yleisen ahdistuneisuushäiriön ja pitkittyneen PTSD:n muodossa. Hakemukseni Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen hylättiin vastikään ja havahduin siihen että olen täysin samassa tilanteessa kuin ampuja silloin: psykoterapian tarve on kriittinen mutta lääkärillä on antaa vain eioota (resurssipula), masennuslääkkeet kouraan (vaikka yksin niiden antaminen ilman seurantaa ja muuta hoitoa kuten terapiaa ei ole ohjeiden mukaista) ja heittopussiksi eri tahojen välille jotka eivät pysty hoitamaan mt-ongelmien juurisyitä (esim. lääkäri lähetti minut fysioterapiaan tekemään hengitysharjoituksia).

Mikään ei tule muuttumaan ja valitettavasti sama tulee olemaan edessä näille koulun oppilaille, heidän läheisille ja koulun henkilökunnalle. Minusta tuntuu ettei mt-hoitoihin löydy resursseja ennenkuin tällainen osuu sen virkakoneiston omalle kohdalle. Sitä ennen, jos ihmisten kärsimys ei kiinnosta, niin kiinnostaako edes kuinka paljon se tulee maksamaan yhteiskunnalle että jätetään hoitamatta?

Eihän se resurssien kaataminen nuorten mielenterveystyöhön tarkoita, että nuorten mielenterveystyötä jotenkin tehtäisiin enemmän. Sinne kasataan eri näköisiä hallintohimmeleitä ja konsultteja, että nekin verovarat saadaan laitettua jonkun demarin taskuun. Katsokaapa vaikka sotehimmeliä, kulut ylös, varsinaista suorittavaa työtätekevien määrä alas. Joku keksii uusia mittaustuloksia, millä saadaan selitettyä, että kaikki menee ihan helvetin paljon paremmin vaikka kaikki näkee tosiasiat.

Jos säästetään, niin noihin isopalkkaisiin byrokraatteihin ei kajota, vaan alimpiin portaisiin, jolloin kansa alkaa kitisemään. Sitten vaan sanotaan, että nostetaampa sitten veroja ja muita maksuja, jos ei kerta säästääkään saa. Jonkun pitäisi miettiä mitä oikeasti ollaan tekemässä.

Tänä yönä vihdoin sä pääset pois tästä paskamaasta, 

Täällä lapset tappaa toisiaan 

Ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois, 

Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, 

Koeta unohtaa.

Säästösyistä ei voida tarjota terapiaa mutta masennuslääkkeiden kanssa tarjotaan tästä lähtien köyttä. T: hallitus

Tässä taas hoetaan mielenterveystyötä kuin taikasanaa, sama kuin sen Vaasan suunnittelijan kohdalla. Kyllä nää on ihan vakaasta harkinnasta tehtyjä tekoja eikä mitään päähänpistoja. Meillä on jo nyt lapsista ja nuorista valtaosa diagnosoituja ja lääkittyjä, oisko aika pohtia että ehkä se ongelma on nimenomaan siinä?

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas hoetaan mielenterveystyötä kuin taikasanaa, sama kuin sen Vaasan suunnittelijan kohdalla. Kyllä nää on ihan vakaasta harkinnasta tehtyjä tekoja eikä mitään päähänpistoja. Meillä on jo nyt lapsista ja nuorista valtaosa diagnosoituja ja lääkittyjä, oisko aika pohtia että ehkä se ongelma on nimenomaan siinä?

Oisko lähdettä tolle että suurinosa diagnosoituja ja lääkittyjä? Vaikea uskoa kun hoitoon ei pääse nekään joilla tarve.

Ei tässä tarvita enempää ammattilaisia vaan paremmat olot kouluihin ja koteihin myös. Parempaa yhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvita enempää ammattilaisia vaan paremmat olot kouluihin ja koteihin myös. Parempaa yhteisöllisyyttä.

