Mitä järkeä on erota kirkosta, kun kuitenkin sitä pappia tarvitsee elämän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole pappia tarvinnut, vaikka olen melkein kuusikymppinen jo. Kahdet papilliset häät ja yhdet hautajaiset olen nähnyt, mutta niissä olin vain katsojana.

Olisikin erikoista jos olisit ollut hautajaisten päähenkilö ja täällä vielä kirjoittelet.

Niinpä. Mutta ei pidä selitellä vitsejä, ei edes kuulijana.

Pakanat menee avioliitoon ja hautaan,ilman siunausta.

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Minä en ole tarvinnut pappia mihinkään. En ole käynyt rippikoulua, vihitty maistraatissa, nimiäiset lapsille eikä kirkkoon kuulumattomana hautajaisissakaan tarvita pappia.

On minut kastettu papin toimesta, se ei ollut oma valinta koska vielä niin pienoisena en osannut/kyennyt ilmaisemaan omaa tahtoa. Olin kuulema ollut kiukkuinen ja itkenyt kovasti koko toimituksen ajan, naurettu myöhemmin että ehkä sittenkin olin ollut sitä mieltä etten kastajaisia halua omalle kohdalle. Ilmeisesti ärtyneenä protestoin koko tapahtumaa 😁

Tarvitsen pappia yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Ei ole edes mahdollista kastaa lapsia jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Pakanat menee avioliitoon ja hautaan,ilman siunausta.

Valtaosa maapallon ihmisistä menee avioliittoon ja hautaan ilman pappia.

Sateenkariväki ja niiden lakeijat on saanut tuhottua kirkon. Ennen kirkko hoiti kastamisen, rippileirit, avioliiton ja hautajaiset. Nykyään niillä ei ole enään mandaattia siihen. Kristinuskoa ennen varmaan samat kuviot hoiti joku kansan hengellinen poppamies avustajineen. Saa nähä kuka ne hoitaa kirkon jälkeen ehkä valtio tai kapitalistit pistää rahoiksi niinkuin Las Vegasissa.

En tarvitse pappia mihinkään. Olen eronnut kirkosta nuorena eikä lapsiani ole kastettu. Yhdet uskonnottomat hautajaisetkin olen järjestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole pappia tarvinnut, vaikka olen melkein kuusikymppinen jo. Kahdet papilliset häät ja yhdet hautajaiset olen nähnyt, mutta niissä olin vain katsojana.

Olisikin erikoista jos olisit ollut hautajaisten päähenkilö ja täällä vielä kirjoittelet.

Erikoista muttei tavatonta näin pääsiäisen aikaan.

Kirkon olisi aika uudistua. Elinikäinen jäsenyys ei ole oikein nykypäivää, mutta kertaluonteinen maksu esim. ristiäisistä, häistä tai hautajaisista voisi olla toimivampi konsepti. Monesta muustakaan palvelusta ei makseta mitään vuosijäsenyyksiä, vaan oman käytön mukaan kertamaksu.

Usko ja kirkko ovat eri asioita. Jokainen voi uskoa omalla tavallaan, ei siihen tarvita kirkkoa eikä pappia. Ymmärrän, että kirkko tuo lohtua monille. Käyn usein ulkomailla kirkoissa vaikka en kuulu mihinkään uskontokuntaan, niissä on vaan juhlava tunnelma ja ne ovat kauniita.  Olen myös vaeltanut Santiago de compostelan pyhiinvaellusreitin ja osallistunut matkalla useisiin katolisiin jumalanpalveluksiin. En koe mitään ristiriitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Ei ole edes mahdollista kastaa lapsia jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Toinen kuului.

Itse pidän itseäni jonkinsorttisena kristittynä, mutta en kuulu kirkkoon. En koe tarvetta palvoa pappeja, kirkon seiniä tai valtionkirkon organisaatiokaaviota. Vierastan ajatusta siitä, että joku joukkio monopolisoi itselleen auktoriteetin niinkin abstraktista ja henkilökohtaisesta asiasta kuin uskonto. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kirkon olisi aika uudistua. Elinikäinen jäsenyys ei ole oikein nykypäivää, mutta kertaluonteinen maksu esim. ristiäisistä, häistä tai hautajaisista voisi olla toimivampi konsepti. Monesta muustakaan palvelusta ei makseta mitään vuosijäsenyyksiä, vaan oman käytön mukaan kertamaksu.

