Lue keskustelun säännöt.
Synnytysmasennusta? Babyblues? Vai ihan vaan hulluksi tulossa?
19.01.2007 |
Mulla on 1kk vanha vauva ja 3,5 v esikoinen. Koko synnytyksen jälkeisen kuukauden on mielialani vaihdelleet kuin vuoristoradassa, enemmän on kyllä ollut siellä alamäen puolella. Nyt kun mies palasi töihin on tämä eka viikko ollut ihan kamala. Itku tulee ihan pienimmästäkin asiasta eikä tarvitse olla edes mitään syytä. En jaksa puuhailla esikoisen kanssa, kunhan hoidan pakolliset hommat, ruokaa pöytään, pukemiset, vauvanhoidon yms. Päivät menee vaan niin, että aamulla vien esikoisen ulkoilemaan ja iltapäivä ollaan sisällä (kun ei vauva iltapäivällä nuku) tekemättä yhtään mitään.
Oikeasti minua pelottaa oma mielentilani, mihin tämä on menossa. Ei ainakaan parempaan päin. Vauva nukkuu huonosti ja jokainen aamuherääminen on tuskaa. Päikkäreitä ei voi nukkua kun esikoinen ei niitä nuku. Mies tekee pitkää päivää töissä, mummot ja muut sukulaiset on niin kaukana ettei mitään hoitoapua ole. Olisi edes joku ystävä, joka tulisi vain käymään ja juttelemaan, mutta kun ei ole. Olen yrittänyt käydä puistoissa ja perhekerhossa, mutta ystäviä ei ole löytynyt ja määräänsä enempää en kehtaa itseäni tyrkyttää. Sellaisia hyvän päivän tuttuja kyllä on, mutta ei ketään, joka soittaisi ja kysyisi kuulumisia tai tulisi käymään ja piristäisi minun ja esikoisen tylsää arkea. Erityisesti esikoisen puolesta on paha mieli, hän on sosiaalinen pieni ihminen, mutta kun ei ole tuttuja joita tavata.
Tekisi mieli jutella jollekin tästä pahasta olosta, mutta en tiedä kenelle? Neuvolassa yritin ottaa puheeksi, mutta neuvolan täti on nuori lähes teini-ikäinen tyttö, joka vain mutisi jotain että se on ihan normaalia kyllä se ohi menee. Oikeasti en tiedä mitä tehdä... on valtavan suuri kynnys lähteä soittelemaan ventovieraille ja valittaa pahaa oloaan. Tuntuu, että itku tulee heti kun vaan suuni avaan ja sekin tuntuu hävettävältä, en ole ennenkään itkeskellyt muiden nähden.
Mistä te muut saman kokeneet saitte/haitte apua? Miten pääsitte tällaisesta pahasta olosta eteenpäin?
Kommentit (8)
Jos oikeasti alat tuntea olosi masentuneeksi niin pyydä lähete neuvolapsykologille.
Jos luulet että olet " vain" uupunut ja hormonien valloittama (minä olin!) niin käy sitkeäsi perhekerhossa. Vaikka et löytäsikään sieltä ystävää, niin varmasti esikoinen saisi leikkikavereita/ohjelmaa ja sinäkin sitten pikkuhiljaa keskusteluseuraa.
Kyllä se siitä. Tilanteesi oli kovin tuttu!
PS. Älä ota stressiä mistään aktiviteeteistä, menette kun siltä tuntuu. Ja kun väsyttää niin keksitte jotain kivaa kotona. Sinulla on tod. näk. vähän huono-omatunto esikoisen takia (mulla oli :), mutta usko pois, pari kertaa viikossa kerhossa tai puistossa on ok. Muuten riität sinä! HALAUS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sieltä baby blues- toiminta. Löydät puhelinnumeron neuvontapuhelimeen, päivystyspuhelin toimii muistaakseni ti ja ke. Eikä tarvitse olla helsinkiläinen, ensikoti on valtakunnallinen. Sieltä saat apua ainakin aluksi.
Siksi tuntuukin vähän " turhalta" ja " muiden vaivaamiselta" mennä valittelemaan pelkästä alavireisyydestä, kun oikeasti apua tarvitsevia ja oikeasti masentuneitakin on.
Asustelen Pirkanmaalla, joten tuo Helsingin palvelu ei taida tähän auttaa.
ap
Tajusin just että esikoinen on yli 3 v. Sen ikäisille on monilla paikkakunnilla esim. seurakunnan kerhoja. Mitä jos hakisit hänelle kerhopaikkaa? Usein ovat esim. 2 aamupäivää viikossa. Esikoinen saisi ohjelmaa ja sinulla ei olisi suorituspaineita ainakaan siitä. Plus saisi vähän " lepoaikaa" vauvan kanssa, jota varmaan tarvitset kun miehesi tekee pitkää päivää.
Ei tullut heti mieleen kun oma esikoinen oli vauvan syntyessa alle 3 v ja kerhot olivat siksi pois vaihtoehdoista.
katsopa aima . fi sivut. Siellä tietoa asiasta. Heillä myös auttava puhelin, voit ainakin pirauttaa ja heillä on tietoa paikkakuntasi tahoista. Tai ehkä jo pelkkä jutteleminen ammattilaisen kanssa puhelimitse auttaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustellaan ja kartoitetaan tilannetta. Neuvontapuhelin on nimenomaan tuollaisia kysymyksiä varten. Ja kuten aiemmin sanoin EI tarvitse olla helsinkiläinen. Sinne soittavat ihmiset ympäri maata. (olen työskennellyt siellä, siksi tiedän)
saat asian sydämeltäsi ja keskusteluapua. Toivottavasti vointisi kohenee, hyvää jatkoa! 2
kuukauden sisällä. Mutta jos koet ahdistusta ja epätoivoa, niin voi olla kyse synnytysmasennuksesta. Onko sinulla ikäviä pakkoajatuksia?
Itse olen sairastanut synnytyksen jälkeistä masennusta. Itse kävin yksityisen yleislääkärin pakeilla ja asiat lähtivät rullaamaan. Missäpäin asut?