Tunteeni alkavat hiipua suhteissa aina n. vuoden jälkeen.

Minä ratkaisin tuon ongelman sillä, että lopetin edes yrittämästä mitään parisuhdetta.

Itsellä kyllä kiinnostus lopahti paljon aikaisemmin, en muista kuin pari joiden kanssa se olisi jotenkin kestänyt vuottakaan.

En edes voi puhua mistään ihastumisesta, en osaa sanoa mitä se oli. Aika paljon kai sitäkin että kun "kuuluu" olla joku, kaikilla muillakin on. Jollain tasolla tiedostin etten tunne mitään, mutta valehtelin itsellenikin että ihan kiva.

Viimeisen jälkeen sitten jotenkin ajauduin siihen etten edes ajatellut mitään seurustelua. En ajatellut miestä ylipäätään elämääni.  Havahduin siihen että hei! tämä on sitä mitä haluan, nyt on hyvä! Ja  niin sitten alkoi sinkkuelämä jota enää en suostu vaihtamaan muuhun. Tiedän että parempaa ei ole, ja huonompaa en huoli vaikka kuinka "pitäisi". Voi kai sanoa että löysin itseni, sen mitä oikeasti todella haluan.

Onnellisin olen ollut sinkkuna, kun oli kuitenkin paljon ystäviä ja yhteisöllisyyttä ympärillä. Parisuhde tuntuu olevan lähinnä molemminpuolinen hyötysuhde, jossa ei kuitenkaan uskalleta täysin sitoutua. Ovi pitää jättää auki, jos vaikka joku parempi löytyisi.