Onkä täällä luultavasti lopunikää vuokralla asuvia?

Minäkin varmaan vuokralla ikuisesti, tai noh, perintöä on odotettavissa aika paljon, että katsotaan sitten uudestaan.



Mutta viihdyn näinkin, enkä todellakaan häpeile. Omistusasunnoissa on verot, vakuutukset, vastikkeet, lainat, remontit ja muut. Tykkään vuokra-asunnon helppoudesta.

ja kyllä ahdistaa se, että tosiaan joskus tulee olo ettei ole muiden mielestä aivan oikea ihminen kun ei maksa omaa asuntoa, lapsi ja kaikki! Tässä on puolensa, ja jos ei ole kovin tuloja, voi vuokralla helpommin asua paremmassa asunnossa kuin mihin olisi varaa omistuspuolella. Mutta katsotaan nyt...

Asumme vuokralla ja olemme siitä ylpeitä. Tää on meille sopiva asumismuoto, toinen mahdollinen olisi ehkä aso-asuminen. Mutta omistusasunto ei ole suunnitelmissa. Haluan pitää edes häviävän illuusion jostain vapaus-utopiasta, vakiduuni, lapset ja mies sitä vapauden tunnetta ovat nakertaneet aika tavalla=))

Asumme vuokralla tarkoituksella. Asuntomme on kolmio 76 neliötä. Meillä on kaksi pientä lasta. Toivomme lisää lapsia. Jos tulee niin kuin toive on, meistä tulee viisilapsinen perhe. Tarvitsemme tietenkin paljon enemmän tilaa silloin. Sitten lapset muuttavat omilleen. Iso talo jää aivan liian isoksi minulle ja miehelleni.



Tuntuisi oudolta ostaa nyt oma asunto, kun emme edes voi tietää, onko paikkakunnallamme meille töitä seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan. Olisi kamalaa olla suunnittelemassa talokauppoja aina viiden tai kymmenen vuoden välein. Ne ottavat kumminkin aikansa ja pitää olla selvillä koroista ja muusta, mikä ei kiinnosta meitä yhtään.



Vuokralla asuminen on ihanan vaivatonta. Eikä se ole aina kerrostaloasumista. Nyt asumme rivarissa, toivottavasti vuokraamme myöhemmin omakotitalon. Ja vanhempana on luultavasti taas kivempaa asua kerrostalossa, kun ei jaksa pihaa kolata.

Rahaa meillä on sijoituksissa noin 260 000 euroa, joten voitaisiin varmaan joku pieni asunto ostaakin, jos haluttaisiin.

Ehkä saataisiin laina, ehkä ei!