Miksette ymmärrä, että kaikilla ei ole sitä tukiverkkoa?

No, itse ainakin olen luonut tukiverkkoja ihan itse tarjoutumalla ottamaan muiden lapsia meille vaikka aina ei olisi jaksanut. Mutta sitten saanut tarvittaessa hyvin apua myös itse. 

 

Ei minullakaan ole yksipuolisia tukiverkkoja vaan kyllä nämä ovat tällaisia vastavuoroisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsteni biologinen isä ei ole kuollut, mutta silti hän on kuin ei häntä olisikaan. Lasten asiat ei kiinnosta häntä vaan hän on täysin sanoutunut irti vanhemmuudesta. Elareita ei häntä ole koskaan kiinnostanut maksaa tai muutenkaan osallistua lasten elämään. Ei sillä, uhkailujensa jälkeen elätän lapsia mieluummin täysin yksin kuin olen tekemisissä sen ihmisen kanssa edes elariasioissa. Olen käytännössä täysin yh vaikka paperilla lapsilla on kaksi elossa olevaa juridista vanhempaa. Mutta käytännössä lapsilla ei ole isää. Heitä vaan ei yleensä katsota isättömiksi.

Miksi päätit tehdä lapsia (monikko) tuollaisen miehen kanssa? Yksi on laskettavissa vahingoksi, mutta useampi on jo tarkoin harkittu teko. Miksi?? Onko selitys se, että et itsekään kovin älykäs ihminen ole? Jos näin on, niin miksi kaksi,ei niin täysillä kulkevaa ihmistä päätti tehdä jälkeläisiä joi

Olen eri jolta kysyit, mutta minun lasteni isä muuttui vasta lasten ollessa pieniä kun sai aivovamman. Hänestä tuli arvaamaton ja pelottava, eikä hänestä ollut isäksi sitäkään vertaa mitä aiemmin.

Otan osaa miehesi vuoksi. Et voi silti syyllistää muita omien turvaverkkojesi puutteesta. Sinulla kuitenkin on lapset. Toivottavasti osaat arvostaa sitä. Ja toivottavasti saat verkostoiduttua vielä.

Yksinhuoltaja äideistä ei ole vastuun kantajiksi lapsistaan. Hän on niin kelvoton, ettei ole kyennyt kantamaan vastuuta edes parisuhteestaan. Jos kohdalleni osuisi tilanne jossa pitäisi valita lesken ja yksinhuoltaja naisen väliltä niin valitsisin epäröimättä leskeksi jääneen naisen. Miksikö? Siksi, että hän on niin rakastettava ihminen, että mies on pysynyt hänen rinnallaan kuolemaansa asti. Vastaavasti taas yh naista mies ei ole kestänyt määräänsä enempää vaan on paennut sitä helvettiä mitä tuon naisen kanssa eläminen on ollut. Valinta on yhtä helppo kuin valinta taivaan ja helvetin väliltä.

Vierailija kirjoitti:

No, itse ainakin olen luonut tukiverkkoja ihan itse tarjoutumalla ottamaan muiden lapsia meille vaikka aina ei olisi jaksanut. Mutta sitten saanut tarvittaessa hyvin apua myös itse. 

 

Ei minullakaan ole yksipuolisia tukiverkkoja vaan kyllä nämä ovat tällaisia vastavuoroisia. 

Tämä! Paljonko nämä tukiverkkojen puutetta valittavat ovat itse auttaneet muita?

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja äideistä ei ole vastuun kantajiksi lapsistaan. Hän on niin kelvoton, ettei ole kyennyt kantamaan vastuuta edes parisuhteestaan. Jos kohdalleni osuisi tilanne jossa pitäisi valita lesken ja yksinhuoltaja naisen väliltä niin valitsisin epäröimättä leskeksi jääneen naisen. Miksikö? Siksi, että hän on niin rakastettava ihminen, että mies on pysynyt hänen rinnallaan kuolemaansa asti. Vastaavasti taas yh naista mies ei ole kestänyt määräänsä enempää vaan on paennut sitä helvettiä mitä tuon naisen kanssa eläminen on ollut. Valinta on yhtä helppo kuin valinta taivaan ja helvetin väliltä.

🤦

Äänestitkö persuja?

