Miten toimia herkästi mielensä pahoittavan ja jatkuvaa pönkittämistä tarvitsevan ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Siis miksi hänen pitäisi pyytää sanomistesi aiheuttamia tunteita anteeksi sinulta? 

Minusta on väärin jos hän itse tulkitsee kummallisesti sanomisiani ja loukkaantuu niistä ja saa minulle olon, että olen paska ihminen. Hän siirtää oman pahan olonsa minuun vaikken ole ansainnut sitä.

ap

Mitä sinä.sitten sanot hänelle? Oletko näitä "suorapuheisia"  ihmisiä? 

Kerro ap muutama esimerkki näistä tilanteista. 

Jotkut ihmiset ovat melkoisia piikittelijöitä. 

Vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä näitä tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin hän hakee hyväksyntää? Minulla on suht hoikka ystävä, joka jankuttaa aina miten hän on lihonut. En ymmärrä mitä pitäisi vastata, kun hän on ihan normaalipainoinen eikä mikään lihava. Tuokin on kai jotain huonoa itsetuntoa. 

Hän haluaa paljon huomiota ja hakeutuu tilanteisiin joissa saa olla huomion keskipiste. Lisäksi hän johdattelee keskustelun monesti sellaiseen pisteeseen, että hänelle pitää vakuuttaa että hän on tärkeä tai hyvä jossain. Aiemmin on voitu puhua jostakin ihan muusta mutta aihe siis vaihtuu tälläiseen odottamatta.

Minulla oli tuollainen helposti loukkaantuva kaveri ja itse olen taas suorasanainen ja kriittinen. Minun täytyi koko ajan varoa mitä sanon etten vaan loukkaa toista. Se oli niin raskasta, että laitoin kaverisuhteen poikki. En vaan jaksanut olla koko ajan niin varoivainen, varsinkaan kun en aina edes tiennyt mistä asiasta hän kulloinkin loukkaantui ja sitten jouduin vaan arvailla.

Itse arvostan taas hyvin korkealle sitä että minulle sanotaan negatiivisetkin asiat suoraan, enkä siedä yhtään mielistelyä.



Ihmiset on vaan hyvin erilaisia ja kaikki kommunikaatiotavat eivät sovi keskenään.

25 oli siis ap. Ja muille vastauksena että en koskaan piikittele ihmisiä enkä ole sellainen "suorapuheinen", koska en itsekään pidä sellaisesta. En myöskään koskaan arvostele ihmisiä eli en oikeasti loukkaa häntä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

25 oli siis ap. Ja muille vastauksena että en koskaan piikittele ihmisiä enkä ole sellainen "suorapuheinen", koska en itsekään pidä sellaisesta. En myöskään koskaan arvostele ihmisiä eli en oikeasti loukkaa häntä ihmisenä.

Annatko nyt jonkun esimerkin sanomastasi jutusta, josta on loukkaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Siis miksi hänen pitäisi pyytää sanomistesi aiheuttamia tunteita anteeksi sinulta? 

Ei tunteita, vaan reaktiotaan niihin. Tämäntyyppiset ihmiset voivat tosiaan suuttua aivan mistä tahansa, täysin odottamatta. Itsellä on vastaava kaveri, ja kuvittelin että luottamus rakentuisi ajan mittaan ja sinkoilu loppuisi, kun kerran toisensa jälkeen olemme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että en ole tarkoittanut asiaa tavalla, jolla hän on sen tulkinnut. Esim. hyvän huomenen toivottaminen ei ole tarkoituksellista vittuilua hänen hunoon aamuunsa.

Valitettavasti toivottua kehitystä ei ole tapahtunut, enkä minä jaksa kerran toisensa jälkeen selittää, etten todellakaan ole mitätöimässä ja väheksymäänsä hänen henkliöyttään. Päästän hänet siis jatkamaan matkaa hienotunteisempien ihmisten vaikutuspiiriin. Minulle nimittäin riitti hiipiminen ja random sinkoilu.

Vierailija kirjoitti:

25 oli siis ap. Ja muille vastauksena että en koskaan piikittele ihmisiä enkä ole sellainen "suorapuheinen", koska en itsekään pidä sellaisesta. En myöskään koskaan arvostele ihmisiä eli en oikeasti loukkaa häntä ihmisenä.

Sellainen tapaus jota et voi mitenkään auttaa eikä koskaan tule mikään riittämään eli juokse ja lujaa. Kuluttaa sinut loppuun ennenkuin huomaatkaan. 

Mun sisko on samalainen. En tarkoituksella häntä halua loukata, mutta silti jokin teko / sana loukkaa ja hän suuttuu, veikkaan, että kun ei saa haluamaansa.

Hän jatkuvasti kerjää kehuja ja kannustusta sekä kivoja kommentteja sekä syvällisempää analyysiä hänen asioistaa. On todella raskasta olla kannustamassa ja kehumassa, ihailemassa jatkuvasti. on niin tuskaa. Kun hän ei niitä kehuja, kannustusta saa niin suuttuu

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap muutama esimerkki näistä tilanteista. 

No vaikka sellainen, että keskustelimme matkailusta. Hän kertoi rantalomakohteesta josta pitää tosi paljon ja se oli sattumalta sellainen jossa olen itsekin käynyt. Sanoin, että se oli ihan ok (oikeasti en pitänyt yhtään, joten tuossakin oli jo kaunistelua) mutta että itse pidän enemmän kaupunkilomista.

Eli asiat ovat tälläisiä mielipideasioita, mutta ei koskaan henkilöstä vaan asioista. Jos minulta kysytään mielipidettä vaikka vaatteesta tai aikaansaannoksesta niin keksin aina positiivista sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on samalainen. En tarkoituksella häntä halua loukata, mutta silti jokin teko / sana loukkaa ja hän suuttuu, veikkaan, että kun ei saa haluamaansa.

