Sydänsuruja tms. kokeneet

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se. Kun ensimmäisen kerran ihastut johonkuhun toiseen, edes hyvin kevyesti ja pintapuolisesti, niin se entinen vain lakkaa painamasta sydäntä.

Ei välttämättä lopullisesti, riippuu johtaako se uusi ihastuminen mihinkään enempään. Tietysti hetken ajan helpottaa kun on toiveita sen uuden ihastuksen suhteen, mutta jos se onkin yksipuolista, ollaan taas samassa tilanteessa.

Pari vuotta itkin lähes päivittäin hänen kuolemansa. Sitten yhtäkkiä ihastuin aivan päättömästi mieheen, joka on naimisissa oleva neljän lapsen isä. Suren vieläkin kuollutta miestä, mutta silti olen ajatellut jo kolme vuotta jatkuvasti myös tuota toista, jota myöskään en voi koskaan saada. Eli kyllähän se suru ja kaipaus helpottaa, mutta yhtä hyvin voi käydä niin, että kohde vain vaihtuu. 

Kolmen vuoden jälkeen tuntuu välillä kuin eiliseltä ne kaikki ihanat hetket, mutta yhä harvemmin painajaiselta nykyinen elämä. Ahdistaa hiukan vähemmän kuin 3 vuotta sitten🤣

M+30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se. Kun ensimmäisen kerran ihastut johonkuhun toiseen, edes hyvin kevyesti ja pintapuolisesti, niin se entinen vain lakkaa painamasta sydäntä.

Ei välttämättä lopullisesti, riippuu johtaako se uusi ihastuminen mihinkään enempään. Tietysti hetken ajan helpottaa kun on toiveita sen uuden ihastuksen suhteen, mutta jos se onkin yksipuolista, ollaan taas samassa tilanteessa.

Kai meitä sitten on erilaisia. Itseltäni uusi ihastuminen tuntuu aina ikään kuin tyhjentävän entisen muistipaikan ja tallentavan uuden siihen päälle. Se entinen siis vain deletoituu jonnekin avaruuteen, ne tunteet kuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se. Kun ensimmäisen kerran ihastut johonkuhun toiseen, edes hyvin kevyesti ja pintapuolisesti, niin se entinen vain lakkaa painamasta sydäntä.

Ei välttämättä lopullisesti, riippuu johtaako se uusi ihastuminen mihinkään enempään. Tietysti hetken ajan helpottaa kun on toiveita sen uuden ihastuksen suhteen, mutta jos se onkin yksipuolista, ollaan taas samassa tilanteessa.

Kai meitä sitten on erilaisia. Itseltäni uusi ihastuminen tuntuu aina ikään kuin tyhjentävän entisen muistipaikan ja tallentavan uuden siihen päälle. Se entinen siis vain deletoituu jonnekin avaruuteen, ne tunteet kuolevat.

Ehkä tähän vaikuttaa se kuinka syviä tunteita on sitä aiempaa kohtaan ollut. Jos on ollut kunnolla rakastunut, siitä ei välttämättä pääse yli sillä että ihastuu johonkuhun, koska ihastuminen on näistä tunteista paljon kevyempi. Sen uuden kanssa pitäs varmaan päästä rakastumisvaiheeseen asti jotta aiempi lopullisesti unohtuisi.

Varmaan jokaiselle tulee eteen sydänsuruja nuorena tai nuorena aikuisena. Minusta olisi hyvä olla vertaistukiryhmiä onnettomasti rakastuneille mutta pettyneille. Se on silloin nuorena maailmanloppu.

Olin itse umpirakastunut, mutta poika/nuorimies ei ollut minusta kiinnostunut. Meillä oli paljon yhteistä mm. sama harrastus. 

Tapasin Elämäni rakkauden, menimme avioon ja saimme kaksi lasta, nyt on neljä lastenlastakin. Nuoruudenrakkaudellani on naisystävä, eivät ole avioituneet, eikä ole lapsia. Ilahdun aina heidän molempien näkemisestä. Näin se meni, kaikki voittivat

Ei helpota koskaan . Maksulliset tytöt vähän auttaa asiaa . 

Nuorena on usein liian huoleton, luulee kaiken helposti kestävän tai korvautuvan. Joku viisas sanoi: Jos lasket rakkauden menemään, se palaa kyllä ja on iäti sinun. Jos ei palaa, ei sitä ollut sinulle tarkoitettukaan.

Tein näin, laskin tosirakkauden menemään. Eipä palannut, ei.

40vuotta sitten tapahtui tämä

Vierailija kirjoitti:

Nuorena on usein liian huoleton, luulee kaiken helposti kestävän tai korvautuvan. Joku viisas sanoi: Jos lasket rakkauden menemään, se palaa kyllä ja on iäti sinun. Jos ei palaa, ei sitä ollut sinulle tarkoitettukaan.

Tein näin, laskin tosirakkauden menemään. Eipä palannut, ei.

40vuotta sitten tapahtui tämä

40v💕