Miten nykyään uskaltaa tapailla vaikka tinderin kautta tavattuihin ihmisiä?
Olen jättäytymässä sinkuksi ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Valmiiksi jo hirvittää miten onnistun ikinä tapailemaan ketään. 20 vuotta sitten kyllä menin tuolla miten sattuu ja mitään ei onneksi tapahtunut, mutta nyt nelikymppisenä ihan oikeasti hirvittää, että törmään johonkin sekopäähän joka tekee hirveitä. En ole ikinä käyttänyt tinderiä enkä ikinä sopinut sokkotreffejä. Joudunko sanomaan miehille hyvästit ikuisiksi ajoiksi.
Kommentit (44)
Tapaat niitä ensin julkisella paikalla, kunnes olo on turvallinen kotioloissa näkemiselle. Etkä ota kyytiä treffeille vastaan vaan meet sinne itse.
Terveisin paljon tinderissä deittaillut, lukuisia muuten k*sipäitä kyllä tullut vastaan muttei ikinä ole tarvinnut turvallisuuden puolesta pelätä.
Kannattaa muistaa, että pakko ei ole tavata ja kohdata parisuhdemielessä ketään, vaan sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja antoisaa elämää.... Mutta jos nyt kuitenkin haluaa tavat jonkun parisuhdemielessä, niin silloinkin muistaa oman arvonsa ja käyttäää hieman maalaisjärkeä; eli tapaa toisen mieluummin aluksi julkisella paikala päivänvalossa. - Ja sopii vaikka kaverin kanssa. että kaveri soittaa, johonkin aikaa "tsekkaus puhelun".
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että pakko ei ole tavata ja kohdata parisuhdemielessä ketään, vaan sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja antoisaa elämää.... Mutta jos nyt kuitenkin haluaa tavat jonkun parisuhdemielessä, niin silloinkin muistaa oman arvonsa ja käyttäää hieman maalaisjärkeä; eli tapaa toisen mieluummin aluksi julkisella paikala päivänvalossa. - Ja sopii vaikka kaverin kanssa. että kaveri soittaa, johonkin aikaa "tsekkaus puhelun".
Sinkkumies
Juu ei ole, eikä heti ole mielessään vakava parisuhde, mutta voisihan sitä olla herraseuran tarve noin muutenkin. Kiva olisi varmaan ennen pitkää tapailla ihan tositarkoituksella, mutta ehkä jotain säätöä voi tarvita aiemminkin. Mistäpä sitä tietää kun uusi elämäntilanne.
Ap
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
No ei kai siinä nykyään kummempaa kuin ennenkään. Älä kerro uudelle tyypille kaikkea itsestäsi, varsinkaan missä asut.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota riskiä, ei mitään voi saavuttaakaan.
No tässä nyt mietitään sellasta katastrofaalisen tason riskiä. Ei mitään sellasta, että kemiat ei kohtaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Kyllä! Tässä on media ehtinyt syöttää mulle 15 vuotta kaikenlaisia kauheuksia. En tiedä mitä kaikkea tää palsta sensuroi niin en voi luetella, mutta kauheuksia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Kyllä! Tässä on media ehtinyt syöttää mulle 15 vuotta kaikenlaisia kauheuksia. En tiedä mitä kaikkea tää palsta sensuroi niin en voi luetella, mutta kauheuksia on paljon.
Tilastollisesti, onko niitä enemmän? Puhelin on nykyään hyvä turva. Pidä huolta että sulla on akkua niin saat todennäköisesti soitettua kaverille/apua/taksin ja pääset kotiin jos jotain meinaisi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota riskiä, ei mitään voi saavuttaakaan.
No tässä nyt mietitään sellasta katastrofaalisen tason riskiä. Ei mitään sellasta, että kemiat ei kohtaa.
Ap
Eli pelkäät, että sut tapetaan.
Noh, älä tapaa muualla kuin julkisella paikalla, äläkä kerro missä asut. Noilla pääset jo pitkälle.
Tai siis, tuskin silloin pääset hengestäsi.
Eikä kannata antaa miehille. Anna vasta sitten, kun tyyppi oikeasti tykkää susta ja sovitte, että seurustelette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Kyllä! Tässä on media ehtinyt syöttää mulle 15 vuotta kaikenlaisia kauheuksia. En tiedä mitä kaikkea tää palsta sensuroi niin en voi luetella, mutta kauheuksia on paljon.
