Lue keskustelun säännöt.
Voi jestas mikä pappi
24.03.2024 |
Olen järjestämässä läheiseni hautajaisia ja puhuin papin kanssa puhelimessa siunaustilaisuuden kulusta. Pappi ei ensinnäkään sanonut edes ottavansa osaa suruun. Virkamiestyyliin kävi vaan kysymykset läpi eikä mitään keskustelua syntynyt. Tällaistako pappien duuni nykypäivänä on? Muistan että lähes 30v sitten isäni hautajaisissa ollut pappi viipyi meillä tunnin ja keskusteltiin ummet ja lammet elämästämme. Pappi pitikin sitten aivan loistavan puheen isästä. Nyt lähinnä pelkään, mikä on lopputulos tällaisesta mitäänsanomattomasta "keskustelusta". Ärsyttääkin jo etukäteen, että sattui tällainen kohdalle.
Kerran olin hautajaisissa, jossa pappi ei puhunut juuri mitään siunattavasta henkilöstä. Toisella kerralla pappi taas yritti vääntää vitsejä. Papit, mikä teitä vaivaa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin hautajaisista jäi mieleen, että pappi käytti hänestä väärää nimeä. Mumman kutsumanimi oli hänen toinen nimensä, mutta pappi käytti ensimmäistä. Tuntui kuin olisi jotain vierasta haudattu. Joo, inhimillinen virhe, mutta kyllä pitäisi sen verran jutella omaisten kanssa, että kutsumanimi on selvillä.
Ihan älytöntä tämäkin!
Onneksi läheiseni hautajaisissa tietenkin kaikki mukanaolleet tunsivat hänet hyvin, ei siinä pappia enää tarvittu kertomaan, paljonko hän meille merkitsi. Mutta harmittaa se silti, hän olisi ansainnut paremman puheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä ennenkin kutsuttu virkapapeiksi, oma ryhmänsä ovat sitten nämä jatkuvasti erityistä huomiota itselleen vaativat kanalat, jotka heittävät vaikka kuperkeikan alttarilla, että olisivat pääosassa hautajaisissa. Vainaja, arkku ja omaiset on kyllä ihan kivat lavasteet. Kumpi nyt sitten on pienempi paha.
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurakunnassa pappia ei voi valita, vaan se tulee joka on työvuorossa.
Se on oikein! Hanskat tipuu klo 16.00.00 olipa siunaus kesken tai ei.
Papeissakin on samalla tavalla kaikensorttista porukkaa kuin muissakin ammattikunnissa. Ehkä ne ääripäät erottuvat kuitenkin herkemmin kuin monella muulla alalla. On huomattavan aitoja, lämminsydämisiä ja ihmisläheisiä pappeja, kuten vaikka Vesilahden Harri Henttinen. Toisesta päästä löytyvät ne ns. leipäpapit, sosiaalisesti taidottomat jotka sopisivat paremmin tutkijoiksi teologinkammioon sekä valtaa ja huomiota janoavat, joista osalla on selviä narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä osanotot esitetään vain kerran. Todennäköisesti pappi esittää ne hautajaisissa.
Ei muuten esittänyt... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osanotosta on varmasti erilaisia tapoja. Itse en esitä osanottoja mielellään puhelimessa, vaan vasta kasvokkain, jotta voin kätellä ja ottaa osaa rauhassa.
Kysymysten kohdalla tosin toivoisin, että pappi jättäisi aina puhelimessakin omaisille tilaa vapaaseen muisteluun. Toki itselläkin on tietyt kysymykset, mutta aina sanon että muustakin voidaan puhua. Ja lopuksi aina kysyn erikseen, onko vielä jotain, mitä omainen haluaisi vainajasta kertoa.
Se täytyy myös todeta, että puhelimessa noita keskusteluja käydessä minun täytyy samalla kirjoittaa muistiinpanoja. Se vie oman aikansa ja vaatii keskittymistä. Vaikka vaikuttaisi, että en paljon keskustele, niin keskityn kuunteluun ja tekemään siunauspuheen omaisen kertomien asioiden pohjalta.
Voimia tuleviin hautajaisiin!
T. Pappi
On kohteliasta esittää osanotot heti kun keskustelee henkilön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on noin puoli vuotta vanha, mutta kun nyt tuli vastaan, niin kommentoidaan. Ehkä joku pohtii näitä asioita nytkin. Pappina olen pahoillani kokemastasi, ja toivon etten se sattunut olemaan minä itse. Toimituskeskustelussa pyrin aina ottamaan osaa suruun ja kohtaamaan omaiset rauhallisesti, tilaa antaen.
Itselleni on kerran käynyt niin, että omaiset eivät keskustelussa kertoneet vainajasta juuri mitään, enkä oikein kokenut asialliseksi alkaa väkisin tentata. Kaikki eivät vain osaa siinä tilanteessa tuoda ajatuksiaan esiin, mutta tietysti muistotilaisuudessa ihmisillä on sitten mahdollisuus puhua. Tällaisessa tilanteessa korvasin muistopuheen Kirkkokäsikirjan antamalla kakkosvaihtoehdolla, jossa luettiin lyhyitä kohtia Raamatusta. Kyse ei siis osaltani ollut tahallisesta välinpitämättömyydestä, vaan että omaiset eivät yksinkertaisesti antaneet minulle tietoja, joiden pohjalta olisin voinut vainajan elämää kuvailla.
Erotkaa kirkosta. Ei pappia tarvita hautajaisiin. Omaiset voivat itse hoitaa puhumisen, siunaamisen, muistaminen. Ei siihen tarvita ylipalkattua tyhjän jauhajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäidin hautajaisista jäi mieleen, että pappi käytti hänestä väärää nimeä. Mumman kutsumanimi oli hänen toinen nimensä, mutta pappi käytti ensimmäistä. Tuntui kuin olisi jotain vierasta haudattu. Joo, inhimillinen virhe, mutta kyllä pitäisi sen verran jutella omaisten kanssa, että kutsumanimi on selvillä.