Arrrgh - en varmasti mene tekemään sovintoa!! Vai menenkö...?

Oli taas kitkerä riita eilen miehen kanssa, joka päätyi eri huoneisiin nukkumiseen ja mykkäkouluun, joka jatkuu edelleen.

Riitaa tuli taas siitä tavanomaisesta eli yhteisen ajan puutteesta. Tehdään molemmat vuorotyötä, joten ei luonnollisestikaan nähdä joka ilta ja yhteiset vapaapäivät on vähissä (ehkä 2 kuukaudessa).



No eilen miehellä oli vapaata ja kun tulin töistä kysyin mieheltä olisko sillä mitään suunnitelmia. No sillä oli tietysti omia menoja suunniteltu ja kun kysyin, että tuleeko edes saunaan, sanoi ettei varmaankaan tule.



Että mua sieppas! Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin meidän yhteinen aika! En edes muista koska on viimmeksi sitä vietetty, salille on kyllä päässyt menemään jne.



Kun otin asian puheeksi ja kerroin miltä minusta tuntuu, mies alkoi osottaa mieltään ja alkoi käyttäytyä karrikoidusti. mies varmasti näki mielipahani, mutta lisäsi vaan vettä myllyyn tyyliin " se on sun oma vika jos tunnet noin, minkä mä sille voin" .

Kaiken huipuksi 6v lapsemme kuuli sanailun ja sanoi isälleen, että älä puhu äitille mitään, niin mies siihen, että joo ei puhuta, ei paljon kiinnosta. Katsoivat sitten toisesta telkkarista samaa ohjelmaa suljetun oven takana koko illan, mitä minä katsoin olohuoneessa yksin =(



Asiasta ei enää puhuttu ja nukkumaan menin pahoilla mielin. Mies nukkui työhuoneessa ja kun tulin töistä kotiin, mies ei noteerannut mitenkään.



Mies voi pitää mykkäkoulua vaikka kuinka kauan, mutta itse en kestä sitä. Yleensä tai aina, se olen minä, joka alkaa hieromaan sovintoa, oli syy kummassa hyvänsä, mutta nyt päätin, että minä se en ole tälläkertaa! En haasta riitaa enempää, mutten taatusti mene tekemään sovintoa!!