Harrastetaanko teillä vielä pyhäisin sellaista kansanperinnettä kuin huviajelu?

Ei koskaan. Ehkä kerran olen ajanut uuden auton ostettua ihan huvikseni. Ajelen kyllä pyörällä huvi ja kuntoajelua.

Joskus vuosia sitten tuli toisinaan harrastettua huviajeluita, mutta kyllä se puuha on loppunut kauan kauan sitten.

Ei ole ollut autoa yli 30 vuoteen, silloin muutin tänne Helsinkiin.  Ei täällä tarvitse autoa.  

Mutta joka kevät tulee se olo,  että olispa kiva lähteä ajelemaan jonnekin ihan huvikseen.  

Kesällä sitten vuokrataan auto ja käydään sukuloimassa ja joskus vuokramökillä,  mutta ei se ole sama asia kuin ex tempore huviajelut.  

Nuorempana kun oli enemmän aikaa, ajelin usein jonkin kauniin reitin läpi ja pysähdyin vaikka uimaan tai katselemaan auringonlaskua. Kyllä se huviajelua tietyssä mielessä oli, mutta samalla myös tarvetta päästä pois kerrostalosta.

Vierailija kirjoitti:

Teen hupiajeluni kesäisin pyöräilemällä, keho saa samalla liikuntaa ja raitista ilmaa ja pyöräily on lähes ilmaista liikkumista pyörän hankinnan jälkeen. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla ei viitsi autolla ajella kuin pakolliset ajot.

Aina kaikkiin ketjuihin tulee joku tällainen jeesus leijumaan. Veikkaan että nämä ovat jotain 65+ muumioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Ehkä kerran olen ajanut uuden auton ostettua ihan huvikseni. Ajelen kyllä pyörällä huvi ja kuntoajelua.

Kukaan ei kysynyt pyöräilystä. Mikä teitä vaivaa?

Edelleen harrastetaan. Nuorena tämä oli lähes kaikilla tapana ja näin nelikymppisenä me jatketaan tätä edelleen. Viimeksi perjantaina käytiin huvikseen ajelemassa ja piipahdettiin kahvilla matkan varrella. En tiedä mikä muu olisi helpompaa huvia kun haluaa hetkeksi kotoa jonnekin. Maisemia, musiikkia, juttelua tai hiljaisuutta. Omanlaisensa parisuhdehetkikin siinä samalla, usein noilla ajeluilla mies ottaa jossain kohtaa kädestä kiinni ja siitä tulee nuoruus mieleen. 

Ja etenkin korona aikana tämä oli henkireikä, että pääsi hetkeksi jonnekin mutta ilman muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Ehkä kerran olen ajanut uuden auton ostettua ihan huvikseni. Ajelen kyllä pyörällä huvi ja kuntoajelua.

Kukaan ei kysynyt pyöräilystä. Mikä teitä vaivaa?

Entäpä moottoripyörä? Saako silllä huviajella vai tuleeko sulle paha mieli?

Hyvä idea! Lähdenkin heti syötyäni katselemaan tulvatilanteita ja lumimääriä. Yhden koskipaikan kuohut voisin myös katsastaa.

Miehen kanssa kyllä harrastettiin, nyt sinkkuna olen harrastanut myös. Jos kiikarissa on joku käymätön paikka, luontokohde esim. niin katson kartasta ensin ja lähden sitten katsomaan millainen paikka se on

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tällaista huviajelua. Seurustelin aikoinaan yhden maalaismiehen kanssa ja se harrasti sitä. Saattoi lähteä sunnuntaiaamuna autolla vaan jonnekin ajelemaan ja käydä jollain huoltoasemalla kahvilla. Sen ystävät teki samaa ja sen perusteella olen vetänyt sen johtopäätöksen, että se on joku maalaisten juttu.

Aika umpimielinen ajatusmaailma sitten sinulla. Istu sinä kotonasi vaan märehtimässä, me muut tykätään katsella vähän maailmaa.

Up

Kyllä vaan. Minä pihimpänä suosin pikkuajelua, puoliso saattaa ajella pitemmästikin.

Vuorotellen ollaan kuskeja ja päätetään, mihin mennään.

Ei joka pyhä. Ei toki.

Käydään usein lapsen kanssa ajeluilla ilman tarkkaa päämäärää. Hän tykkää siitä kovasti.

Aikoinaan moottoripyörällä (joka itse asiassa hörppi bensaa siinä missä autokin). Kyllästyin ja möin mopon pois. 

Autolla ollaan kyllä  usein matkailtu kotimaan matkoja. On junaa halvempi kolmelle.

Kun lapsi oli pieni ja asuntoa sisustettiin  niin kuluttiin enemmän. Silloin tuntui normaalilta piipahdella kauppakeskuksissa. Lapsi on jo vuosikausia ostanut omat rättinsä ja kotonakin on tarpeeksi krääsää. Nyt auto seisoo ja sunnuntaisin kävellään tai pyöräillään. .  

Meillä 80- ja 90-luvulla koko perhe usein lauantaisin pakkaantui autoon ja ajeltiin lähialueilla, naapurikunnissa. Saatettiin käydä kattomassa jotain nähtävyyttä, luontokohteita yms. Yleensä oli eväät mukana. Se oli sellaista yhdessä oloa. Nähtiin ihan kivoja paikkoja ja tulihan siinä autossa istuessa höpöteltyä vanhempien ja veljien kanssa. Pitkiä lomareissuja ei tehty, taloudellisista syistä. Ei ole hajuakaan sen aikaisista bensan hinnoista että oliko se kallista huvia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tällaista huviajelua. Seurustelin aikoinaan yhden maalaismiehen kanssa ja se harrasti sitä. Saattoi lähteä sunnuntaiaamuna autolla vaan jonnekin ajelemaan ja käydä jollain huoltoasemalla kahvilla. Sen ystävät teki samaa ja sen perusteella olen vetänyt sen johtopäätöksen, että se on joku maalaisten juttu.

Joo en todellakaan käsitä huviajelua. Minulla on ollut pari urheiluautoa enkä niilläkään huviajellut. Automatkailua Euroopassa harrastan yhä, mutta hitaamalla ja tilavammalla autolla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten tuli toisinaan harrastettua huviajeluita, mutta kyllä se puuha on loppunut kauan kauan sitten.

Muistan, kun ennen vanhaan oli ihan yleinen tapa käydä koeajolla, kun joku oli vaihtanut autoa. Tätillä jäi lattianpesu kesken, kun puoliso toi ensimmäisen auton pihaan🤔