Voiko kasvatuksella vaikuttaa siihen, että veljeksistä tulee kaverit eikä kilpakumppanit? Miten?

Meillä toinen on dominoiva, totta kai mää puutun "nahisteluihin"! Yllättävän paljon vanhemmat antaa yhden systemaattisesti alistaa toista. 

Kilpailu ja nahistelu kuuluu asiaan eli anna lasten kilpailla ja nahistella jos siltä tuntuu. Ei tarvitse tosin lietsoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Veljekset kilpailijoita? Kuulostaa tosi pimeeltä. Ei ole normaalia. Eikä taida olla tavallistakaan.

Tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevat sisarukset nahistelevat enemmän eri sukupuolta olevat. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä toinen on dominoiva, totta kai mää puutun "nahisteluihin"! Yllättävän paljon vanhemmat antaa yhden systemaattisesti alistaa toista. 

Koko aloituksen pointti oli pohtia miten lapsista kasvatetaan kavereita, ei tappelevia kilpailijoita, joissa toinen pyrkii alistamaan toista ja vanhemman täytyy olla koko ajan puuttumassa tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Yllä olevat ohjeet "kohtele tasa-arvoisesti" jne. ovat itsestään selvyyksiä. Sisarusten pahimmat riidat tulevat usein esim. siitä, että toinen on mennyt luvatta toisen huoneeseen tai ottanut tavaroita luvatta. Kyllä siinä tarvitaan vanhempaa avuksi, jos toinen (pienempi) jää selvästi alakynteen jatkuvasti. Röyhkeys ei katoa itsestään. 

Koskaan ei ole oma kolmikko ottanut luvatta tavaroita toisen huoneesta. Omituinen ajatus, että varastettaisiin. Myös ajatus, että pienin on automaattisesti alakynnessä on naurettava. Näin saadaan isommille se mielikuva, että äiti puolusti aina nuorinta. Sinäkin tuet tässä sitä.

Kaveripiirissä nimenomaan nuorimmat pitävät tiukimmin kiinni oikeuksistaan. Tarkkaa heille, että kaikki menee tasan tai mieluiten nuorimmalle eniten.

Sille heikommalle täytyy kertoa, että x ei ole oikein, ja sinun ei tarvitse toisen komentelua/irvailua tms huonoa käytöstä hyväksyä, ja miten voi puolustaa itseään. Vahvemman huonoon käytökseen pitää puuttua, tietenkin!

Ne "ihan tavalliset lapset" ovat tarpeeksi usein äitikullan silmän välttäessä pikku sadisteja toisiaan kohtaan. Useimmilla vanhemmilla on todella ruusunpunaiset lasit, joidenka läpi katsovat niitä omia mussukoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllä olevat ohjeet "kohtele tasa-arvoisesti" jne. ovat itsestään selvyyksiä. Sisarusten pahimmat riidat tulevat usein esim. siitä, että toinen on mennyt luvatta toisen huoneeseen tai ottanut tavaroita luvatta. Kyllä siinä tarvitaan vanhempaa avuksi, jos toinen (pienempi) jää selvästi alakynteen jatkuvasti. Röyhkeys ei katoa itsestään. 

Koskaan ei ole oma kolmikko ottanut luvatta tavaroita toisen huoneesta. Omituinen ajatus, että varastettaisiin. Myös ajatus, että pienin on automaattisesti alakynnessä on naurettava. Näin saadaan isommille se mielikuva, että äiti puolusti aina nuorinta. Sinäkin tuet tässä sitä.

Kaveripiirissä nimenomaan nuorimmat pitävät tiukimmin kiinni oikeuksistaan. Tarkkaa heille, että kaikki menee tasan tai mieluiten nuorimmalle eniten.

Missä kohtaa oli automaattisesti? Kaveripiiri vaikuttaa paljon siihen, miten lapset toimivat. Kasvatuksella sitten korjaillaan oikeaan suuntaan. 

Älkää tehkö niin, että äiti on vain nuorimman lapsen kanssa ja isä sitten vanhemman. Vanhin lapsi menettää äitinsä silloun. Älkää antako isomman alistaa pienempää. Älkää pitäkö pienempää ikuisena vauvana, jolle voidellaan leivät vielä aikuisenakin ja jolta ei voi vaatia mitään. 

Täytyy ainakin olla tasapuolinen, ja kehua kumpaakin. Ei saa asettaa heitä kilpailevaan tilanteeseen. Eikä mitään lempilapsia saa olla, se tuhoaa ihmisen.

Tuskin tuohon mitään yleispätevää ohjetta on. Tasapuolisuus on toki tärkeää mutta lasten luonteetkin vaikuttaa paljon. Osa lapsista on sopuisia ja sopeutuvia luonnostaan ja osa hakee kontaktia ja reaktioita toisista.

