Miten toimia herkästi mielensä pahoittavan ja jatkuvaa pönkittämistä tarvitsevan ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin hän hakee hyväksyntää? Minulla on suht hoikka ystävä, joka jankuttaa aina miten hän on lihonut. En ymmärrä mitä pitäisi vastata, kun hän on ihan normaalipainoinen eikä mikään lihava. Tuokin on kai jotain huonoa itsetuntoa. 

Hän haluaa paljon huomiota ja hakeutuu tilanteisiin joissa saa olla huomion keskipiste. Lisäksi hän johdattelee keskustelun monesti sellaiseen pisteeseen, että hänelle pitää vakuuttaa että hän on tärkeä tai hyvä jossain. Aiemmin on voitu puhua jostakin ihan muusta mutta aihe siis vaihtuu tälläiseen odottamatta.

Ķuulostaa rasittavalta. 

Kirjoitan nyt tarkemmin tilanteesta vaikka pelkäänkin, että joku voi tunnistaa. Valitettavasti olemme samassa työpaikassa eli oikeastaan kyseessä on siis työystäviä, vaikka hän kyllä haluaa usein soitella ja nähdä vapaallakin. Hän teki tällä viikolla työssään virheen, koska ei ollut noudattanut saamiaan ohjeita. Ennen kuin selvisi mistä virhe johtui hän yritti syyttää siitä minua. Olin kuin en olisi tätä syytöstä kuullutkaan enkä palannut siihen myöhemminkään, etten vain suututtaisi häntä. Mutta en erityisesti enää pehmentänyt sanomisiani kun keskustelimme siitä miten virhe voitaisiin korjata.

Jotenkin tämäkin johti siihen, että hän on loukkaantunut minulle. Tämä selvisi kun hän on pitänyt mykkäkoulua ja vastaillut lyhytsanaisesti "en tiedä" kun olen kysynyt häneltä töissä asiaa jonka hän kyllä tietää. En enää jaksa tämmöistä ja työpaikan vaihtokin on käynyt jo mielessä.

ap

Aivan samalla lailla kuin muidenkin ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap muutama esimerkki näistä tilanteista. 

No vaikka sellainen, että keskustelimme matkailusta. Hän kertoi rantalomakohteesta josta pitää tosi paljon ja se oli sattumalta sellainen jossa olen itsekin käynyt. Sanoin, että se oli ihan ok (oikeasti en pitänyt yhtään, joten tuossakin oli jo kaunistelua) mutta että itse pidän enemmän kaupunkilomista.

Eli asiat ovat tälläisiä mielipideasioita, mutta ei koskaan henkilöstä vaan asioista. Jos minulta kysytään mielipidettä vaikka vaatteesta tai aikaansaannoksesta niin keksin aina positiivista sanottavaa.

Tässäkin kohtaa tietty, että miten ne asiat on esitetty.

Eli esimerkiksi vaihtoehdot: "oli ihan mukava kohde, mutta pidän itse enemmän kaupunkilomista / oli ihan kiva, pidän enemmän kaupunkilomista. Rannoilla makoilu on jotain niin turhaa enkä ymmärrä ihmisiä jotka sellaisesta nauttii, hyödyllisemminkin voisi aikansa käyttää "

Joskus itse olen loukkaantunut, koska se toisen oman mielipiteen esittäminen on sisältänyt sen, että itse tykkäämäni asia on todella tyhmää/naurettavaa tms. Eikä puhuja välttämättä missään vaiheessa ole ymmärtänyt, että mitä hän nyt muka sanoi väärin. Eli ei edes huomaa sitä, se oma mielipide sisältää myös loukkauksen. 

Tuollaisia tyyppejä todellakin on, eivätkä he miksikään muutu. Narsistisia piirteitä kaikki nuo Ap:n luettelemat, eli:

Syyttäminen, mykkäkoulu, keskipisteenä oleminen, omien neuvojen tuputtaminen, herkkähipiäisyys, ei koskaan pyydä anteeksi, aina oikeassa ym.

Itse juuri tunnistin tuon "oirekuvan" siskostani, kun tuli tilanne joka paljasti hänen omatunnottomuuden. Oli todella hämmentävä havainto niin läheisestä ihmisestä. Ja sitten alkoi pyörimään päässä kaikki nuo muut jo vuosia pahaa mieltä aiheuttaneet piirteet ja tuli ahaa-elämys, että siskoni kuuluu juuri noihin hankaliin tyyppeihin, joiden kanssa tullut mm. työelämässä väsyttyä täysin. 

Mulla on tuollainen sisko. Kohtelen kuten muitakin ja siksi emme olekaan hyvissä väleissä. :) Muu perhe häntä holhoaa.

Hakkiudu eroon ystävästäsi. Oma elämäsi laatu nousee sen seurauksena.

Jatkan vielä, että noiden narsististen piirteiden omaavien kanssa pitää vain välttää ylimääräistä kontaktia. Pysyä pakollisissa tilanteissa neutraalina, ei provosoidu. Ei noista ole ystäviksi, pahaa oloaan vaan siirtävät toiselle. Eivät muuta käyttäytymistään, ehkä siirtyy seuraavaan uhriin.   

