Miten muut reagoivat eroonne?

Eivät juuri mitään. Lähinnä kai ollaanko kavereita vielä.

En ajattele ihmisestä joka eroaa yhtään mitään sen kummempaa. Jokainen elää elämäänsä ja on vapaa eroamaan ihan milloin vain ja mistä syystä vain. Minä en ole kukaan sanomaan millaisissa suhteissa muiden tulee elää eikä asia juuri kiinnosta, koska enhän minä niissä suhteissa ole, vaan on kiire oman elämän kanssa. Korkeintaan ajattelen että kurja juttu varsinkin jätetylle, mutta että kyllähän eroon aina joku syy on ja parempi pariskunnalle pitkällä välillä erota kuin ainakaan kitkutella muiden vuoksi.  Ajattelen elämän kantavan. Eron jälkeen kumpikin osapuoli on vapaa löytämään vielä sopivampaa elämäänsä.

2 jatkaa. Minun erostani ei myöskään kukaan sanonut mitään ihmeempää tavanomaista myötätuntoa lukuunottamatta. Exän sukulaiset saattoivat olla vähän surullisia hänen puolestaan. Nyt exä on löytänyt jo uuden suhteen kivan ihmisen kanssa ja elää enemmän sellaista elämää kuin mitä hän kaipasi. Asiat siis kääntyivät hyvin.

Ystäviä on tuettu surussa ja toisaalta on tsempattu jos päättänyt erota ja tarvitsee tukea. Yhdestäkään heidän kumppanista en ole ajatellut huonoa, vaikka ystävä olisi ollut jätetyn asemassa. Ainoat poikkeukset oli pettäjä ja sitten yksi jätetty, joka teki ystävän elämästä kohtuuttoman hankalaa eikä hyväksynyt eroa.

Olet ilmeisesti nainen? Teillähän on sit tapanan juhlia sitä sinkkuutta ja hankkia uus elämä.

Omat vanhemmat ja puolison sisko itse asiassa puhui mulle järkeä. Olin lähdössä suhteesta ja ydinperheestä ihastumisen takia. Tuntui että suhteessa ei vain enää ollut mitään ja sitten tuli voimakas ihastuminen, niin se veti todella voimakkaasti puoleensa. Kaverit on vähän ehkä kummajaisia, ainakin naisilla. Tuntuu että jokainen kaveri oli kyllä heti eron kannalla ja tsemppasi siihen. Onneksi en kuitenkaan sitten eronnut ja sain myös järkeviä kommentteja vanhemmiltani ja myös miehen sisko osasi analysoida tilannetta aika hyvin. Ihastuminen on todellakin hetken huumaa. Olisi ollut jotenkin karua rikkoa perhe, lähteä kivasta kodistamme ja kaikki se mitä siitä olisikaan seurannut. Jäin suhteeseen, aloitimme pariterapian ja nyt 8v jälkeen päin voin sanoa että oikea ratkaisu oli.

Mutta jos olet nainen, niin voit varautua siihen että jokainen naispuoleinen ystävä kannustaa eroamaan. En tiedä miksi, mutta niin se tuntui olevan. Järkevimmät kommentit tuli vähän vanhemmilta ihmisiltä, jotka näkivät klassisesti sen "ison kuvan" että mitä siitä erosta oikeasti seuraisi ja minkä takia sitä nyt oltaisiin tekemässä. Jos sun vanhemmat on elossa, niin kuuntele ainakin heitä. Suosittelen.

Jos on pitkä suhde, paljon yhteisiä kavereita ja läheiset suhteet appivanhempiin molemmin puolin, niin ei se eroaminen ole kovin helppoa. Muut kyselevät vaikka kautta rantain syitä, vaikkei se heille kuuluisikaan. Kavereiden pitäisi valita puolensa, jos ero on riitaisa jne.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat ja puolison sisko itse asiassa puhui mulle järkeä. Olin lähdössä suhteesta ja ydinperheestä ihastumisen takia. Tuntui että suhteessa ei vain enää ollut mitään ja sitten tuli voimakas ihastuminen, niin se veti todella voimakkaasti puoleensa. Kaverit on vähän ehkä kummajaisia, ainakin naisilla. Tuntuu että jokainen kaveri oli kyllä heti eron kannalla ja tsemppasi siihen. Onneksi en kuitenkaan sitten eronnut ja sain myös järkeviä kommentteja vanhemmiltani ja myös miehen sisko osasi analysoida tilannetta aika hyvin. Ihastuminen on todellakin hetken huumaa. Olisi ollut jotenkin karua rikkoa perhe, lähteä kivasta kodistamme ja kaikki se mitä siitä olisikaan seurannut. Jäin suhteeseen, aloitimme pariterapian ja nyt 8v jälkeen päin voin sanoa että oikea ratkaisu oli.

Mutta jos olet nainen, niin voit varautua siihen että jokainen naispuoleinen ystävä kannustaa eroamaan. En tiedä miksi, mutta niin se tuntui olevan. Järkevimmät komment

Sinulle tämä ratkaisu oli hyvä ja ihastuminenkin oli pelkkää huumaa. Hieno juttu sulle! Kaikille ratkaisu ei olisi hyvä ja rakastuminenkin osoittautuisi huuman sijaan pysyväksi. Sinä saatoit valita onnen, jollekin muulle se olisi valita onnettomuus lopuksi elämää. Vain eroaja itse voi lopulta tietää mikä hänelle paras ratkaisu on. Sinä et selkeästikään ollut varma ja epäröit, joten olit neuvoille vastaanottavainen. Jos olisit ollut varma, olisit eronnut sulle epäsopivia neuvoja kuuntelematta ja nyt hehkuttaisit kuinka ero oli paras päätös jonka olet ikinä tehnyt ja onneksi et kuunnellut neuvoja. Eli riippuu ihan tilanteesta.