Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset suuttuu, jos ei sure jonkun kuolemaa?
31.03.2024 |
Tällaista on tullut ilmi, kun en ole ollut erityisen surullinen ja järkyttynyt kun mm iäkäs isovanhempani tai vanha ja sairas lemmikkini ovat kuolleet. Että ole kylmä ja inhottava tyyppi kun en jää kotiini itkemään viikoiksi? Kyllä nämä menehtyneet ovat olleet minulle erittäin tärkeitä. Niin tärkeitä, etten ole sulkenut silmiäni tosiasioilta vaan vuosien kuluessa ottanut huomioon että se väistämätön voi tulla minkä tahansa nurkan takaa. Olen tehnyt sitä suru- ja luopumistyötä vähän kerrallaan niin kauan, että lähdön hetkellä olen hyväksynyt asian jo täysin. Ja ennenkaikkea ollut heidän kanssaan läsnä silloin kuin vielä elivät! Toista maata on esimerkiksi äitini, joka otti oman äitinsä kuoleman 96-vuotiaana hyvin raskaasti. Mummin elinaikana äidillä oli aina kiire säntäillä paikasta toiseen, hän ei pysähtynyt vaan olemaan läsnä eikä kovin usein edes pitänyt yhteyttä tai käynyt, vaikka mummi asui vaan 10 km päässä. Sitten mummin kuoltua äiti on tehnyt hänestä jonkun palvottavan pyhimyksen, jonka haudalla on käytävä itkemässä säännöllisesti ja syyllistää heitä jotka eivät näin tee. Oletteko kohdanneet vastaavaa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Sun äidilläsi on omantunnon tuskia, koska ei käynyt katsomassa äitiään.
Joo ei ole kukaan kommentoinut miten olen surrut tai itse asiassa en edes ole juuri puhunut kenenkään kanssaan vanhempieni kuolemasta muuta kuin hautajaisissa, joten eipä kukaan edes tiedä miten olen surrut.
Niin ja haudalla en ole käynyt vuosikausiin eikä siitäkään kukaan ole kommentoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eivät sure kuin omia asioitaan tai jotain julkkiksia. Usein nauravat esim oman miehensä äidin kuollessa.
Ap on sellainen joka kyynelehti jotain miljardööriä meren pohjassa Titanicia katsomassa mutta omaiset on paskan hailee. Häpeä!
En mä ainakaan suutu. Ihmiset erilaisia. Itseäni kauhistuttaa jos joku kärsii, pelkää tai kokee kauhua ennen kuolemaa. Tai kokee toivottomuutta. Onko siellä lohduttajaa sille ihmiselle, auttajaa ja kuuleva ihminen jossain. Ehkä mulla olisi shokki-itkua enemmän ja tuntuisi että jää yksin, jos ainoa sukulainen vanhana lähtisi. Ei sellaiseen heti totu.
Minua ei itketä kuin se, että laitamme ihmisiä läpi järkyttävien tuskien eikä heille myönnetä rauhallista kuolemaa. Että jos joku nyt on aamuvuoron alkaessa yön aikana on poistunut niin se on hyvää matkaa ja anteeksi ettemme voineet auttaa. Ei itketä kuin päättäjiemme pahuus näitä kärsiviä ihmisiä kohtaan. Varsinkin KD on saatanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muu on suuttunut? Laitoit monikossa, ihmiset. Tuli käsitys, että joukoittain käyvät kimppuusi.
Minäkin muistan mummoni hautajaisissa, kun yritin kunnioittaa mummoa ja pitää itseni kasassa (en pysty lopettamaan, jos aloitan itkemisen) niin siskoni tuli syyllistämään etten itke tarpeeksi. Tuollaiset kommentit ovat ilkeitä ja satuttavat.
Ihmiset suree eritavoin ja sinäkin selvästi välitit mummostasi. Lisäksi oma mummoni eli pitkän elämän ja lopussa kärsi kovia kipuja vuosia maaten sairaalassa, joten itse olin osittain myös helpottunut ja kiitollinen, että se kärsimys loppui. Mutta sitäkään ei varmaan saa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset ovat typeriä ja itsekkäitä, eihän siinä itketä edesmennyttä vaan sitä, ettei itse saa olla hänen lähellään enää. Kuolema on osa elämää ja elämän ehtoopuolella olevan ihmisen kuolema ei ole mikään tragedia ja järkytys, eikä ole mitään tunnekylmyyttä suhtautua asiaan neutraalisti. Ymmärrän sinua ap, mutta voin kuvitella minkälaisia reaktioita tuo herättää niissä ihmisissä, jotka tarvitsevat vuoden sairausloman isoäidin kuoleman takia.
Maailman kautta
Kuljemme laulain
Taivasta kohti
Matka vie
Jokainen suree tavallaan, eikä surun takia tarvitse muuttaa käyttäytymistään ja alkaa esittää kenellekään mitään. Ainakaan ei tarvitse näytellä surevansa, jos oikeasti niin ei ole. Käyttäytyä pitää asiallisesti, mutta esim. hautajaisissa ei kannata teeskennellä.
Minulta kuoli muutama vuosi sitten rakkain ystäväni, mutta vaikka suru on ollut suuri, en ole käynyt haudalla useinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua yritti vanhempani uusi puoliso syyllistää ja painostaa sen suhteen, miten piti ilmaista surua tämän vanhempani kuoltua. Oli melko karua menoa, kun keskustelua käytiin heti seuraavana aamuna siitä, että kuollutta on käytävä katsomassa ja että kuinka tärkeää on nähdä kuollut ja tätä manipulointia jatkui ja jatkui. Kävin kyllä katsomassa, mutta vihasin sitä ohjelmointia, jota tämä puoliso harjoitti. Lopultahan hän päätyi vielä mollaamaan kuolleen vanhempani elämän realiteetteja, mikä on aina täysin hedelmätöntä höpötystä tuossa vaiheessa. Älkää päsmätkö toisten surussa, jokainen suree tavallaan.
Onko haudalla valvontakamerat vai mistä tiedetään kuinka monta kertaa siellä käy?
Miten toisen surun voi arvottaa? Edes ap, joka on onnistunut elämään ilman suremista? Usein sellaista suree, jota on joskus rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan vertaisi oman vanhemman kuolemaa isovanhemman kuolemaan. Toki joissain tapauksissa isovanhemmat ovat toimineet vanhempina.
Alue: Aihe vapaa
Sun äidilläsi on omantunnon tuskia, koska ei käynyt katsomassa äitiään.
Joo ei ole kukaan kommentoinut miten olen surrut tai itse asiassa en edes ole juuri puhunut kenenkään kanssaan vanhempieni kuolemasta muuta kuin hautajaisissa, joten eipä kukaan edes tiedä miten olen surrut.