Sydänsuruja tms. kokeneet

Helpottaa se siinä mielessä ettei ihan joka päivä tule itkettyä enää. Mutta joka ikinen päivä se ihminen käy mielessäni ainakin hetkellisesti ja silloin tulee juuri se tuskainen olo rintakehään. Joskus edelleen se purkautuu itkuna, mutta ei aina. Tietyistä asioista, esimeriksi joistakin biiseistä tulee edelleen mieleen hän ja se aika. Näin siis jatkunut monta vuotta enkä usko, että lopullisesti pääsen yli koskaan, ellei käy niin että löytäisin jonkun toisen vielä merkityksellisemmän ihmisen elämääni. Se vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se siinä mielessä ettei ihan joka päivä tule itkettyä enää. Mutta joka ikinen päivä se ihminen käy mielessäni ainakin hetkellisesti ja silloin tulee juuri se tuskainen olo rintakehään. Joskus edelleen se purkautuu itkuna, mutta ei aina. Tietyistä asioista, esimeriksi joistakin biiseistä tulee edelleen mieleen hän ja se aika. Näin siis jatkunut monta vuotta enkä usko, että lopullisesti pääsen yli koskaan, ellei käy niin että löytäisin jonkun toisen vielä merkityksellisemmän ihmisen elämääni. Se vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

Ikävä kuulla, tsemppiä sinulle! Ties vaikka se ajan myötä vielä helpottaisi. Yritän ajatella, ettei onneni voi olla kiinni yhdestä ihmisestä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kun johonkin henkilöön kiintyy tai rakastuu, vaikea sitä tunnetta on sammuttaa järkeilemällä. Ap

Muita kokemuksia?

Hämmentävintä on tuntea sydänsuruja, vaikka en edes tuntenut koko miestä. Aikuisen kuviteltu molemminpuolinen ihastus on säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävintä on tuntea sydänsuruja, vaikka en edes tuntenut koko miestä. Aikuisen kuviteltu molemminpuolinen ihastus on säälittävää.

Haluatko kertoa tarkemmin? Eikö tunne ollut alun perinkään molemminpuolista vai mistä sait sen käsityksen, että toinenkin olisi kiinnostunut? Itsellä vähän sama tilanne, että pelkään kuvittelevani kaiken. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se siinä mielessä ettei ihan joka päivä tule itkettyä enää. Mutta joka ikinen päivä se ihminen käy mielessäni ainakin hetkellisesti ja silloin tulee juuri se tuskainen olo rintakehään. Joskus edelleen se purkautuu itkuna, mutta ei aina. Tietyistä asioista, esimeriksi joistakin biiseistä tulee edelleen mieleen hän ja se aika. Näin siis jatkunut monta vuotta enkä usko, että lopullisesti pääsen yli koskaan, ellei käy niin että löytäisin jonkun toisen vielä merkityksellisemmän ihmisen elämääni. Se vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

Ikävä kuulla, tsemppiä sinulle! Ties vaikka se ajan myötä vielä helpottaisi. Yritän ajatella, ettei onneni voi olla kiinni yhdestä ihmisestä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kun johonkin henkilöön kiintyy tai rakastuu, vaikea sitä tunnetta on sammuttaa järkeilemällä. Ap

Kiitos! Haluaisin uskoa että vielä tulee aika jolloin en edes muista sitä ihmistä, mutta tässä on jo niin kauan mennyt että tuskin tulee tapahtumaan. Jonkinlaisen ihmeen se vähintään vaatisi, enkä minä usko ihmeisiin. Joskus kadehdin ihmisiä joilla on kyky olla kiintymättä ja jotka kokevat tunteet vähemmän voimakkaina, mutta näillä se on mentävä mitä on annettu. Tsemppiä paljon sinullekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävintä on tuntea sydänsuruja, vaikka en edes tuntenut koko miestä. Aikuisen kuviteltu molemminpuolinen ihastus on säälittävää.

Haluatko kertoa tarkemmin? Eikö tunne ollut alun perinkään molemminpuolista vai mistä sait sen käsityksen, että toinenkin olisi kiinnostunut? Itsellä vähän sama tilanne, että pelkään kuvittelevani kaiken. Ap

Koin että puolin ja toisin oli tutustumishalukkuutta, katseita, hakeutumista toisen seuraan. Keho tunnisti kulkijan jo ennen kuin katse tavoitti. Kunnes yllättäen ei enää mitään. 

Jäi surkea olo ja hieman jopa hävettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se siinä mielessä ettei ihan joka päivä tule itkettyä enää. Mutta joka ikinen päivä se ihminen käy mielessäni ainakin hetkellisesti ja silloin tulee juuri se tuskainen olo rintakehään. Joskus edelleen se purkautuu itkuna, mutta ei aina. Tietyistä asioista, esimeriksi joistakin biiseistä tulee edelleen mieleen hän ja se aika. Näin siis jatkunut monta vuotta enkä usko, että lopullisesti pääsen yli koskaan, ellei käy niin että löytäisin jonkun toisen vielä merkityksellisemmän ihmisen elämääni. Se vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

Ikävä kuulla, tsemppiä sinulle! Ties vaikka se ajan myötä vielä helpottaisi. Yritän ajatella, ettei onneni voi olla kiinni yhdestä ihmisestä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kun johonkin henkilöön kiintyy tai rakastuu, vaikea sitä tunnetta on sammuttaa järkeilemällä. Ap

Kiitos! Tuttu tunne tuo, että kadehtii ihmisiä joilla on kyky olla kiintymättä ja tuntevat tunteet vähemmän voimakkaina. Se on jo tullut selväksi elämässä, että itse en sellainen ole 🙄 Ehkä meillä on kuitenkin jotain, josta voi olla kiitollinenkin. Tuovathan syvät tunteet ja kiintyminen mukanaan myös hyvä asioita. Ainakin näin haluaisin uskoa! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävintä on tuntea sydänsuruja, vaikka en edes tuntenut koko miestä. Aikuisen kuviteltu molemminpuolinen ihastus on säälittävää.