Hän jatkuvasti kerjää kehuja ja kannustusta sekä kivoja kommentteja sekä syvällisempää analyysiä hänen asioistaa. On todella raskasta olla kannustamassa ja kehumassa, ihailemassa jatkuvasti. on niin tuskaa. Kun hän ei niitä kehuja, kannustusta saa niin suuttuu

Tämä kuullostaa hyvin samalta. Minun ystävä suuttuu myös siitä jos hänen kanssaan ei ole samaa mieltä. Esim. että ne rantalomat eivät ole minun juttu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen helposti loukkaantuva kaveri ja itse olen taas suorasanainen ja kriittinen. Minun täytyi koko ajan varoa mitä sanon etten vaan loukkaa toista. Se oli niin raskasta, että laitoin kaverisuhteen poikki. En vaan jaksanut olla koko ajan niin varoivainen, varsinkaan kun en aina edes tiennyt mistä asiasta hän kulloinkin loukkaantui ja sitten jouduin vaan arvailla.

Itse arvostan taas hyvin korkealle sitä että minulle sanotaan negatiivisetkin asiat suoraan, enkä siedä yhtään mielistelyä.



Ihmiset on vaan hyvin erilaisia ja kaikki kommunikaatiotavat eivät sovi keskenään.

Mutta sellaista suoraan sanomista et kestänyt, että puheesi on loukkaavaa? 

Hän myös välillä neuvoo minua pyytämättä ja loukkaantuu jos en tee hänen neuvonsa tai toiveensa mukaisesti, vaikka kertoisin syyt.

ap

Juokse

Katkaisin välit. Aina sain jokahel..tin sanan jälkeen pitää kahden minuutin disclaimerpuheen siitä missä mielessä käsitettä käytin ja että ymmärrätähän ettei tässä ole mitään viittausta sinuun. Sitten kun hänellä oli elämässään vaikeuksia a, b tai c, niin niistä aiheista ei saanut puhua missään mielessä isommassa seurassa, koska se merkitsi sitä, että sillä suoraan vihjattiin häneen ja hänelle tulee paha mieli, koska miksi muuten puhuttaisiin aiheesta a, b tai c.

Oli niin raskasta, että sanoin kerran,että nyt riitti, enkä ole ko. tyyppiä kaipaillut takaisin ystävä, tai edes kaveripiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen helposti loukkaantuva kaveri ja itse olen taas suorasanainen ja kriittinen. Minun täytyi koko ajan varoa mitä sanon etten vaan loukkaa toista. Se oli niin raskasta, että laitoin kaverisuhteen poikki. En vaan jaksanut olla koko ajan niin varoivainen, varsinkaan kun en aina edes tiennyt mistä asiasta hän kulloinkin loukkaantui ja sitten jouduin vaan arvailla.

Itse arvostan taas hyvin korkealle sitä että minulle sanotaan negatiivisetkin asiat suoraan, enkä siedä yhtään mielistelyä.



Ihmiset on vaan hyvin erilaisia ja kaikki kommunikaatiotavat eivät sovi keskenään.

Mutta sellaista suoraan sanomista et kestänyt, että puheesi on loukkaavaa? 

Miten niin en kestänyt? Miksi näin ajattelet? Minusta on ihan ok ja normaalia jos ihmiset on erilaisia ja myös se että ihmiset arvostaa eri asia. Miksi kaikkien pitäisi väkisin olla hyviä ystäviä jos se suhde on vaan stressitekijä molemmille osapuolille? En minä ainakaan jaksa lopputtomiin mielistellä jotain ihmistä, kun voin käyttää aikani muuhunkin.

Tunnen samanlaisen ihmisen. Sanoin mitä tahansa, hän keksii näkökulman miten voi loukkaantua sanomastani. Lopulta olen alkanut sanoa hänelle suurin piirtein että okei, olet siis loukkaantunut. En voi sille mitään, että käsitit sanomani noin, vaikka tarkoitin sen näin. Sun pitää nyt jotenkin keksiä, miten toimia loukkaantumisen tunteesi kanssa. 

Tää on toki johtanut lisäloukkaantumisiin, mutta ollut silti jossain määrin toimivaa. En pyydä enää ollenkaan anteeksi, koska se vain selvästi lisäsi tällaista käytöstä ja antoi ikään kuin ymmärtää, että olen kuin olenkin tarkoittanut sanoillani jotain pahaa. (Välillä hän sai minut niin sekaisin päästäni syytöksillään että pyytelin anteeksi vaikka mitä, joka tuntui vain oikeuttavan hänen pelleilynsä ja pahentavan käytöstä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen helposti loukkaantuva kaveri ja itse olen taas suorasanainen ja kriittinen. Minun täytyi koko ajan varoa mitä sanon etten vaan loukkaa toista. Se oli niin raskasta, että laitoin kaverisuhteen poikki. En vaan jaksanut olla koko ajan niin varoivainen, varsinkaan kun en aina edes tiennyt mistä asiasta hän kulloinkin loukkaantui ja sitten jouduin vaan arvailla.

Itse arvostan taas hyvin korkealle sitä että minulle sanotaan negatiivisetkin asiat suoraan, enkä siedä yhtään mielistelyä.



Ihmiset on vaan hyvin erilaisia ja kaikki kommunikaatiotavat eivät sovi keskenään.

Mutta sellaista suoraan sanomista et kestänyt, että puheesi on loukkaavaa? 

Miten niin en kestänyt? Miksi näin ajattelet? 

Ihan vain sen perusteella, että täällä asiaa vatvot. Eri