Sisarukset voivat myös olla niin erilaisia että vaikea keksiä mitään yhteistä. Meillä lapset kyllä ovat kavereita ja pienempänä leikkivät sopuisasti paljon yhdessä. Mutta kun toinen nauttii kaikesta urheilusta ja on koko ajan menossa, toinen musiikista, piirtelystä ja rauhasta, on yhteiset mielenkiinnon kohteet välillä kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Anna veljesten selvitellä itse välejään äläkä sekaannu. Älä vertaile. Tasapuolisuus, mutta järkevissä määrin. Pienestä asti olen opettanut, että joka päivä nallekarkit ei mene tasan. Asioita ostetaan tarpeeseen, joten toinen voi saada monta kertaa peräkkäin jotain. Pitkässä kuvassa tulee olla tasapuolinen ostoksissa, kohtelussa muuten tulee aina olla! Mulla pojat 22v ja 24v. Hyviä kavereita ovat. Yhteisiä kavereita ollut heillä aina ja nytkin soittelevat viikottain, vaikka välimatkaa 400km.

Samaa olin sanomassa. Mulla lapset 20 ja 18v. Enkä tarkoita mitään väkivalta tilanteita vaan esim. kun olivat pieniä ja saivat katsoa leffan niin "vaadin", että sopivat asian keskenään tai sitten ei kumpikaan katso. Muutenkin meillä on puhuttu paljon toisen huomioon ottamista ja tasapuolisuudesta. Joku sanoi, että joka tarjoaa kokevat aikuisina, että heitä on kohdeltu epätasa-arvoisesti, niin en ole kyllä samaa mieltä. Meillä se tuli paljon ennen aikuisuutta ja siitäkin on puhuttu suoraan. Tulivat jo lapsina kysymään miksi joku tilanne meni miten meni ja sitten käytiin se läpi. 

Minulla on kaksi aikuista poikaa. Minusta on kiva katsella, kun dippainssi auttaa matikassa tulevaa insinööriä. Huomaan kuitenkin vieläkin, että isompi yrittää helposti neuvoa nuorempaa myös muutenkin elämässä eikä ota huomioon, että toinen on ihan erilainen kuin hän itse. Nuorempi pojista on aika hitaasti aikuistunut, on selvästi arempi kuin vanhempi veli.  Heidän kasvuiässään toimin kiistoissa sanoittajana ja jäähdyttelijänä siinä välissä. Silloin poikien oli helpompi selvittää asia, kun se ei yltynyt enää riidaksi, kun minä olin keskellä.  Pojat oppivat  väittelemääm suhteellisen rauhallisesti. Tosin ollessaan kotona yhtä aikaa, he saattavat vieläkin väitellä jostain tietokonejutusta niin, että minulla menee pää pyörälle. Joskus sanon, että menkää kävelylle siitä väittelemään. Molemmat katsovat minua hölmistyneinä ja sanovat vain keskustelevansa. Pistävät kuitenkin vaatteet päälle ja lähtevät ulos. 

Tunnen poikani, eivätkä ole enkeleitä ja varmasti ajattelevat välillä toisistaan, että toinen on tollo. Sen olen kuitenkin saanut heidät oppimaan, että perhe on tärkeä ja pojat haluavat pitää toisensa lähellä ja haluavat olla hyvissä väleissä, eli varovat kyllä nykyään loukkaamasta toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toinen on dominoiva, totta kai mää puutun "nahisteluihin"! Yllättävän paljon vanhemmat antaa yhden systemaattisesti alistaa toista. 

Koko aloituksen pointti oli pohtia miten lapsista kasvatetaan kavereita, ei tappelevia kilpailijoita, joissa toinen pyrkii alistamaan toista ja vanhemman täytyy olla koko ajan puuttumassa tilanteeseen. 

Täällä annettiin neuvona olla puuttumatta nahisteluihin, jotta ei tulisi otettua puolia veljesten kiistoissa. Joskus niiden ihan tavallisten lasten "nahistelu" on oikeasti sitä, että yksi jyrää toisen. Toki sitten jos heikompi alistuu, niin päälle päin näyttää tosi kivasti siltä, että ovat kavereita. Vanhemmat ovat yllättävän sokeita tälle.

Omituista kasvatusta, jos veljeksistä tulee kilpakumppanit. Huonot vanhemmat.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Omat veljeni kilpailivat lapsena kaikesta koko ajan ja olivat hirveän kateellisia toisilleen, vaikka heille lapsena ostettiin aina täsmälleen yhtä hyvät vermeet ja kohdeltiin materiaalisesti hyvin tasapuolisesti. Kun taas mun poikani toki nahistelevat välillä, mutta eivät kilpaile eivätkä kadehdi toisiaan, vaikka kaikki vaatteet ja polkupyörät kiertävät perheen ja suvun sisällä, ja nuorempi harvoin saa mitään uutta.

Yhden eron keksin. Joka ilta ennen nukkumaan menoa halin pojat ja sanon kummallekin erikseen: X, rakastan sinua aina. Äitini ei tehnyt niin koskaan.

Miksei saisi kilpailla, siis terveellä tavalla? Mielestäni sisarussuhteisiin( varsinkin ikäeron ollessa pieni) kuuluu myös se kilpailu ja kateus myönteisten tunteiden lisäksi.

Pidä lapset samanarvoisina.