Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen lapsuuteni on aarteeni
23.03.2024 |
Sain jo lapsena kokemusta eri uskonnoista, kulttuureista ja tavoista ajatella.
Olen siitä kiitollinen, vaikka isän mormonismi ottikin lapsena päään. Koulussa oli luokkatovereina myös ortodokseja ja yksi kommariperheen ateistityttö, joka oli paras koulukaverini.
Olen syntynyt Helsingissä 1951 ja tottunut pienestä pitäen siihen, että meitä on monenlaisia. Paras lapsudenystäväni oli juutalaistyttö. Kotitalossamme (iso kerrostalo) asui tataariperhe, joka omisti tekstiilikaupan. Pikkusiskoni hyvä ystävä oli romanityttö. Osa naapureista puhui äidinkielenään ruotsia.
Talossa asui myös muutama kunnolla höppänä tai niin kuin nykyisin ehkä sanottaisiin, mielenterveyskuntoutuja. Riitan mummolla oli dementia ja vähintään kerran viikossa kaikki kynnelle kykenevät talon lapset hyppäsivät polkupyöriensä selkään etsimän Riitan mummoa ympäri Pohjois-Haagaa.
Kommentit (10)
Erikoista, että Helsingissä on ollut tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole päiväkirjaa?
On minulla, useitakin päiväkirjoja. Aloin pitää päiväkirjaa 11-vuotiaana.
AP
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että Helsingissä on ollut tuollaista.
Helsingissä todella oli tuollaista! Olen samaa kuullut omalta vanhemmaltani.
Kaikin tavoin sadustasi huomaa upea taustasi. Jatka samaan malliin, sinusta voi kasvaa upea maailman kansalainen😂
Todellisuudesta vieraantuneen boomerin hölinää. Ei tosiaankaan voi verrata ortodokseja, suomenruotsalaisia tai tataareja afgaaneihin, somaleihin ja irakilaisiin.
Toki itse kuolet 10 vuoden sisällä eikä sinun tarvitse henkilökohtaisesti kokea monikulttuuurisuushelvetin seurauksia arjessasi. Niin että onhan se kiva puolustaa multikultiutopiaa, koska sillä saa "hyvä ihminen" -pisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin sopuisa ja häviävän pieni monikulttuurisuus 1950-1960-luvuilla oli täysin erilaista kuin tämä nykyinen. Tulevasta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudesta vieraantuneen boomerin hölinää. Ei tosiaankaan voi verrata ortodokseja, suomenruotsalaisia tai tataareja afgaaneihin, somaleihin ja irakilaisiin.
Toki itse kuolet 10 vuoden sisällä eikä sinun tarvitse henkilökohtaisesti kokea monikulttuuurisuushelvetin seurauksia arjessasi. Niin että onhan se kiva puolustaa multikultiutopiaa, koska sillä saa "hyvä ihminen" -pisteitä.
Vai niin, vai niin :)
Olen eläkkeelle jäänyt ammattikoulunopettaja ja minulla ehti olla usean vuoden ajan opiskelijoida somaleja, afgaaneja, venäläisiä, thaimaalaisia ja jopa useita kiinalaisia. Revipä tästä, ole hyvä.
Terveyteni puolesta, valitettavasti, elän 100-vuotiaaksi, jos lääkärit mitään mistään ymmärtää. Oli meinaan niin hyvät tulokset viimeksi labrakokeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas totuin erilaisiin vammaisiin. Kuuro poika, cp-vammainen poika ja vammaiset sisarukset asuivat eri naapureissa n. 5 km säteellä + 2 sydänvikaista, joista toinen kuoli. Silloin vielä kyläiltiin ahkerasti ja tutustuttiin koko perheisiin omien luokkakavereiden kautta. Aikuisiällä on tullut vastaan muutama näkövammainen tuttavapiirien ja harrastusten kautta.
Toivotaan ap:lle oikein paljon mukavia pelihetkiä ja kohtaamisia nuorukaisten kanssa.
Sinulla ei ole päiväkirjaa?