Vierailija kirjoitti:

Ap tilanne on ihan toinen kuin ns. huonon puolison kanssa lapsen tehneet. Häneltä kuoli lasten isä (surutyö ja vastuu lapsista täysin yksin). 



Toivottavasti löytyisi jotain hoitoapua yms. varamummo tai varapappa. Tai joku muu aikuiskaveri.

Tämäkin ketju on osoitus siitä että joiltakin puuttuu järki.

Tuskin kukaan ihan tarkoituksella tekee lapsia huonon isän kanssa. Ihmiset ja tilanteet voi muuttua ja se kahden aikuisen suhteessa ihan normaalilta vaikuttanut voi olla lapsiperhearjessa jotain ihan muuta.

Olen miettinyt ettei minunkaan ole järkeä hankkia lapsia, ainakaan ellen löydä miestä jolla on läheinen ja iso perhe.

Itselläni ei ole sisaruksia, ei vanhempia eikä sukulaisia. Olisin sitten todennäköisesti aika pulassa jos mies kuolisi.

Seurustelin joskus miehen kanssa jolla ei myöskään ollut sisaruksia ja silloin tosiaan kävi mielessä että jos hankkisimme lapsia, ei voisi muuta kuin toivoa ettei jompikumpi kupsahda yhtäkkiä.

Monilla on ystävä- ja tuttavaperheitä. Tukena on usein myös esimerkiksi päiväkodin henkilökunta sekä muut ammattilaiset. Perheet voi toki myös esimerkiksi ostaa lastenhoitopalveluja.

Ymmärrän ettei kaikilla ole tukiverkkoa, mutta sitä en ymmärrä että miksi yksinhuoltajan ja jonkun muun tilanteita pitää vertailla.

ap: Muuten voisit herättääkin sympatioita, mutta pilaat mahdollisuutesi haukkumalla tuntemattomia ihmisiä.

Mitä sinäkään muiden kantamista taakoista tiedät? Mene lääkäriin tai hakeudu terapiaan kiukuttelemasta.

Jos ap sattuisi asumaan minun naapurustossani niin mielelläni ottaisin lapsia välillä meille pariksi tunniksi tai vaikka viikonlopuksi. Tukiperheeksi ryhtymistä on harkittu mutta vielä ei ole aika tuntunut oikealta. Naapuruston lapsia olen hoitanut aina jos joku on tarvinnut lapsille hoitopaikkaa vaikka hammaslääkärissä/hieronnassa ym käynnin ajaksi. Välillä on hoidossa ollut parin kuukauden ikäistä vauvaa ja toisinaan monta alle kouluikäistä kun omatkin oli vielä alle kouluikäisiä. 

 

Ap koeta tutustua naapureihin/lasten kavereiden vanhempiin ym jos löytyisi tukiverkkoa sitä kautta. 

Miksi sinua ärsyttää lukea niitä?

Joo, ei todellakaan ole kaikilla. Olen pahoillani puolestasi! 

Oma tilanteeni oli sellainen, että lapseni isä poistui kuvioista kostoksi erosta. Tukiverkot olisivat olleet sitä aikaa satojen kilometrien päässä, eli ei käytettävissä. Nyt havahduin tilanteeseen, ettei ole ns. lähiomaisia, eikä sellaista kahta, jotka voisivat todistaa asiakirjan allekirjoituksen todeksi. Vain lapseni, toisena ehkä naapuri tai kaupan kassa. Tai yksittäiset ystävät kymmenien kilometrien välimatkoilla. Suku on lähea kuollut ja sisarukseni riitautuneet perintöasioistaan. 

"Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin". Tämä on niin totta monen kohdalla. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole perheen ulkopuolisia tukiverkkoja. Siksi teimmekin vain yhden lapsen. Jos toinen vanhempi jää yksin, pärjää paremmin niin taloudellisesti kuin ajan/vaivan suhteen. 

Sitten aikanaan se ainokainen tuskailee, kun hänellä ei ole tukiverkkoja esim. sisaruksista, vaan yksin joutuu mm. vanhoista vanhemmistaan vastaamaan.

Miksi täällä syyllistetään naisia siitä että mitäs teitte lapsen sellaisen miehen kanssa joka ei välitä isyydestä? Ihan kuin ne miehen tekemiset tai tekemättömyydet olisi naisen vastuulla.