Oletko mielestäsi elänyt vaikean elämän?

Sano sinä.

Ensimmäiset 10v viinanhuuruista väkivaltaa, sen jälkeen koulukiusaamista useampi vuosi ja vielä toisenkin vanhemman harjoittamaa psyykkistä, pari kertaa myös fyysistä, väkivaltaa. Sitten suvantovaihetta joitakin vuosia kunnes 10v pätkätyöelämä alalle valmistumisen jälkeen ja osin työpaikkakiusaamista. Sitten jossain vaiheessa alkoikin sairaan vanhemman huolto ja saattohoitaminen joka kaiken kaikkiaan kesti n.3v. Ainiin, pahasti masentuneen puolisona ollut n.20v.

Siinä joitakin elämäni "highlighteja".

Eroperheen lapsi. Isäpuoli oli täysi narsisti ja koko perheen elämä kamalaa. 

Itsellä monta sairautta, vammainen lapsi. Talous kuralla ja avioero. En silti ajattele että elämäni olisi ollut kamala.

Itse olen kokenut aika vaikeaksi. Mutta enpä taida tarkemmin palstan kiusaajasioille avautua.

Olen varmaan omasta mielestäni, mutta tuskin jos vertaa monen muun ihmisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Sano sinä.

Ensimmäiset 10v viinanhuuruista väkivaltaa, sen jälkeen koulukiusaamista useampi vuosi ja vielä toisenkin vanhemman harjoittamaa psyykkistä, pari kertaa myös fyysistä, väkivaltaa. Sitten suvantovaihetta joitakin vuosia kunnes 10v pätkätyöelämä alalle valmistumisen jälkeen ja osin työpaikkakiusaamista. Sitten jossain vaiheessa alkoikin sairaan vanhemman huolto ja saattohoitaminen joka kaiken kaikkiaan kesti n.3v. Ainiin, pahasti masentuneen puolisona ollut n.20v.

Siinä joitakin elämäni "highlighteja".

Suhde pahasti masentuneen ihmisen kanssa on ihan oma valinta.

Varmaan normaalilla mittapuulla olen, mutta en koe sitä ainakaan jälkikäteen niin vaikeaksi. Kaikesta on selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan omasta mielestäni, mutta tuskin jos vertaa monen muun ihmisen elämään.

Sama. Minulla on tapana liioitella asijoita. Eipä elämäni "kovuus" kestäisi verailua yhtään sellaisen kanssa jolla oikeasti on kova elämä.

Vaikeaa on ollut, mutta yksi helpohko ajanjakso oli nuorena aikuisena jonka takia sinnittelen sekä nepsylapsen vuoksi. Itsemurha toki pyörii mielessäni hyvin useasti. Olen ollut toistakymmentä vuotta masentunut ja sairastunut psykoosiin. Nyt traumailen menneitä. 

Varmaan riippuu miten asiaan suhtautuu. Köyhä lapsuus, mt-vanhemmat, psyykkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, köyhä nuoruus, töihin heti kun kykeni, kaikki ansaitut rahat kotiin, koulukiusaamista, opiskelua työn ohella, yrittäjäksi, konkurssi, uusi yritys, sama lopputulos, pitkäaikaistyöttömyyttä, sairauksia, lopuksi vanhempien omaishoitoa. Koen että on ollut todella helppo elämä, koska tiedän että pahemminkin voisi olla.

yhdestä vastoinkäymisestä toiseen jne.  jo 52 vuotta

Semihelppo.

En nyt tiedä kamala, mutta henkisesti raskas läheisten päihde -ja /mielenterveysasioiden kanssa 30 vuoden ajalta. Läheisen itsemur-ha on myös trauma mitä kannan. Rakkautta ei ole juurikaan ollut paitsi parikymppisenä muutaman vuoden taisin olla onnellinen. Nyt ei ole ollut mitään läheisyyttä 10 vuoteen.

N52

Vaikea sanoa kun vertailukohdat puuttuu. Tämä on ainoa elämä jota olen elänyt.

En. Olen elänyt turvallisen ja kivan lapsuuden sekä nuoruuden. Minulla on paljon läheisiä ja perusasiat ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sinä.

Ensimmäiset 10v viinanhuuruista väkivaltaa, sen jälkeen koulukiusaamista useampi vuosi ja vielä toisenkin vanhemman harjoittamaa psyykkistä, pari kertaa myös fyysistä, väkivaltaa. Sitten suvantovaihetta joitakin vuosia kunnes 10v pätkätyöelämä alalle valmistumisen jälkeen ja osin työpaikkakiusaamista. Sitten jossain vaiheessa alkoikin sairaan vanhemman huolto ja saattohoitaminen joka kaiken kaikkiaan kesti n.3v. Ainiin, pahasti masentuneen puolisona ollut n.20v.

Siinä joitakin elämäni "highlighteja".

Suhde pahasti masentuneen ihmisen kanssa on ihan oma valinta.

Elämä on varmasti helppoa, kun on noin mustavalkoinen ja yksioikoinen. Armoitettuja ovat yksinkertaiset, vai miten se menikään..

Ap

En mielestäni, vaikka kaikenlaista on tullut koettua. Koulukiusaaminen, riitaisa suhde ja vaikea avioero, vakava työuupumus ja konkurssi jossa meni koko omaisuus. Silti koen olevani jotenkin voiton puolella ja aina saan uusia mahdollisuuksia. Minulle ehkä vaikeimpia kokemuksia elämässä olisivat lapsen kuolema ja oma tai läheisen vakava sairastuminen. Noilta olen toistaiseksi välttynyt. 

Ap jos tapaat minut joskus niin kysy samaa niin jutellaan asiasta. Ei mtn järkee tänne kirjotella

Koen että elämäni on ollut pääosin sujuvaa, helppoa ja mukavaa. En ole rikas, en edes hyvätuloinen ja onhan matkassa toki mutkia ollut. Ei kuitenkaan mitään mistä ei eteenpäin olisi selvinnyt. Tunnen itseni aika onnelliseksi.

No, elin 20 vuotta narsistisen ihmisen kanssa, minulla on vakavasti masentunut ja itsetuhoinen lapsi, mutta jos näitä ei lasketa, niin joo, suht helpoo elämä. 

Voisin vaikka vannoa, että otsikossa luki ensin "ka-ma-lan"  tein jo yhden kommentin siitä mut sitä ei julkaistu. Onko kielletty sana?