Haluatko kertoa tarkemmin? Eikö tunne ollut alun perinkään molemminpuolista vai mistä sait sen käsityksen, että toinenkin olisi kiinnostunut? Itsellä vähän sama tilanne, että pelkään kuvittelevani kaiken. Ap

Koin että puolin ja toisin oli tutustumishalukkuutta, katseita, hakeutumista toisen seuraan. Keho tunnisti kulkijan jo ennen kuin katse tavoitti. Kunnes yllättäen ei enää mitään. 

Jäi surkea olo ja hieman jopa hävettää. 

Ymmärrän. 😞 Tosi ikävää tuollainen. Mutta jostainhan ne suhteetkin alkavat, ja tuollainen mitä kuvailit kuulostaa ihan normaalilta toiminnalta, joka olisi voinut johtaa johonkin, tässä tapauksessa ei nyt vain jostain syystä niin käynyt. Turha siis soimata itseään ja tuntea häpeää. Ap

Olen luultavasti potenut särkyneen sydämen oireyhtymää. Tästä jo n. 30 vuotta aikaa. Molemminpuolinen ihastuminen ja minun rakastuminen vaihtui järkyttävään tuskaan, kun mies tapasikin yllättävästi uuden naisen, jonka kanssa aloitti seurustelun. Tuska oli noin vuoden ajan jatkuvaa särkyä rinnan kohdalla. Joskus samanlainen karmea tuntemus kehittyy jossain ahdistavassa tilanteessa ja tuo mieleen menneet. Rakkaussuruun voi varmasti myös kuolla.

Viimeisimmästä sydänsurusta en taida päästä koskaan yli. Olen aina ollut toiveikas ja uskonut, että rakkaus voittaa, mutta viimeisin vei sen toiveikkuuden. Suru on pohjaton. En halua tavata muita, vaan olen päättänyt elää yksin. 

23 vuotiaita oltiin ja rakastuin ihan hirmuisen syvästi. Kesä yhdessä ja syksyllä ero. Yhteiltiin vuosikaudet. Hän sai tyttären, minä menin naimisiin. Hän kuoli. Itken vieläkin joskus, kun luen kirjoittamiani runoja.

Summa summarum

Kipu kestää kauan, sen kanssa oppii elämään

Pysyvä tunne yksinäisyydestä jäi. Elämässä on onnellisia ja rauhallisia yksittäisiä hetkiä, mutta pysyvää onnea ei tule. Tämä on varmasti todellisuutta monille. Olen tottunut tähän.

Helpottaa se. Kun ensimmäisen kerran ihastut johonkuhun toiseen, edes hyvin kevyesti ja pintapuolisesti, niin se entinen vain lakkaa painamasta sydäntä.

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa se. Kun ensimmäisen kerran ihastut johonkuhun toiseen, edes hyvin kevyesti ja pintapuolisesti, niin se entinen vain lakkaa painamasta sydäntä.

Minulle ei käynyt näin. Oli vain kipeä muisto siitä, että vaikka uusi ihminen olikin kiinnostava ja ihastuinkin, niin kukaan ei voisi koskaan olla yhtä rakas kuin se toinen. 

Tekee kyllä kipeää kun harvoin löytää matchin ja tuntuu että molemmilla samat tuntemukset. Mutta, sitten se vain viilenee miehen puolelta vähitellen eikä voi itse mitään. Ei jaksa jatkuvasti itse ehdottaa näkemistä jne jos toiselle se on paremman puutteessa eikä enään halusta. Harmi ja harmittaa, oikeastaan joka ilta.

Minulla kesti nuorempana n. 8 vuotta päästä miehestä henkisesti eroon. Nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa koko mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävintä on tuntea sydänsuruja, vaikka en edes tuntenut koko miestä. Aikuisen kuviteltu molemminpuolinen ihastus on säälittävää.

Haluatko kertoa tarkemmin? Eikö tunne ollut alun perinkään molemminpuolista vai mistä sait sen käsityksen, että toinenkin olisi kiinnostunut? Itsellä vähän sama tilanne, että pelkään kuvittelevani kaiken. Ap

Haluaisit siis viettää aikaa erään henkilön kanssa, mutta pelkäät kuvittelevasi kaiken? Haluaisitko kertoa vähän enemmän tästä, vältteleekö hän vai ghostaa tms?

Pääsee ylitse. Se vie vain aikaa ja muut tärkeämmät sen hetkiset ajatukset vie mielen muualle. Suru pienenee koko ajan, kunnes ihmettelet miksi ihmeessä koko ihmistä edes ajattelit. Ihminen unohtaa aina, se on rakennettu meidän aivoihin sillä tavalla, etkä sinäkään pysty tuon aivojentoimintamallin johdosta loputtomiin miettimään kyseistä henkilöä. Sinun omat aivot pakottaa sinut ajattelemaan jotain muuta, mikä ei vahingoita sinua henkisesti. 

Siitä sydänsurusta on 16 v. aikaa. On se helpottanut, ettei ole kipua rinnassa, mutta käy välillä mielessä. Haluaisin joskus jutella ja halata, kun tulee esim. juhlapyhänä mieleen.. Tsemppiä