Kirkko kaatuisi taloudellisesti polvilleen tasan sillä sekunnilla kun ihmisten pitäisi ihan itse maksaa lasku jäsenyydestä. Suuri osa maksaa vuodesta toiseen kun se menee huomaamattomasti muiden verojen mukana. Jos tulisi vuoden lopussa aina 400 € lasku jäsenyydestä niin kirkossa ei olisi parin vuoden kuluttua montaa jäsentä enää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Ei ole edes mahdollista kastaa lapsia jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon voidaan lapsia kastaa, siitä on tehtävä sopimus josta ollaan yhtämieltä.

Kirkkoon kuulumattomien lasta ei voida kastaa.

Minut on kastettu ja konfirmoitu, mutta sitten erosin kirkosta enkä ole pappia tarvinnut. Naimisiin on päästy ilman pappia. Vanhojen sukulaisten hautajaisiin on pappi järjestynyt, en tiedä olisivatko halunneet ja kuka järjesti mutta eiköhän hautajaisiin saa muitakin puhujia jos tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Ei ole edes mahdollista kastaa lapsia jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Meinaatko että lapsi jää ilman nimeä jos ei kasteta? Jos jokin kirkollinen toimenpide on välttämätön, niin aina voi liittyä uudestaan ja erota sen jälkeen. Itse en kuulu kirkkoon kolmesta syystä.

Uskonko kirjaan joka on kirjoitettu perimätiedon nojalta pari tuhatta vuotta taaksepäin. Yhtä hyvin voisi uskoa Kalevalaan.

Toiseksi kautta historian on uskonto ja kirkko tappanut ihmisiä järjesttömät määrät milloin milläkin verukkeella.

Miksi sitten rahoittaisin kuukausittain jotain josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuulu kirkkoon mutta lapseni on kastettu -kuten oli tavallista 40 v sitten- ja kävivät riparin.  Molemmat kuuluvat edelleen aikuisina kirkkoon. Ovat viettäneet kirkkohäät ja heidänn lapsensa on kastettu. 

Ei ole edes mahdollista kastaa lapsia jos vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Meinaatko että lapsi jää ilman nimeä jos ei kasteta? Jos jokin kirkollinen toimenpide on välttämätön, niin aina voi liittyä uudestaan ja erota sen jälkeen. Itse en kuulu kirkkoon kolmesta syystä.

Uskonko kirjaan joka on kirjoitettu perimätiedon nojalta pari tuhatta vuotta taaksepäin. Yhtä hyvin voisi uskoa Kalevalaan.

Toiseksi kautta historian on uskonto ja kirkko tappanut ihmisiä järjesttömät määrät milloin milläkin verukkeella.

Miksi sitten rahoittaisin kuukausittain jotain josta on e

Ei kasteella ole mitään tekemistä nimen antamisen kanssa. Vaikka se Suomessa perinteisesti tehdään samaan aikaan. Kyllä nimen saavat nekin lapset joita ei kasteta. Ja monessa maassa nimi annetaan heti syntymän jälkeen vaikka kaste tapahtuu vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tarvinnut pappia mihinkään. En ole käynyt rippikoulua, vihitty maistraatissa, nimiäiset lapsille eikä kirkkoon kuulumattomana hautajaisissakaan tarvita pappia.

On minut kastettu papin toimesta, se ei ollut oma valinta koska vielä niin pienoisena en osannut/kyennyt ilmaisemaan omaa tahtoa. Olin kuulema ollut kiukkuinen ja itkenyt kovasti koko toimituksen ajan, naurettu myöhemmin että ehkä sittenkin olin ollut sitä mieltä etten kastajaisia halua omalle kohdalle. Ilmeisesti ärtyneenä protestoin koko tapahtumaa 😁

Minä nukuin sikeästi läpi koko kastajaisteni ja olen osoittanut yhtä suurta kiinnostusta kirkkoon ja sen rituaaleihin jo monta kymmentä vuotta.

Vanhempani erosivat kirkosta heti, kun lapsiluku oli täynnä. Lapset kastettiin mummojen mieliksi eli rauhan säilyttämiseksi.

Ajat ovat muuttuneet. Olin 70-luvulla koulussani niitä harvoja, jotka eivät osallistuneet uskonnonopetukseen. Ysiluokan syksyllä kuuntelin silmät pyöreinä luokkakaverieni juttuja juuri käydystä rippikoulusta ja vakuutuin yhä syvemmin siitä, että uskonto ei välttämättä ole mikään hyvä keksintö. Ainoa ihminen, muuten, joka minua koskaan koulussa kiusasi uskonnottomuudestani, oli pastori, joka opetti minulle lukiossa psykologiaa - ja jolla todella oli käytössään kunnon välineet kiusaamiseen.