Oletko mielestäsi elänyt vaikean elämän?

Helppo elämä on harvinainen ilmiö. Melkein kaikilla on vähintään vaikea suku tai perhe. 

Kun oman pään pitää selvänä ja pystyy kasaamaan itsensä, on voiton puolella. 

Omasta mielestäni elämä on ollut vaikeaa. Olen tehnyt kaikkeni että elämäni olisi helpompaa, ja se onkin. Nyt vain alitajunta sitten työntää käsiteltäväkseni asioita joita en pystynyt käsittelemään aikaisemmin. Inhottaa että mitähän sieltä vielä paljastuu. Lapsena sitä vain lakkasi olemasta olemassa, aikuisena on pakko olla läsnä. 

Olen uupunut ja ahdistunut mutta en ole siinä asemassa että voisin jäädä kuukausiksi kotiin, töitä on tehtävä. 

Ap tule sanomaan oliko osikossa vaikean tilalla toinen sana? 

Aika ärtsyä jos täällä muokataan tekstejäkin. 

Ikää yli 60v., joten kovasti on pitänyt itse yrittää, lapsesta lähtien ja ihan viime vuosiin asti. Mutta toisaalta koko ajan on koulut, opiskelut ja terveydenhuolto olleet käytännössä maksuttomia ja kun ei vastoinkäymisten kohdalla anna periksi, niin on pärjännyt eikä tätä elettyä elämää voi sanoa liian vaikeaksi.

Toisaalta kyllä ja toisaalta ei. Lapsuuteni on vaikein aika elämässäni lähinnä vanhempieni takia, mutta moni muu pitää vakavaa sairauttani vaikeimpana asiana elämässäni. Jopa veljeni on todennut, että sulla on varmasti vaikeaa. Itse koen, että elän ihan mukavaa elämää sairaudestani huolimatta. Olen oppinut, että elämä on paskaa tapahtuipa mitä tahansa: se pitää vaan kärsiä läpi.

Olen. Ihan koko maailman ihmisten mittapuulla olen kokenut kaksi asiaa, joita paljon hirveämpiä ei ole olemassakaan. Oman pikkulapseni kuoleman ja väkivaltaisen puskarais...ksen. Odotan vielä että halvaannun tai joudun kidut..mur..n uhriksi.