Sain lapsuudessani niin pahat traumat perhe-elämästä etten todellakaan halua aikuisena elää samanlaista elämää
Äitini oli oikein kunnon vanhan kansan ihminen. Oli kunniakysymys, että kaikki söimme ruokapöydän ääressä yhtä aikaa. Mitään lukemista tjsp ei saanut ruokapöydässä olla. Raivosiivoaminen oli tuttua ja kaikesta kotitöitä oltiin oikein marttyyrimaisia.
Jouluista, pääsiäisistä jne otettiin stressiä ja piti kaikki juhlapyhät olla oikein viimeisen päälle. Isäni ei osallistunut mihinkään kotitöihin.
Olen nyt 39-vuotias, ei lapsia ja tuskinpa tässä elämässä tuleekaan. Tienaan kohtalaisesti ja käytän rahat omiin harrastuksiin.
M39
Kommentit (26)
Voi kyynel.
Olet ikuinen kakara, kun keski-ikäisenäkin vielä roikut lapsuudessasi.
Etkös tekisi hommia omalla tavallasi? Niin minä olen tehnyt. Inhosin lapsena kaikkea pingoittamista
Jos ei tässä elämässä lapsia, niin seuraavassa sitten!
Anna kun arvaan, äitisi vielä uhriutui siitä kun "hänen pitää kaikki tehdä"?
Et ole tainnut traumatisoivaa perhe-elämää nähdäkään. Tuo vaikuttaa siltä että äitisi joutui tekemään oikeasti kaiken ja kukaan ei auttanut. Käy sääliksi äitiäsi, hän raatoi ja miehet odottivat valmista.
Minun äitini näytti sekä sanoin että teoin että äitiys on kamalinta mitä naiselle voi tapahtua. Sain kuulla sisarusteni kanssa lukemattomia kertoja kuinka me lapset olemme pilanneet äidin vartalon, terveyden, uran ja koko elämän. En ole traumatisoitunut enkä katkera, mutta vapaaehtoisesti lapsettomana olen ja pysyn koska käsitykseni sekä äitiydestä että lapsuudesta on niin negatiivinen etten halua itselleni äitiyttä enkä halua pakottaa lasta kärsimään lapsuutta.
Taas uhriutuminen huipussaan. Lapsuudessasi ei ole mitään ihmeellistä.
Hyvä ettet lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel.
Olet ikuinen kakara, kun keski-ikäisenäkin vielä roikut lapsuudessasi.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäsi ei osallistunut kotitöihin Osallistuitteko te lapset?
Ei kotityöt kuulu vain sen äidin vastuulle.
Kyllä ne kuuluu, naisten hommia on siivous, ruuanlaitto ja lastenhoito. Piste
Minullakin on kokemus siitä että lapsiperhe elämä on aivan hevonvitunpaskaa. Mitään ei jaksa, mihinkään ei ole varaa, kaikki vituttaa jne jne. Miksi sotkisin itseni sellaiseen sontaan kun voi valita älykkäästi?
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut traumatisoivaa perhe-elämää nähdäkään. Tuo vaikuttaa siltä että äitisi joutui tekemään oikeasti kaiken ja kukaan ei auttanut. Käy sääliksi äitiäsi, hän raatoi ja miehet odottivat valmista.
Ennen oli näin. Ja vieläkin 80-vuotiaat vaimot passaavat miehiään. Tätä ei kaikki tiedä tai halua tietää.
oma äitini oli juuri tuollainen yksinpuurtaja. Hän halusi tehdä kaikki itse. Lapset eivät saaneet osallistua mihinkään keittiöhommiin. Ja kaikki oli tiptop paitsi tunnelma. Kireä ilmapiiri lähes aina.
Turha aukoa päätään ettei kukaan auttanut! Ei auttanut kun ei saanut.
Minun äiti ja isä teki vuorotöitä, syötiin koko perhe tiettyinä aikoina silti, ruoka-ajat pidettiin vaikka toinen oli töissä. Isä osasi siivota kun äiti oli töissä ja äiti osasi siivota kun isä oli töissä. Isä ole syntynyt 1937 silti siivosi.
Minäkään en ikinä edes ajatellut että lapsia pitäisi hankkia. Lapsuus oli sen verran pazka.
Kumminkin minulla on lapsia. Jostain syystä alkoi asia kiinnostaa.
Tosin pelkäsin hirveästi että saisin tyttären ja alkaisin inhoamaan tytärtäni kuten äitini inhosi minua.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel.
Olet ikuinen kakara, kun keski-ikäisenäkin vielä roikut lapsuudessasi.
Jos esimerkiksi on lapsena raizkattu niin unohtaako sen?? Eikö muista aikuisena?
Mun lapsuus: vanhempani olivat mykkäkoulussa. Ovat olleet elämäni ajan ja ovat edelleen. Silti asuvat samassa talossa. Ihan oikeasti eivät puhu toisilleen ja eivät ole yhtäaikaa samassa huoneessa. Puhuvat ja puhuivat kyräilevästi toisistaan meille lapsille.
Oma perhe-elämäni: pyöräytin aika nuorena lapsen. En ole lapsen isän kanssa yhdessä mutta kavereina kasvatamme lasta.
Kuulostaa ihan omalta äidiltäni ja samalla tavalla olen ajatellut. Meillä myös perhe riiteli ja äiti raivosi koko ajan ja olin siitä aina ahdistunut. Nyt olen ruvennut ajattelemaan että voisin haluta lapsen, mutta pelkään että muutun vanhemman roolissa samanlaiseksi kuin oma äitini oli.
Miksi isäsi ei osallistunut kotitöihin Osallistuitteko te lapset?
Ei kotityöt kuulu vain sen äidin vastuulle.