Lue keskustelun säännöt.
Onks teillä joskus mennyt niin huonosti elämässä!? Että oikeasti alkaa naurattaan. Olen nauranut vedet silmissä omalle tilanteelleni.
27.03.2024 |
Kai tämäkin on joku selviytymismetodi ihmisellä, ennen kuin pää oikeasti hajoaa käsiin.
Minulla elämässä kaikki niin sekaisin, senttejä tilillä ja kaapissa valo. Oma tilanne josta en jaksa suuremmin avautua on ollut niin kuormittavaa, että kun soitin äidille ja kerroin kaiken, niin nauroin hysteerisena ja itkin samaan aikaan.
Äitiäkin rupes naurattamaan mutta kyllä hän tietää ja ymmärtää miten kovilla tässä nyt olen monella tapaa.
Välillä tulee raivaria, itkua ja sitten tota naurua. Pää on vähän pehmee. Ehkä olen heikko tai muuten päästäni pimeä.
Kommentit (25)
Semmoista se elämä on, välillä kuvittelee, että kaikki on kohtuullisen hyvin ja sitten joku katastrofi iskee.
Niinkuin elokuvissa usein näytetään se onnellinen loppu, kun rakastavaiset saavat toisensa, vaikka ikävän harvoin se autuus jatkuu pitkään. Varsinkaan nykyisin.
Ihan sinänsä pikkuasia, kunvaikka rakentaa jonkun isotöisen projektin ja sitten se putoaa lattialle tuhannen sirpalaileiksi, niin nauruhan siitä lopulta voi tulla, vaikka ensin harmittaa kovasti.
Nauru on hyvää terapiaa, kannattaa katsoa positiivisia ohjelmia ja lukea hauskoja kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikki ei elä samalla tavalla tai ole samassa vaiheessa jossakin tietyssä iässä.
No ei toki, mutta kyllä tietyt asiat kuten esimerkiksi vanhempien kuolema suurimmalla osalla tapahtuu siinä keski-iän huitteilla.
Ja jos et siihen ikään mennessä ole oppinut pärjäämään elämässä, on se aikamoinen maailman mullistus kun ei ole enää ketään, jonka puoleen voi aina kääntyä.
Toki ei kaikilla vanhemmatkaan ole sellaisia koskaan olleetkaan. Mutta tämä olikin vain yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se elämä on, välillä kuvittelee, että kaikki on kohtuullisen hyvin ja sitten joku katastrofi iskee.
Niinkuin elokuvissa usein näytetään se onnellinen loppu, kun rakastavaiset saavat toisensa, vaikka ikävän harvoin se autuus jatkuu pitkään. Varsinkaan nykyisin.
Ihan sinänsä pikkuasia, kunvaikka rakentaa jonkun isotöisen projektin ja sitten se putoaa lattialle tuhannen sirpalaileiksi, niin nauruhan siitä lopulta voi tulla, vaikka ensin harmittaa kovasti.
Nauru on hyvää terapiaa, kannattaa katsoa positiivisia ohjelmia ja lukea hauskoja kirjoja.
Kuulostaa kyllä tutulta.
Mitenkähän nämä asiat ottaisi. Ennen olen väistämättä joka kerta pahasti masentunut kuin suuritöinen elämänrakennus romahtaa. Niitä vaiheita on ollut useampi.
Esim. Pääsin huippu työpaikkaan, sain ylennyksiä, edistyin vastuutehtäviin, sain oikein hyvät suosittelut ja jaksoin ahertaa. Uuvuin. No ei mitään, selvisin ja jatkoin taas. No sitten tapasin miehen, tuli muutto, meni työt, tuli korona, mies olikin väkivaltainen alkoholisti, itsetunto nujertui, sitten tuli talousongelmat, paljon kaikkea ikävää ja otin tyhmänä velkaa, sitten vielä terveys otti osumaa ja lihoin ihan valtavasti. Sitten tuli tietenkin se masennus ja lopulta työkyvyttömyysjaksoja. Onneksi opiskelin uuden työn koronan aikana, että se on ainoa hyvä asia näissä viime vuosissa.
Sitten kuoli vielä tärkein läheiseni. Ja nyt tilanne on erittäin tulehtunut omassa elämässäni. On ollut vaikka mitä tunteita mutta nyt ei jaksa oikein kuin nauraa, vuoroin itkeä mutta porskutan eteenpäin ja kohta alkaa työt.
Kiitän luojaani jos tästä vielä vahvistun ja saan asiani edes jokseenkin kuntoon. Ap
"Onneks kuolema joskus korjaa ja saa rauhan."
Tuossa sinä, AP olet asian ytimessä. Ihmiskunnan historia on muuttunut hyvin radikaalisti ihan noin sadassa vuodessa.
Asenne elämään oli entisaikoina se, ettei elämässä kuulukaan olla onnellinen ja ne jotka olivat, niitä pidettiin vähän "yksinkertaisina."
Syntymääkin maailmaan pidettiin lähinnä tuomiona ja kuolemaa pidettiin Jumalan armona. Joissakin heimoissa kuolemaa juhlittiin paljon enemmän kuin syntymää, juuri tästä syystä.
Nykyään asenne elämään on se, että pitäisi tulla "onnelliseksi". Kuka helkkarissa voi olla onnellinen, ellei ole joku ihan psykopaatti? Esimerkiksi itselläni on raha asiat ihan ok kunnossa, mutta en minä silti ole onnellinen. Ei minulle riitä, että vain mulla on asiat hyvin. Haluaisin, että kaikilla muillakin olisi ja maailmassa rauha.
Maailmassa on asiat ihan perseellään ja vääriä arvoja korostetaan. Mutta tsemppiä sinulle,AP. Uskon että pärjäät.
Nykyaikana kaikki normaalit asiat on tehty ihan absurdin vaikeiksi.
Siis ihan pankkiasioinnit sun muut.
Kaikki pitää tietää ja osata itse.
Ostin puhelimen; Myyjä selitti piiitkällä alan slangilla sun muulla, mitä kaikkea pitäis tietää...
Pitäisi olla valmiina syntynyt, että edes jotain osaisi.
Ja tämä ei nyt ole mikään elämän raskain asia, mutta moni kamppailee tämänkin kanssa.
Sama, jos soittaa terv.keskukseen tai yrittää hoitaa melkein mitä tahansa asiaa niin jotkut päättävät idiootit ovat sotkeneet asiat.
Joskus v***, harvemmin naurattaa...