Ammattilaiset on se viimeinen turvaverkko siinä vaiheessa kun koulu ja koti, yhteisö on epäonnistunut. Yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa yhtä nopeasti ja helposti, joten ammattilaisiakin tarvitaan. Meidän tehtävä on tehdä heidän työstään tarpeetonta.

Vierailija kirjoitti:

Välittävien aikuisten puutetta ei ratkaista rahalla. 

Niinpä. Vaikka joka koulussa olisi 100 lässyttävää ja sanoittavaa kuraattoria, psykologia ja sossutätiä, ei se auta mitään jos rakastava, välittävä aikuinen puuttuu kotoa.

Kyllähän sitä kaikkea lupaillaan mutta kun mitään ei tehdä koska se maksaa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä kaikkea lupaillaan mutta kun mitään ei tehdä koska se maksaa rahaa.

Ja paljonko maksaa se ettei tehdä mitään? Moninkerroin.

Kaikkien aikuisten yhteinen tehtävä on pitää huolta lapsista. Ikävä kyllä, juuri ne lapset, jotka kaikkein kipeimmin olisivat aikuisen tarpeessa, ovat sellaisia, joista ei ole niin helppo pitää. Huonosti käyttäytyviä, kiroilevia, tappelevia, ulospäin oireilevia. Huonot sosiaaliset taidot, näkevät asiat vain omasta näkökulmastaan. Syyttävät muita, antavat hyvin itsekeskeisen vaikutelman. Se, että lapsesta on jo tullut tällainen, on siihen asti eletyn elämän tulos. Taustalla on todennäköisesti vaillejäämistä, turvattomuutta, yksin jäämistä, ymmärtämättömyyttä, epäreiluuden kokemuksia, älittämisen puutetta jne. Sitten kun lapsi kasvaa, ja oireilu alkaa haitata ympäristöä, on tilanne jo tosi paha. Tällaiseta lapsesta kun ei pidä aikuiset, eikä myöskään toiset lapset. Tällainen lapsi jää helposti asetelmaan, jossa kokee maailman pahana, kaikki on vihollisia ja pettureita, keneenkään ei voi luottaa, kukaan ei välitä, ja lapsi on ikäänkuin yksin kaikkia vastaan. Tällaisia lapsia on paljon, ja käytöksestään huolimatta he olisivat vielä pelastettavissa, jos heille löytyisi pysyvä turvallinen aikuinen, joka jaksaisi ottaa vastaan huonon käytöksen, ja silti aidosti välittäisi lapsesta. Tällaisen lapsen kanssa toimiminen on kuin villieläimen keskyttämistä. Liialla kiireellä tulee varmasti takapakkia, mutta kärsivällisellä työllä ja rakkaudella voi saavuttaa vaikka mitä. Mistä löytyisi turvallisia aikuisia auttamaan näitä lapsia, joilla ei elämänsä aikana ole ollut ketään joka aidosti välittäisi ja pitäisi huolta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä taas kampawiinereitä kuluu kaikenmaailman  paperinpyörittäjien " kriisikokouksissa " päivärahoja nostellessa miten tämänkin aiheen saisi jonkun kasvottoman syyksi ja tuloksena on että palkataan lisää ns."asiantuntijoita" jotka ei kuitenkaan mitään vastuuta ota !

-terveisiä perseestä eli kivakoulusta

Mene nyt perskokkare ttuun vai tuunks mä käymään?

Nyt alkaa meneen kuppi nurin tän su  hirviömäisyyden kans et mun kynnykset tulla jutteleen sun kans tästä sun käytöksestä livenä alkaa olla kadonnu.

Älä junnu uhoo. et sinä sieltä kanta kaljakuppilasta pystyisi lähteen kolpakkos äärestä vanha koulukiusaaja ja sinun kynnykses on livenä että aamutunneilla edes pääset kontaamaan kämppääs "kynnyksen" yli !

hejppa deji

 

Tarvitaan konkreettisia tekoja! Ne taas vaativat rahaa! Huhuu? Hallitus? Leikataanko lisää, vai mikä on suunnitelma?