Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten nykyään uskaltaa tapailla vaikka tinderin kautta tavattuihin ihmisiä?
23.03.2024 |
Olen jättäytymässä sinkuksi ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Valmiiksi jo hirvittää miten onnistun ikinä tapailemaan ketään. 20 vuotta sitten kyllä menin tuolla miten sattuu ja mitään ei onneksi tapahtunut, mutta nyt nelikymppisenä ihan oikeasti hirvittää, että törmään johonkin sekopäähän joka tekee hirveitä. En ole ikinä käyttänyt tinderiä enkä ikinä sopinut sokkotreffejä. Joudunko sanomaan miehille hyvästit ikuisiksi ajoiksi.
Kommentit (44)
Olen uskaltanut ensitreffeillä kotiinkin. Käytännössä olen ollut silloin sellaisessa mielentilassa että ihan sama vaikka pääsisin hengestäni. Sitä uskaltaa kyllä jos kokee ettei ole mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee nyt ihan ensiksi niin, että ota rauhassa. Miksi on noin kiire saada uusi mies, että joutuu ihan pelkäämään? Keskity aluksi itseesi, tee asioita, joissa huomaat sinkkuuden hyvät puolet. Relaa hyvä ihminen.
Ei tässä mikään kiire ja hätä ole. Elämäntilanne sellainen, ettei sinkkuus ole juuri muuta kuin päätös enää tässä vaiheessa. Omaa elämää eletty jo pitkään erillään. Suurin ero, että voi viimein jättää asian taakse ja hengittää helpommin. Tästä syystä alkaa ne muut miehetkin jo kiinnostaa kun ei ole mikään raastava eroprosessi meneillään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen uskaltanut ensitreffeillä kotiinkin. Käytännössä olen ollut silloin sellaisessa mielentilassa että ihan sama vaikka pääsisin hengestäni. Sitä uskaltaa kyllä jos kokee ettei ole mitään menetettävää.
Ei vaikuta mukavalta tilanteelta tuokaan. Minulla on aivan liikaa menetettävää.
Ap
harjoittelet vaan notkeutta ja jos on välivaltainen potkulla taju pois.
Kauheen moni mies ei pysty torjumaan sitä hennoilla käsillänsä jos saa monosta ja taju pois.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota riskiä, ei mitään voi saavuttaakaan.
Rikoo on riskillä ruma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Kyllä! Tässä on media ehtinyt syöttää mulle 15 vuotta kaikenlaisia kauheuksia. En tiedä mitä kaikkea tää palsta sensuroi niin en voi luetella, mutta kauheuksia on paljon.
Tilastollisesti, onko niitä enemmän? Puhelin on nykyään hyvä turva. Pidä huolta että sulla on akkua niin saat todennäköisesti soitettua kaverille/apua/taksin ja pääset kotiin jos jotain meinaisi sattua.
Hyvä kysymys. En tiedä. Vaikuttaa siltä, että maailma on muuttunut kaikin puolin raadollisemmaksi. Jos eksyn jo
Olet varmaan oikeassa. Tulee klikkailtua auki näitä hirveitä uutisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitos vinkeistä..ihan maalaisjärjeltähän nämä tietysti kuulostaa. Itselle jäänyt tinderdeittailusta sellainen kuva, että nopeesti nähdään kahvilla ja sitten pitää lähteä jo kotiin tutustumaan tai mitä ikinä sitten tekeekään.
Ap
Siis mitä ihmettä? Teetkö lampaana kaiken, mitä muutkin tekevät??? No totta hemmetissä et todellakaan tee!
Et mene kenenkään ventovieraan kotiin antamaan itseäsi, no way!
Osoita niille äijille olevas erilainen, ettet ole helppo. Kerro se jo ennen tapaamista, niin suurimmat urpot ja uhkat karsiutuu jo siinä pois.
Sitten vain tapailua julkisilla paikoilla, kuten baarissa, ravintolassa tai menette leffaan. Ja sitten yksin kotiin!!! Eikä äijän kotiin. Ja teet noin monta KUUKAUTTA saman äijän kaa siis. Eiköhän sit oo jo paremmin asiat, eli tunnet ihmisen ja sen kavereita paremmin ja sit voi alkaa kyläilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sitten ostaa syyhylääkkeet valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut sekuntiakaan Tinderissä. Jossain e-kontaktissa käväisin katsomassa, mistä on kysymys. En siis tehnyt profiilia, vaan kirjauduin hetkeksi.
Seuraa on löytynyt muualta. Pidän spontaanimmasta kohtaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
harjoittelet vaan notkeutta ja jos on välivaltainen potkulla taju pois.
Kauheen moni mies ei pysty torjumaan sitä hennoilla käsillänsä jos saa monosta ja taju pois.
Tämä toimii varmasti! No ei kyllä..valitettavasti olen joutunut sellaiseenkin tilanteeseen jossa olen huomannut, ettei ole mitään sanomista siihen jos vahvempi käy päälle. Melko säälittävää on yrittää puolustautua. Nämä kokemukset varmasti osittain syynä tähän treffailupelkoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaisi tapailla ihmiskammoista introverttiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kiitos vinkeistä..ihan maalaisjärjeltähän nämä tietysti kuulostaa. Itselle jäänyt tinderdeittailusta sellainen kuva, että nopeesti nähdään kahvilla ja sitten pitää lähteä jo kotiin tutustumaan tai mitä ikinä sitten tekeekään.