Tilastollisesti, onko niitä enemmän? Puhelin on nykyään hyvä turva. Pidä huolta että sulla on akkua niin saat todennäköisesti soitettua kaverille/apua/taksin ja pääset kotiin jos jotain meinaisi sattua.
Hyvä kysymys. En tiedä. Vaikuttaa siltä, että maailma on muuttunut kaikin puolin raadollisemmaksi. Jos eksyn jonkun kämpille ja se kolkkaa mut samantien ja sitoo johonkin kiinni tai pistää samantien säkkiin niin en kai minä mitään ehdi soitteleen..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikä kannata antaa miehille. Anna vasta sitten, kun tyyppi oikeasti tykkää susta ja sovitte, että seurustelette.
No en tiedä voiko näin sanoa, mutta voihan se olla, että itsellekin passaisi joskus seurustelun sijaan kevyempi kanssakäyminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että pakko ei ole tavata ja kohdata parisuhdemielessä ketään, vaan sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja antoisaa elämää.... Mutta jos nyt kuitenkin haluaa tavat jonkun parisuhdemielessä, niin silloinkin muistaa oman arvonsa ja käyttäää hieman maalaisjärkeä; eli tapaa toisen mieluummin aluksi julkisella paikala päivänvalossa. - Ja sopii vaikka kaverin kanssa. että kaveri soittaa, johonkin aikaa "tsekkaus puhelun".
Sinkkumies
Juu ei ole, eikä heti ole mielessään vakava parisuhde, mutta voisihan sitä olla herraseuran tarve noin muutenkin. Kiva olisi varmaan ennen pitkää tapailla ihan tositarkoituksella, mutta ehkä jotain säätöä voi tarvita aiemminkin. Mistäpä sitä tietää kun uusi elämäntilanne.
Ap
Vaikutat tasapainoiselta. - Uskaltaisin väittää, että aikas moni on pidemmän parisuhteen jälkeen vähän voiko sanoa hukassa ja ihmeissään, että miten päin pitäis olla ja elää, jotta oma elo "taas" tuntuisi mielekkäältä. - Mutta siis vaikka edellä huomautin, siitä kuinka sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja antoisaa elämää, niin on minusta myös hyvin luonnollista, että sitä moni enemmän ja vähemmän nopeasti aiemman suhteen pätyytyä (tai osa jopa sen aikana) kaipaa ja toivoisi löytävänsä jonkun jonka kanssa tapailla ihan, kuten kirjoitit ihan tositarkoituksella tai sitten vain avoimin mielin tuomitsematta itseään jos, jonkun kanssa "suhde" jää lyhyeksi yhden illan seikkailuksi. - Vaikka epämääräsemmät säädöt saattavat olla myös hyvin kuluttavia.
Tsemppiä tulevaan!
Sinkkumies
Ja kiitos vinkeistä..ihan maalaisjärjeltähän nämä tietysti kuulostaa. Itselle jäänyt tinderdeittailusta sellainen kuva, että nopeesti nähdään kahvilla ja sitten pitää lähteä jo kotiin tutustumaan tai mitä ikinä sitten tekeekään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Kyllä! Tässä on media ehtinyt syöttää mulle 15 vuotta kaikenlaisia kauheuksia. En tiedä mitä kaikkea tää palsta sensuroi niin en voi luetella, mutta kauheuksia on paljon.
Tilastollisesti, onko niitä enemmän? Puhelin on nykyään hyvä turva. Pidä huolta että sulla on akkua niin saat todennäköisesti soitettua kaverille/apua/taksin ja pääset kotiin jos jotain meinaisi sattua.
Hyvä kysymys. En tiedä. Vaikuttaa siltä, että maailma on muuttunut kaikin puolin raadollisemmaksi. Jos eksyn jonkun kämpille ja se kolkkaa mut samantien ja sitoo
Uskoisin, että seuraat vaan enemmän tämänkaltaista mediaa nykyään, tai tarjontaa on enemmän kuin ennen.
Ja pahoittelut otsikosta...en päässyt tarkastamaan otsikon sanamuotoa. Noin kauhuissani olen..
Ap