Milloin elämässä alkaa vaihe, jossa kaikki menee kuten elokuvissa?

Mulla on mennyt jo vähän aikaa, mutta ei ole sellainen elokuva kuin haluaisin.

N47

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mennyt jo vähän aikaa, mutta ei ole sellainen elokuva kuin haluaisin.

N47

Draamaelokuva vai kauhuelokuva?

Riippuu elokuvasta.

Sitten kun haluat niin. Kahleet on pään sisäisiä.

Kerroit juuri ihmisten masennuksen syyn. Elokuvat kertovat unelmista. Arkielämä on aivan toista. Elokuva on vain fanttasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu elokuvasta.

Porno elokuvasta. Silloin tällöin panemista ja kaikki sillä välillä ihan täyttä piip!

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Sitten kun alkaa nähdä elokuvia unissaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Totta se on. Kaikille tulee elämässä elokuvavaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Totta se on. Kaikille tulee elämässä elokuvavaihe.

Toki, toki... Elokuvien tapaan juuri kukaan ei koskaan käy vessassakaan :)

Vai onko joku nähnyt elokuvissa kohtauksen, jossa kiivas keskustelu keskeytyy, kun toinen sanoo "sori, mutta nyt on pakko päästä vessaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Totta se on. Kaikille tulee elämässä elokuvavaihe.

Mikä se elokuvavaihe on? Ei läheskään kaikille tapahdu mitään sellaista, josta saisi aikaiseksi ainakaan sellaista leffaa, joka kiinnostaisi ketään. Toki elokuvan voi halutessaan tehdä vaikka siitä, että on työttömänä kotona, selaa vauvaa ja katsoo  leffoja, tai vaikka siitä että käy töissä, tulee kotiin, tekee ruokaa ja menee nukkumaan. En kyllä itse katsoisi. 

Tragikomedia on jatkunut jo jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Totta se on. Kaikille tulee elämässä elokuvavaihe.

Mikä se elokuvavaihe on? Ei läheskään kaikille tapahdu mitään sellaista, josta saisi aikaiseksi ainakaan sellaista leffaa, joka kiinnostaisi ketään. Toki elokuvan voi halutessaan tehdä vaikka siitä, että on työttömänä kotona, selaa vauvaa ja katsoo  leffoja, tai vaikka siitä että käy töissä, tulee kotiin, tekee ruokaa ja menee nukkumaan. En kyllä itse katsoisi. 

Silloin kun kaikki menee päin v*ttua, niin kyllä se tuppaa kiinnostamaan. "Pahat Pojat" ja "Matti" (Nykänen) ovat tästä hyviä esimerkkejä, ja Nacci Tranbergistakin on tehty sarja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mennyt jo vähän aikaa, mutta ei ole sellainen elokuva kuin haluaisin.

N47

Sama täällä. Muistuttaa kauhulla maustettua draamakomedia.

Elämä voi mennä kuin elokuvissa vain jos yrittää jotain. Harvemmin normiarjessa tapahtuu mitään sellaista mistä saisi elokuvan. Sen sijaan esim. lasketteluretki voi yhtäkkiä olla romanttinen komedia tai trilleri. Eli mitä enemmän tekee arjesta poikkeavia asioita sitä enemmän on mahdollisuuksia "elokuvallisuuteen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellu et semmonen vaihe tulee?

Totta se on. Kaikille tulee elämässä elokuvavaihe.

Mikä se elokuvavaihe on? Ei läheskään kaikille tapahdu mitään sellaista, josta saisi aikaiseksi ainakaan sellaista leffaa, joka kiinnostaisi ketään. Toki elokuvan voi halutessaan tehdä vaikka siitä, että on työttömänä kotona, selaa vauvaa ja katsoo  leffoja, tai vaikka siitä että käy töissä, tulee kotiin, tekee ruokaa ja menee nukkumaan. En kyllä itse katsoisi. 

Silloin kun kaikki menee päin v*ttua, niin kyllä se tuppaa kiinnostamaan. "Pahat Pojat" ja "Matti" (Nykänen) ovat tästä hyviä esimerkkejä, ja Nacci Tranbergistakin on tehty sarja.

 

Sitten pitäisi mennä kunnolla päin vittua. Ei ketään kiinnosta jonkun tavallisen ihmisen tavallinen vitutus pidempään kuin kohteliaisuudesta pari minuuttia kuulumisia vaihtaessa. 

Ei ikinä ja se pitää vaan hyväksyä

Varmaan sitten vähä enne kuolemaa. Elokuvissa kuolee paljon porukkaa ja niin se tulee oikeassa elämässä mys menemään

Silloin kun kaikki menee päin v*ttua, niin kyllä se tuppaa kiinnostamaan. "Pahat Pojat" ja "Matti" (Nykänen) ovat tästä hyviä esimerkkejä, ja Nacci Tranbergistakin on tehty sarja.

 

Sitten pitäisi mennä kunnolla päin vittua. Ei ketään kiinnosta jonkun tavallisen ihmisen tavallinen vitutus pidempään kuin kohteliaisuudesta pari minuuttia kuulumisia vaihtaessa. 

Ei ne Koistisen veljekset mitään julkkiksia olleet ja heidän tarinaansahan "pahat pojat" perustuu.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sitten vähä enne kuolemaa. Elokuvissa kuolee paljon porukkaa ja niin se tulee oikeassa elämässä mys menemään

Siinä kuoleman ympärillä pitäisi tapahtua jotakin mielenkiintoista, ei ketään kiinnosta seurata elokuvaa jossa kuvataan kun Anna 89v kuolee nukkuessaan elettyään tavanomaisen ja yllätyksettömän elämän, tai Otto 75v saa sydänkohtauksen saunan jälkeen kulutettuaan elämänsä töissä ja sohvalla telkkaria tuijottaessa.