Miten saada tällainen kierre muutettua? Lapsi tykkää käydä ärsyttämässä äitiä
Lapsen mielestä kaikkein hauskinta ajanvietettä on yrittää saada äiti ärsyyntymään tai hermostumaan. Kaikenlaisilla pienillä tökkimisillä, sillä että käy yllättäen ottamassa kädestä tavaran, jolla äiti on juuri tekemässä jotain, sillä että kun äiti puhuu puhelimessa niin tulee tökkäsemään sormilla kylkiluiden väliin, ruokapöydässä potkii jaloilla äidin tuolia, ulkona pysähtelee tahallaan kesken matkan jonnekin keskelle pyörätietä jne (onneksi vain kun pyöriä ei tule, mutta silti). Eli pientä ärsyttävää, missä ei mitään varsinaisesti satu, mutta ketä vain ärsyttäisi. En ärsyynny helposti, lopulta kyllä. Mitä enemmän kieltää sitä enemmän lapsi innostuu. Mitä enemmän ärsyyntyy sitä enemmän lapsi innostuu. Jos ei ärsyynny yhtään niin lapsi käy tökkimässä niin kauan kunnes lopulta on pakko hermostua. Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi. Tämä on hänen mielestään vain kiva leikki, paljon kivempi leikki kuin mikään muu. Muuhun leikkiin ohjaaminen ei auta, kun tämä leikki on kivampi ja kiinnostavampi. Ikää on kuusi eli ei mikään uhmiskaan enää. Millä saan tämän kierteen loppumaan? Miten saada lapsi lopettamaan tällainen leikki?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tähän vielä, että kun lopulta sitten ärsyynnyn ja hermostun, niin ei lapsi siitä iloinen ole vaan pahoillaan ja välillä surullinenkin, että miksi äiti hermostui. Mutta ei silti lopeta tuota leikkiä, vaan seuraavana päivänä jatkuu. Eli tämä kivoin leikki on lapsen mielestä todella kivaa siihen saakka kunnes hermostun, sen jälkeen ei yhtään kivaa. Mutta huomenna taas todella kivaa. Ap
Jatkossa ärähdät jo siitä heti ensimmäisestä kerrasta, niin se loppuu siihen. Miksi sinä edes lähdet tuohon leikkiin mukaan, kun tiedät sen olevan leikkiä lapselle? Ei niin mitään järkeä...
Se ärähdys on lapselle se palkinto. Sitähän hän hakee. Kokeilin joskus tuota että ärähdän heti ekasta kerrasta, mutta siitä lapsi vain innostui tekemään tätä enemmän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat jatkaa niin kauan, että hermot menee? Kun kiellot ei toimi, niin alistut vaan kohtaloosi?
En anna, vaan kiellän, käsken toiseen huoneeseen, vien toiseen huoneeseen, asetan erilaisia seuraamuksia (karkkipäivä peruuntuu, jätskillä käynti peruuntuu jne mitä milloinkin) ja toteutan ne. Lapsi silti vain jatkaa, koska innostuu kielloista ja nämä seuraamukset näyttää haittaavan vähemmän kuin se ettei voisi leikkiä tätä kivointa leikkiä. Ap
Teet selväksi ettei se leikki ole sinusta kivaa, vaan vastenmielistä. Sallimalla tuon käytöksen toistamiseen, opetat lapsellesi, että toisen fyysistä koskemattomuutta saa rikkoa, jos se on itsestä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tähän vielä, että kun lopulta sitten ärsyynnyn ja hermostun, niin ei lapsi siitä iloinen ole vaan pahoillaan ja välillä surullinenkin, että miksi äiti hermostui. Mutta ei silti lopeta tuota leikkiä, vaan seuraavana päivänä jatkuu. Eli tämä kivoin leikki on lapsen mielestä todella kivaa siihen saakka kunnes hermostun, sen jälkeen ei yhtään kivaa. Mutta huomenna taas todella kivaa. Ap
Sisarus voisi auttaa. Tai toiset lapset. Pääseekö perhepäivähoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tähän vielä, että kun lopulta sitten ärsyynnyn ja hermostun, niin ei lapsi siitä iloinen ole vaan pahoillaan ja välillä surullinenkin, että miksi äiti hermostui. Mutta ei silti lopeta tuota leikkiä, vaan seuraavana päivänä jatkuu. Eli tämä kivoin leikki on lapsen mielestä todella kivaa siihen saakka kunnes hermostun, sen jälkeen ei yhtään kivaa. Mutta huomenna taas todella kivaa. Ap
Sisarus voisi auttaa. Tai toiset lapset. Pääseekö perhepäivähoitoon?