Youtubessa on hyviä kertomuksia ja kokemuksia narsistisesta ystävästä ja neuvoja tuollaisen työkaverin kanssa toimimiseen. 

"Tässäkin kohtaa tietty, että miten ne asiat on esitetty.

Eli esimerkiksi vaihtoehdot: "oli ihan mukava kohde, mutta pidän itse enemmän kaupunkilomista / oli ihan kiva, pidän enemmän kaupunkilomista. Rannoilla makoilu on jotain niin turhaa enkä ymmärrä ihmisiä jotka sellaisesta nauttii, hyödyllisemminkin voisi aikansa käyttää "

Joskus itse olen loukkaantunut, koska se toisen oman mielipiteen esittäminen on sisältänyt sen, että itse tykkäämäni asia on todella tyhmää/naurettavaa tms. Eikä puhuja välttämättä missään vaiheessa ole ymmärtänyt, että mitä hän nyt muka sanoi väärin. Eli ei edes huomaa sitä, se oma mielipide sisältää myös loukkauksen."

Tätä olenkin paljon tässä miettinyt, että sisältääkö mielipiteeni ilmaisut jonkin tämmöisen dissauksen. Mielestäni ei sisällä, en esimerkiksi koskaan sano mitään tekemistä, harrastusta tai mielenkinnon tai tykkäämisen kohdetta typeräksi tms. Koska eihän ne ole, vaikka itse en juuri siitä asiasta erityisemmin välitä niin ymmärrän silti hyvin että joku toinen tykkää. Eli yritän ilmaista itseäni niin, että jokin ei vain ole oma juttuni tai kerron vain mikä se minun juttuni on. Muut ystäväni tai kaverini eivät tämmöisistä loukkaannu vaan esimerkiksi rantalomista keskustelu menisi tyyliin, minä: "mä tykkään enemmän kaupunkilomista", kaveri: "mä taas tykkään siitä kun saa vaan maata lämpimässä ja auringossa ja pääsee uimaan meressä", minä: "juu ymmärrän, mä taas en pidä kuumasta enkä meressä uimisesta, mutta mä tykkään museoista" kaveri: "mä en jaksa taas olla museoissa kauaa, mutta meen puolison seuraksi mukaan tai sitten shoppailen sillä välin" jne... ja sitten keskustellaan lisää matkailusta tai puhe soljuu johonkin toiseen aiheeseen.

Mutta tän ystävän kanssa keskustelu päättyy siihen, kun olen sanonut että minulle jokin toinen asia on mieluisampi. Aivan kuin hän itse ajattelisi, että pidän hänen juttuaan typeränä, vaikka niin ei ole. Ja sitten hän loukkaantuu ja tuntee huonommuutta, eikä halua keskustella enää mistään. Tai sitten hän tekee sen mainitsemani omituisen puheenaiheen vaihdoksen, joka sisältää kehun kalastelua tai ylimitoitetun kehun minulle, tätä tapahtui etenkin aluksi. Tyyliin "sä olet kyllä upein tuntemani ihminen ja niin hyvä ystävä", vastauksena kun olen sanonut tykkääväni enemmän niistä museoista kuin auringon ottamisesta. Aluksi olin näistä ihan että wtf ja vastasin hämilläni jotain "niin säkin", nyt olen jo tottunut noihin. Tajusin, että ne on jotain outoa hyväksynnän hakua että tykkäänhän silti hänestä, vaikka en pidä auringon ottamisesta kuten hän.

Edellinen oli siis ap, unohdan aina laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia tyyppejä todellakin on, eivätkä he miksikään muutu. Narsistisia piirteitä kaikki nuo Ap:n luettelemat, eli:

Syyttäminen, mykkäkoulu, keskipisteenä oleminen, omien neuvojen tuputtaminen, herkkähipiäisyys, ei koskaan pyydä anteeksi, aina oikeassa ym.

Itse juuri tunnistin tuon "oirekuvan" siskostani, kun tuli tilanne joka paljasti hänen omatunnottomuuden. Oli todella hämmentävä havainto niin läheisestä ihmisestä. Ja sitten alkoi pyörimään päässä kaikki nuo muut jo vuosia pahaa mieltä aiheuttaneet piirteet ja tuli ahaa-elämys, että siskoni kuuluu juuri noihin hankaliin tyyppeihin, joiden kanssa tullut mm. työelämässä väsyttyä täysin. 

Taitaa tosiaan olla narsismista tai sen tapaisesta kyse. En vain olisi uskonut hänestä ja luulin tunnistavani narsistit jo kaukaa koska sellainen on ollut pitkään lähipiirissäni. Jotenkin hän onnistuu aluksi hämäämään, mutta nyt kun asiaa ajattelee niin se selittäisi tosi monta muutakin asiaa mistä en ole tännekään kirjoittanut.

ap