Olen tehnyt menneisyydessä todella tyhmiä asioita, ja nämä hölmöilyt edelleen piinaa mua

No toivon mukaan olet oppinut niistä jotain.

Eikös me kaikki olla hölmöilty välillä menneisyydessä? Mitä elämää se sellainen olisi jos ihan kaikki olisi mennyt aina 100% oikein? Anna olla ja jätä menneisyyden märehtiminen, koska et sitä voi kuitenkaan enää muuttaa.

 Nauru itselle on parasta silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kohdalla on samalla tavalla. Tai siis en tiedä, mitä tyhmiä asioita sinä teit, mutta minäkin olen tehnyt tyhmiä asioita ja nyt ne hävettävät ja nolottavat. Olen lievästi autistinen ja nuorempana minä sanoin usein kaikkea todella tyhmää ihmisille kun en vielä oikein ymmärtänyt, että miten ne sanomiset vaikuttavat muihin. Sitten minulle suututtiin ja sanottiin, että "Ei noin saa sanoa" tai että "Tuo oli todella tyhmästi / ilkeästi sanottu". Vasta joskus 20-vuotiaana minulla alkoi kehittymään kyky ymmärtää miksi ei saa sanoa kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja nyt mietin tarkkaan, mitä sanon muille ennen kuin sanon sen ja jos joku asia tuntuu sellaiselta, että sitä ei saa sanoa, niin en sano sitä. Mutta ne muistikuvat siitä kun päästelin suustani kaikkia sammakkoja piinaavat minua ja hävettää hirveästi kaikki se suoraan sanottuna paska, mitä sanoin ihmisille ja sitten vielä ihmettelin, että miksi kukaan ei tykkää minusta tai halua olla kaverini. Niin että jälkeenpäin mietityttää, että "Miksi minä olin niin nolo".

Niin ja aika itsekäs ja varmasti melko kyvytön ajattelemaan muita olen vieläkin. Nytkin kirjoitin vain itsestäni enkä esim. neuvonut, että miten ap voisi päästä noloista muistoista eroon.

Kuulostaa kovin tutulta. Tuntuu, että osasin vasta joskus 35 ikävuoden jälkeen käyttäytyä kuin aikuiset. Humalassa vasta olenkin sanonut ja tehnyt typeriä asioita.. Mutta ihan selvinpäinkin tehdyt elämän käänteet ja ihmeelliset miesseikkailut ja pika-avioliitot ja draamat on onnistuneet minulta..

Kiitos vertaistuesta.

Ap

Moi Netta!

Sitä se alkoholismi teettää. 

Joku viisas on kirjoittanut, että menneisyydestä voi ottaa oppia, mutta muuten katuminen on hyödytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä se alkoholismi teettää. 

En ole ollut alkoholisti koskaan. Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin olen ollut jotenkin sekaisin koko ajan ihan ilman päihteitä. En tiedä miksi olen toiminut niin älyttömällä tavalla.

Ap

Katso eteenpäin.

Menneisyyttään ei voi muuttaa eli viisainta kun keskittyy tulevaisuuteen ja rakentaa siitä sellaisen ettei tarvitse katua

Suosittelen ap:tä ja kaikkia muitakin lukemaan Wayne Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää -kirjan. 

Samaistun. Ja sama homma, kuin edeltävällä kommentoijalla autismi+keskittymishäiriö. Siksi välttelen "ärsykkeitä" ja parhaani mukaan yritän olla vaan seurassa ja olotilassa mitä siedän jotenkin. Jatkuvaa oppimista. Kyllähän paljon asioita päähän jää ja ottaa ne aika raskaasti, vaikkei se ehkä ulospäin oikein välity.

Valitse siis seurasi ja oikea tilanne. On myös ihan ok vetäytyä yksin. Ja mahdolliset päihteet pois jos ihmisiä näkee. Menneet on menneitä ja aina voi anteeksi pyytää tekemisiään/sanomisiaan. Tsemppiä. 

Uutta matoa koukkuun vaan . Menneen murehtimnen vaan " mädännyttää"!

Minäkin olen hyvin vahvasti häpeään taipuvainen ihminen ja ehdottomasti kadun enemmän tekemiäni asioita, kuin tekemättä jääneitä asioita.

Olen kuitenkin huomannut, että todella syvästi kadun ainoastaan sellaisia asioita, joissa olen toiminut väärin toista ihmistä kohtaan. Vain ne valvottavat minua öisin.

Ne temput joilla olen nolannut vain itseni tms. ovat todellakin vain virrannutta vettä.

Jos sinun hölmöilysi menevät tuohon viimeiseen kategoriaan, niin huoli pois, olet ihan hieno ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Moi Netta!

Älytön nimi

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttään ei voi muuttaa eli viisainta kun keskittyy tulevaisuuteen ja rakentaa siitä sellaisen ettei tarvitse katua

Loppuliuku

Kaikilta  löytyy jotakin menneisydestä josta voi jälkiviisaana sanoa: olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä.

mutta minkäs teet: elämä on tehty elettäväksi joten eteenpäin taaksepäin katsomatta.

tsemppiä 🍀

Me ihmiset kehitymme ja opimme yrityksen ja erehdyksen kautta. Monelta harmilta kyllä pelastaisi jos muistaisimme useamminkin ajatella ja harkita ennen kuin sanomme tai toimimme ja ajatella enemmän muita kuin itseämme. 

On terveen ihmisen merkki että omatunto soimaa. Virheellistä toimintaa seuraava kärsimys saa meidät jatkossa välttämään samanlaisia valintoja. Tärkeintä on olla toistamatta virheitään enää uudelleen, hyvä olisi myös miettiä miksi toimi niin kuin toimi, mikä olisi voinut estää toimimasta niin kuin toimi ja miten tulisi toimia jatkossa jos eteen tulee samanlaisia tilanteita. 

Kun menneistä virheistään on ammentanut sen oppimäärän mikä niistä on saatavissa, olisi hyvä suunnata katse eteenpäin. Parhaiten menneisyyden virheitä voi hyvittää elämällä ja toimimalla juuri päinvastoin kuin aiemmin. 

Anteeksipyyntökään ei ole huono vaihtoehto mikäli virheet kohdistuivat toisiin ihmisiin. Täytyy kuitenkin huomioida ettei pyytele anteeksi vain saadakseen itselleen "synninpäästöä" vaan vilpittömästi pahoitellakseen muille aiheuttamaansa kärsimystä. Vastaanotto voi olla ymmärtävä tai vihamielinen, mutta ainakin on pyritty osoittamaan että ollaan viimein ymmärretty oman toiminnan vääryys. 

Mulla ihan sama, paitsi menneiden noustessa mieleen sanon aina että ta pan itseni. Ehkä vielä joku päivä sen teen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen hyvin vahvasti häpeään taipuvainen ihminen ja ehdottomasti kadun enemmän tekemiäni asioita, kuin tekemättä jääneitä asioita.

Olen kuitenkin huomannut, että todella syvästi kadun ainoastaan sellaisia asioita, joissa olen toiminut väärin toista ihmistä kohtaan. Vain ne valvottavat minua öisin.

Ne temput joilla olen nolannut vain itseni tms. ovat todellakin vain virrannutta vettä.

Jos sinun hölmöilysi menevät tuohon viimeiseen kategoriaan, niin huoli pois, olet ihan hieno ihminen!

Eivät kaikki mene viimeiseen kategoriaan, koska olen myös esim. lainannut ihmisiltä rahaa enkä koskaan maksanut takaisin.

Ap