Lapsi on eskarissa. Sisaruksia ei ole tulossa. Ap
jotkut ovat välttyneet tuolta kasvattamalla lapsensa, mutta ymmärrän, että se on toisille vanhemmille liian raskasta
niistit käyttää tuohon höyrymoppia jo pari vuotta aiemmin
Hei, ihan oikeasti. Kysyt että miksi hän noin tekee? Koska hän VOI. Sehän on hänestä hauskaa.
Olet antanut harmillisesti toiminnan mennä aika pitkälle. Ymmärräthän, että noin ei tehdä kenellekkään, ei äidille, ei kaverille, ei kenellekkään. Tuo on KIUSAAMISTA. Sinun täytyy omalla toiminnallasi osoittaa lapselle, että noin ei toimita. Toiminta voi siirtyä myös kaverisuhteisiin ja sitten ollaan jo isojen haasteiden äärellä.
Älä enää kysele miksi. Käyt yhden vakavan keskustelun ja vaikka kirjoitatte yhdessä ylös mikä on kiellettyä. Kerrot että enää et suvaitse sitä, vaan jokaisesta teosta tulee seuraus. Ja sen jälkeen toimit niin! Yksikin tökkäys ja heti puutut!
Vielä yksi asia. Nimittäin kotirauha. Kotona kukaan ei kiusaa tai häiritse toista. Kotona jokainen saa olla rauhassa ja huoletta, ketään ei kiusata. Koti on asukkaiden turvasatama, myös sinun.
Huomaatko, kyse on isommasta kokonaisuudesta ja se että puutut toimintaan on kasvattamista. Se in sinun tärkein tehtäväsi.
Ei ole ihan normaalia, että lapselle paras ilo on äidin ärsyttäminen.
Jättäisin täysin huomiotta joksikin aikaa noin surkean käytöksen jälkeen.
Väittäisin ap:ta muuten provoksi, mutta valitettavasti kaverin pentu on samanlainen. Tökkimisen ja muun härnäämisen lisäksi vielä lyö ja potkii äitiään. Kamala tapaus.
Vierailija kirjoitti:
jotkut ovat välttyneet tuolta kasvattamalla lapsensa, mutta ymmärrän, että se on toisille vanhemmille liian raskasta
Jos tuntisit minut niin tietäisit, että olen kasvattanut ja kasvatan. Ja että en ole erityisen lepsu äiti vaan monessa asiassa ehkä liiankin tiukka, ainakin verrattuna moneen muuhun äitiin.
Aloituksessa ei mahdu kaikkea kertomaan siitä millainen itse olen ja millainen lapsi on, nyt halusin vain neuvoja tähän yhteen ongelmaan. Ap
Jos eskarissa sujuu, aika hoitaa tämän viimeistään koulun alkaessa. Jos on ongelmia kaverisuhteissa, hakekaa apua perheneuvolasta.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin ap:ta muuten provoksi, mutta valitettavasti kaverin pentu on samanlainen. Tökkimisen ja muun härnäämisen lisäksi vielä lyö ja potkii äitiään. Kamala tapaus.