Ap
Siis mitä ihmettä? Teetkö lampaana kaiken, mitä muutkin tekevät??? No totta hemmetissä et todellakaan tee!
Et mene kenenkään ventovieraan kotiin antamaan itseäsi, no way!
Osoita niille äijille olevas erilainen, ettet ole helppo. Kerro se jo ennen tapaamista, niin suurimmat urpot ja uhkat karsiutuu jo siinä pois.
Sitten vain tapailua julkisilla paikoilla, kuten baarissa, ravintolassa tai menette leffaan. Ja sitten yksin kotiin!!! Eikä äijän kotiin. Ja teet noin monta KUUKAUTTA saman äijän kaa siis. Eiköhän sit oo jo paremmin asiat, eli tunnet ihmisen ja sen kavereita paremmin ja sit voi alkaa kyläilee.<
Kiitos tästä. Joo en ole lammas. Nykyiset treffailukäytännöt ihan vieraita niin voi olla vääriä käsityksiä. Onneksi näin. Monta kuukautta on kyllä pitkä aika.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut sekuntiakaan Tinderissä. Jossain e-kontaktissa käväisin katsomassa, mistä on kysymys. En siis tehnyt profiilia, vaan kirjauduin hetkeksi.
Seuraa on löytynyt muualta. Pidän spontaanimmasta kohtaamisesta.
Sama, mutta ei oikein ole nyt paikkoja missä kohdata. Ehkä pitäisi alkaa sitten hakeutua kun aika on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaisi tapailla ihmiskammoista introverttiä?
Ei minusta Ap sellaisen määrettä täytä. - Itse olen noin 40 vuotias, enkä eleässäni ollut pidemmässä parisuhteessa. Sen voin kokemuksestami sanoa. ettei parisuhdekumppanin löytäminen ole ainakaan ikävuosien karttuessa mitenkään erityisesti helpottumut. - Jotkut ovat sanoneet jo -kun olen avautunut tästä tilanteesatni ennenkin täällä. että minun pitäis luovuttaa ja ymmärtää tasottumuutemi ja elää loppikänikin sinkkuna. Mutta sinisilmäisesti ja hölmönäkö sitten haluan edelleen uskoa, että saattaisin veilä joskus kohdata ja löytää oman Rakkaani; Sen Yhden ja Erityisen,
Vierailija kirjoitti:
Olen uskaltanut ensitreffeillä kotiinkin. Käytännössä olen ollut silloin sellaisessa mielentilassa että ihan sama vaikka pääsisin hengestäni. Sitä uskaltaa kyllä jos kokee ettei ole mitään menetettävää.
Sanotaan, että jotta ihminen voi rakastaa toista hänen on ensin kyettävä rakastamaan ja pitämään ensin itsestään..,
Sinkkumies
Kirjoittelet jonkun aikaa (1-3 vko) ja jos tyyppi vaikuttaa täyspäiseltä, tapaatte julkisella paikalla. Ei ole hulluja tullut vastaan, mutta paljon varattuja ja pelimiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut ap! Oli se nuoruudessa helppoa kun opiskelijatapahtumissa tutustui vastakkaiseen sukupuoleen helposti. Toista se on näin muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä...
Vaikeampaa se silloin oli.Tinderissä pelin henki on paljon selkeämpi, kuin mennä vain sanomaan random-tyypille bileissä että "moi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaisi tapailla ihmiskammoista introverttiä?
Ei minusta Ap sellaisen määrettä täytä. - Itse olen noin 40 vuotias, enkä eleässäni ollut pidemmässä parisuhteessa. Sen voin kokemuksestami sanoa. ettei parisuhdekumppanin löytäminen ole ainakaan ikävuosien karttuessa mitenkään erityisesti helpottumut. - Jotkut ovat sanoneet jo -kun olen avautunut tästä tilanteesatni ennenkin täällä. että minun pitäis luovuttaa ja ymmärtää tasottumuutemi ja elää loppikänikin sinkkuna. Mutta sinisilmäisesti ja hölmönäkö sitten haluan edelleen uskoa, että saattaisin veilä joskus kohdata ja löytää oman Rakkaani; Sen Yhden ja Erityisen,
Pöh älä usko muita. Voihan se olla, ettei koskaan tapaa ketään sopivaa, mutta aivan hyvin voi myös löytyä. Luovuttaminen ei ainakaan auta.
Itseäkin tietysti pikkusen "huolettaa" markkina-arvon romahtaminen tässä vuosien aikana, mutta sehän on vaan normaalia. Ei nelikymppinen ole kaksikymppinen eikä toisaalta ole ehkä tarvetta tapailla miehiä, jotka ensisijaisesti kaksikymppisiä etsii. Toki suurempi prosentti miehistä myös elelee parisuhteessa kuin mitä silloin nuorena.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tee nyt ihan ensiksi niin, että ota rauhassa. Miksi on noin kiire saada uusi mies, että joutuu ihan pelkäämään? Keskity aluksi itseesi, tee asioita, joissa huomaat sinkkuuden hyvät puolet. Relaa hyvä ihminen.