Uskon, että elämämme ei ole vain sattumaa. Niin monta "kohtalon" sanelemana tapahtumaa elämässä on käynyt.

Minulla on syöpä peräsuolessa

Minusta jokainen on enemmänkin oman elämänsä seppä sillä mainitulla kohtalolla höystettynä. Kun mietin elämäni käännekohtia, niin minä olen niihin itse vaikuttanut. Valinnut opiskelualani, työpaikkani, ystäväni, puolisoni ja harrastukseni. Terveyteenkin olen pystynyt vaikuttamaan omilla elämänvalinnoillani. 

Eikä edellämainuttu tietenkään kokonaan poista sattuman merkitystä elämässä. 

Yhtenä esimerkkinä myös minulla oli elämässä erittäin vaikea tilanne. En olisi millään selviytynyt ja harkitsin vakavasti itsaria. Sitten yhtenä päivänä kuin puskista tapasin ihmisen, joka tarjosi minulle työn. Sitä kautta selvisin, huono ystäväpiiri, ulosotto ja masennus paranivat. Minusta tulikin jotain. Sain upean työpaikan, kaikki maksettua ja itsetuntoni palautui. Sellainen selviytyjä löytyi haparoivan ihmisen pinnan alta. Jos tuota ei olisi käynyt olen varma etten olisi elossa. 

Useampi vastaava käynyt. Kaikki ei myöskään ole käynyt ilman kipeää tietä mutta lopputulos on ollut pöyristyttävä joita on mielenkiintoista miettiä miten erilaiset tilanteet ovat johtaneet tärkeisiin lopputuloksiin. Ap 

Oli sekunneista kiinni etten olisi tutustunut erääseen ihmiseen, selvisi että on ollut yksinäinen, pahoinpidelty ja itsetuhoinen (hän itse on päihteetön). Olen siitä lähtien ollut tukena ja tutustuttanut omiin kavereihini myös, ei ole enää yksin.  

Kun miettii kaikenmaailman huonoja kohtaloita niin ei voi olla miettimättä, että kaikella ei voi olla tarkoitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii kaikenmaailman huonoja kohtaloita niin ei voi olla miettimättä, että kaikella ei voi olla tarkoitusta. 

Onhan niitäkin valtavasti ja paljon kysymysmerkkejä. Itsekin kamppailen elämässä edelleen. Silti vain jonain päivänä huomaa, että jos tätä ei olisi tapahtunut niin on kiitollinen, että edes jollain tasolla se armahdus on tapahtunut. En tätä osaa hyvin selittää. Ap 

Onhan näitä. Jos en olisi myöhästynyt bussista, olisin tavannut narkkarin, joka olisi lumonnut minut surkealla kohtalollaan ja olisin nyt pahoinpidelty puoliso. Tai jos olisin kääntynyt kadunkulmassa vasemmalle enkä oikealle, en olisi päätynyt pääsykokeisiin ja päässyt haluamaani opiskelupaikkaan.

Ihan kaikki on ohjattua sattumaa! Nytkin voisi olla nelosten äiti, mutta en ole - eikä olekin selkeä merkki siitä, että minusta ei olisi nelosten äidiksi!

Mä kirjoitin yhdelle ulkomaalaiselle puolitutulle, kun tuli vaan yks kesäilta mieleen. Se olikin tulossa Suomeen käymään elämänsä ekaa kertaa parin kuukauden päästä, oli jo aiemmin järjestänyt matkan. Siis mistään en tiennyt sen tännetulosta. Tuli vain tunne ottaa yhteyttä.

Mä olen myös kokenut muutaman kerran että mun vastusteluista huolimatta "kohtalo" on hoitanut asian

Vuosikymmeniä sitten olisin halunnut ostaa erää okt:n. Ihana paikka tosin vähän hankalalla etäisyydellä. Mutta itse talo ja piha kuin paratiisi. Väänsin viikkoja pankin kanssa lainasta mutta pankki ei hyväksynyt maksusuunnitelmaa.

Lopulta ajattelin että odotan pari kk ja jatkan sitten prosessia. Tähän osui työpaikan vaihto ja kuinka ollakaan tapasin tulevan mieheni työhaastattelussa! Jos olisin saanut tuon talon en olisi hakenut tätä työtä. Päädyimme sitten ihan toisaalle asumaan. 

Toinen sattuma oli tyttäremme syntymä 7 vkoa liian aikaisin. Jouduin sairaalaan kun mies oli työmatkalla ja odotin häntä vasta viikonlopuksi Suomeen. Yllätys oli valtava kun hän ryntäsi klo 12 synnytyssaliin. Samalla hetkellä kätilö laittoi väärän tipan käteeni ja vauva syntyi 42min myöhemmin.  Hilkulla oli ettei saanut kokea ainokaisensa syntymää! Hänelle oli vain tullut tunne että pitää aikaistaa lähtöä.

Olen oppinut luottamaan intuitioon - jos jotain asiaa pitää pakottaa tapahtumaan se ei ole tarkoitettu.