Miten postinjakajallla on aikaa tarinoida 20 minuuttia kerrostaloasukkaan kanssa pihalla?
Tuossa tarinaa isketään ja ei kiire mihinkään. Ei ihme kun postit myöhässä aina.
Kommentit (35)
Käykö kateeks kun jotku juttelee kivojen ihmisten kanssa ja sun kaa ei kukaan juttele? Peili!
Minä olen Prisman myyjä ja rupattelin tuttavan kanssa kaupan käytävällä peräti 25min! Syy oli siinä että työaikani oli jo loppunut. Olin toki edelleen työvaatteet päällä enkä ollut leimannut itseäni ulos, mutta sillä ei ole väliä koska palkkaa ei makseta leimausten mukaan.
Otitko oikein aikaa? Varsinainen kyttääjä olet.
Miten postit voi olla myöhässä, kun niiden jakamiselle ei ole ilmoitettu mitään aikataulua?
Mitä se sinulle kuuluu? Eiköhän se jakaja itse tiedä työaikansa ja aikataulunsa ja osaa toimia sen mukaan.
Vain Suomessa kitistään kun duunari huilaa 20 minuuttia, samaan aikaan toisaalla: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1c6b7f87-ffaa-41ca-ba01-e118c2124…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosituhannen alussa töissä postinjakajana, ihan kuukausipalkkaa maksettiin. Uskaltaisin väittää, että tuo rupattelija on "piirinsä" jo jakanut, eli omalla ajallaan höpöttelee...
Olin Postin töissä 30 vuotta ja ainakin minulle maksettiin tuntipalkkaa.
Minä jaoin postia kuukausipalkalla 1996, eikä siitäkään ole vielä 30 vuotta.
Minä olin vuosina 1993-2023. Palkkakuitissa ainakin minulla on tuntipalkka.
Ei se sitä tarkoita, etteikö työaikaa olisi määritelty. Jos työaika on neljä tuntia ja siitä maksetaan tuntipalkka, ei sitä työtä saa vetkutella kahdeksan tunnin päiväksi ja vaatia kahdeksan tunnin palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin viitisen vuotta saksassa aikoinaan, oli oikeestaan kiva ku sama aina postinjakaja siellä, toivotteli huomenet , kuulumiset, tiesi kyllä jos oli koira hukassa jollai yms. Osaltaan loi turvallisuuden tunnetta kyllä.
Noinhan se täälläkin oli ainakin minun lapsuudessani, kaupungissa. Postinjakaja tunsi kaikki ja ehti aina vaihtaa muutaman sanan ja rapsutella koiran. Maaseudulla edelleen ainakin joissakin paikoissa toimii noin, hän se on, joka vanhoja ihmisiä tapaa ja on ehkä ensimmäinen, joka huomaa, että jossain syrjäkylän talossa palaa jatkuvasti valot tai on koko ajan pimeänä, postit kertyvät laatikkoon, on pihalla lumityöt tekemättä tai jotain muuta sellaista, minkä perusteella huolestuu, ettei talossa ole kaikki kunnossa.
Mulla on ihana postinkantaja. Kiva kun on mukavia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosituhannen alussa töissä postinjakajana, ihan kuukausipalkkaa maksettiin. Uskaltaisin väittää, että tuo rupattelija on "piirinsä" jo jakanut, eli omalla ajallaan höpöttelee...
Olin Postin töissä 30 vuotta ja ainakin minulle maksettiin tuntipalkkaa.
Minä jaoin postia kuukausipalkalla 1996, eikä siitäkään ole vielä 30 vuotta.
Minä olin vuosina 1993-2023. Palkkakuitissa ainakin minulla on tuntipalkka.
Ei se sitä tarkoita, etteikö työaikaa olisi määritelty. Jos työaika on neljä tuntia ja siitä maksetaan tuntipalkka, ei sitä työtä saa vetkutella kahdeksan tunnin päiväksi ja vaatia kahdeksan tunnin palkkaa.
Vakio työaika oli 7h30min. Toisinaan meni 8 tuntia tai lähemmäs 9. Riippuen postin määrästä ja siitä, mikä oli sen auton tuloaika, joka toi postit. Jos oli jotain ongelmia kuljetuksen suhteen, saattoi pahimmillaan olla tunnin myöhässä. Sitten tehtiin ylitöitä.
Oi, miten inhimillistä ja ihmisen arvoista. Menepä vaikka Sisiliaan ihmettelemään, miten siellä on kaikilla aikaa pysähtyä juttelemaan. Tämä tehoSuomi imee kaiken elämän meistä, nopeammin vaan pitää systeemien toimia. Virastot toimivat chattiroboteilla ja itsepalvelulla, vanhusten kotihoitoa saa vain etänä, pian kukaan ei kohtaa enää ketään, missään, koskaan. Ihana postinjakaja, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosituhannen alussa töissä postinjakajana, ihan kuukausipalkkaa maksettiin. Uskaltaisin väittää, että tuo rupattelija on "piirinsä" jo jakanut, eli omalla ajallaan höpöttelee...
Meillä oli tässä pari vuotta sitten postiheppuna mies, joka kesäaikaan haki parkkipaikan reunalta laatikosta postin, jonka postin auto oli sinne muutama tunti aikaisemmin kiikuttanut. Heppu latoi kärryynsä laatikosta postit, käveli parikymmentä metriä tähän meidän ikkunan eteen, istui kivelle (kivi on esteenä sille, ettei autolla pääse ajamaan laatoitusta pitkin) ja pisti tupakaksi. Löyhkä nousi sillai kivasti meidän avoimesta ikkunasta sisään. Siinä se poltteli kaikessa rauhassa, välillä puhelintaan näpräten, mutta jossain vaiheessa sentään nosti takapuolensa ja lähti liikkeelle. Meillä on tässä kolme taloa ja 61 asuntoa, ja koska kello oli siinä puoli viiden ja puoli kuuden välillä, katsoi vissiin, ettei noilla nyt mikään kiire ole enää tähän aikaan päivästä postejansa saada. Hitaamminkin ehtii. Ja hidasta se olikin.
En tiedä miten tänäpäivänä mutta vielä 2000-luvun alkupuolella oli käytäntönä että kotiin pääsi kun oli jakanut piirinsä ja kuukausipalkka oli ei tuntipalkkaa. Joskus piti jäädä piirin jälkeen lajittelemaan vielä posteja, mutta harvemmin. Kesäaikaan oli monesti mukavan lyhyitä päiviä jos kiireellä veti piirinsä läpi.
Vai niin, ihme juttu kyllä, kun meillä nopeimmat oli aamuisin takaisin reiteiltään jo 10 - 11 aikoihin, eivätkä edes yrittäneet venyttää päivää.