Lue keskustelun säännöt.
Vuoristoratasuhteen tasaantuminen
24.03.2024 |
Meillä on aina mennyt joko ihan mielettömän hyvin, tai sitten aivan päin h....... Käytännössä siis on voinut mennä puoli vuotta täydellisesti ja meillä on tosi hauskaa ja hyvä olla yhdessä, kunnes on tullut joku riita ja se on sitten laajentunut niin että ollaan ottamassa eroa. Kun taas siitä on päästy yli, on suhde tuntunut ihan täydelliseltä. Ikinä ei ole ollut sellaista "tasaista tylsää arkea" vaan toista on rakastettu ihan täysillä tai "ei lainkaan". No, käytännössä aina on kuitenkin rakastettu, kun erottu ei olla.
Tällainen vuoristorsta on ollut niin kuluttava, että olen joskus jälkeenpäin miettinyt, miksen lähtenyt heti ekoina huonoina aikoina. Ja että olisi pitänyt lähteä.
Mutta onko teillä muilla tällainen vuoristoratasuhde kuitenkin jossain vaiheessa tasoittunut? Itsestäni tuntuu nyt siltä. En edes muista milloin oltaisiin riidelty ja elämästä ja suhteesta on iän myötä (?) tullut muutenkin rauhallisempaa, sovittelevampaa, huomaavaisempaa. Silti rakkautta ja sen osoituksia on edelleen ihan valtavasti. Vaikka pusuja kesken pyykkien laiton.
Toivossa lie hyvä elää, että molemmat on tasaantuneet eikä huonoja aikoja enää tulisikaan. Mutta onko muilla kokemusta vastaavasta?
Kommentit (15)
Kokemusta on vuoristoratasuhteesta ja niin raastavaa että ei sitä montaa vuotta jaksanut. Hyvä jos teillä tasaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten riitelette?
Riidat alkoi yleensä siitä jos millään tavalla moitin miestä. Hän ei kestänyt sitä yhtään, että hänessä olisi jotain vikaa ja huomautan siitä. Kuten että hän ei siivoa jälkiään, tai hän on unohtanut lapsen puhelimen ulos tms. Kilahti heti, jos kävi ilmi että on jotain tehnyt väärin ja alkoi haukkua minua mitä hirveimmillä tavoilla. Että jos ihan nätistikin sanoin että rakas, älä pliis laita roskaämpäriä ruokapöydälle, saattoi alkaa huutaa ja muistella mitä minä olen tehnyt joskus väärin tai jättänyt tekemättä tai unohtanut.
Näistä syttyi aina valtavia riitoja joista kesti pitkään toipua, miehen sanojen takia, kun vaikka jokainen kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi kuin minä, tai elämä kanssani on täyttä paskaa.
Ja kun ei, en suostunut siihen että vain siivoaisin hänen jälkiään, koskaan mitään sanomatta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla vuoristoratasuhteesta kokemuksia monellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla vuoristoratasuhteesta kokemuksia monellakaan.
Täällä on. Nyt 6:s vuosi menossa ja uskon ja toivon että tasaantunut nyt. Yhdessä asuttu alusta asti ja kolmeen kertaan erottu, ikä 45+. Ei lapsia onneksi tätä todistamassa. Ja ihan tavis kansalaisia ollaan, ei alkkiksia ja verot maksetaan ym. :)
Me ollaan erottu kahdesti. Eka krt kesti 2 kk ja toka vähän kauemmin mutta erossa ei pysytty. Ei siis olla enää erottu kun ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, ei.
Rumaa menoa mieheltäsi, etenkin, kun olet ilmaissut asiat parhaasi mukaan ystävällisesti.
Löydät paremman JOS osaat sanoa heipat sellaisille, joiden kanssa joudut luopumaan rajoistasi ja hyvinvoinnistasi. Usko pois!
Loppuiko miehen kilahtelut koska lopetit sanomasta asioista? Vai oppiko mies reagoimaan paremmin?
Tarkoitan etta hiippailetko munankuorilla ettei mies vaan suutu ja nyt kun olet "kiltisti" ja hiljaa niin mieskin rauhoittui. Saa kuvitella olevansa taydellinen ja virheeton.
Moni nainen vaan oppii olemaan hiljaa ettei tulisi jatkuvia riitoja. En tieda oletko itse yksi sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tasaantui vuosien myötä. Tunnemme toisemme niin hyvin, ettei oikein mistään tule riitaa. Molempien ikääntyminen vaikutti asiaan myös. Ei enää jaksa tapella.
Vierailija kirjoitti:
Loppuiko miehen kilahtelut koska lopetit sanomasta asioista? Vai oppiko mies reagoimaan paremmin?
Tarkoitan etta hiippailetko munankuorilla ettei mies vaan suutu ja nyt kun olet "kiltisti" ja hiljaa niin mieskin rauhoittui. Saa kuvitella olevansa taydellinen ja virheeton.
Moni nainen vaan oppii olemaan hiljaa ettei tulisi jatkuvia riitoja. En tieda oletko itse yksi sellainen.
En ole lakannut sanomasta, jos sanomiseen on aihetta ollut. Ja on sitä välillä ollut 😄 Mutta on käyty pariterapiassakin ja on tainnut vihdoin ymmärtää että jos vaikka pyydän että tuotko ne astiat sieltä sohvan vierestä, se ei ole henkilökohtainen loukkaus vaikka olisikin kyse hänen astioistaan. Ja toisekseen että vaikka hän tekee virheitä, kuten me kaikki, niin sen voi vaan myöntää eikä maailma siihen kaadu. Eikä minua tarvitse, eikä saa, sitä varten haukkua, että sanon vaikkapa asiasta jonka hän on unohtanut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta vain siitä että ei tasaantunut.