No minun lapsi ei lyö eikä potki eikä muutenkaan satuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos eskarissa sujuu, aika hoitaa tämän viimeistään koulun alkaessa. Jos on ongelmia kaverisuhteissa, hakekaa apua perheneuvolasta.
Ei viihdy eskarissa eikä ole koskaan viihtynyt hoidossa. Sujuu siis kyllä, ei vain viihdy. Ei tykkää olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat jatkaa niin kauan, että hermot menee? Kun kiellot ei toimi, niin alistut vaan kohtaloosi?
En anna, vaan kiellän, käsken toiseen huoneeseen, vien toiseen huoneeseen, asetan erilaisia seuraamuksia (karkkipäivä peruuntuu, jätskillä käynti peruuntuu jne mitä milloinkin) ja toteutan ne. Lapsi silti vain jatkaa, koska innostuu kielloista ja nämä seuraamukset näyttää haittaavan vähemmän kuin se ettei voisi leikkiä tätä kivointa leikkiä. Ap
Sulla on nyt lapsi joka hakee rajojaan vaikeimman kautta. Sinun pitää olla ehdoton ja pitää ne rajat joka ikinen kerta. Katse lapsen silmien tasalla ja tiukka äänensävy joka kerta, kiellät ja sanot että lopettaa, ei yhtään hymyn karettakaan siinä hetkessä, näytä vihaista naamaa, että olet tosissasi. Ole johtaja, auktoriteetti, ei tuumaakaan periksi eikä lepertelyä. Huomioit hänet kun toimii oikein. Älä kysele, neuvottele äläkä pyydä, maanittele. Käske komenna ja vaadi. Jotkut lapset ovat todella sinnikkäitä ja vaativia, vanhemman pitää olla aina enemmän, tai jäät toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin ap:ta muuten provoksi, mutta valitettavasti kaverin pentu on samanlainen. Tökkimisen ja muun härnäämisen lisäksi vielä lyö ja potkii äitiään. Kamala tapaus.
Kaveri muuten myös lopulta suuttuu, saattaa uhata ottaa lelut pois tai kieltää jätskin, mutta leppyy hetken kuluttua ja sitten ollaan taas kuin ennenkin. Ja jossain vaiheessa lapsi aloittaa taas kiusaamisensa tyytyväinen virne naamallaan. Oletko ap aivan 100% varma, että todella pidät kiinni niistä säännöistä ja seuraamuksista etkä yhtään lipsu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin ap:ta muuten provoksi, mutta valitettavasti kaverin pentu on samanlainen. Tökkimisen ja muun härnäämisen lisäksi vielä lyö ja potkii äitiään. Kamala tapaus.
Kaveri muuten myös lopulta suuttuu, saattaa uhata ottaa lelut pois tai kieltää jätskin, mutta leppyy hetken kuluttua ja sitten ollaan taas kuin ennenkin. Ja jossain vaiheessa lapsi aloittaa taas kiusaamisensa tyytyväinen virne naamallaan. Oletko ap aivan 100% varma, että todella pidät kiinni niistä säännöistä ja seuraamuksista etkä yhtään lipsu?
Olen täysin varma että pidän kiinni seuraamuksista enkä yhtään lipsu. Mutta ongelma on, että nämä tavalliset seuraamukset kuten karkkipäivän peruminen, jätskireissun kieltäminen, muun mukavan kieltäminen, lelujen laittaminen jäähylle tms ne ei tunnu juurikaan haittaavan lasta. En oikein ole keksinyt seuraamusta, joka oikeasti häntä haittaisi niin että sillä voisi olla vaikutusta. Ap
Lapset vaativat huomioo. Kun huomio lasta niin lapsen ei tarvitse hakea sitä huomiota.
Luuri pois!
Ei kiusata. Ja olen monta kertaa laittanut miettimään miltä hänestä tuntuisi tuollainen. Ymmärtää kyllä ettei kivalta. Mutta kun se leikkiminen on niin kivaa, että ei tunnu pitävän häntä siitä pois. Ap