Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsit eroon läheisriippuvuudesta? Neuvoja kaipaisin
19.03.2024 |
Tajusin täällä yhtä ketjua lueskellessani, että minulla on paha läheisriippuvuus. Koko tuskainen elämä ja kaikki huonot parisuhteet näyttäytyy nyt ihan eri valossa. Lueskelin aiheesta netistä, eikä tässä taida olla minkäänlaista virhediagnoosin mahdollisuutta.
Kaipaisin neuvoja ja kokemuksia, miten joku on päässyt riippuvuudesta eroon?
Kommentit (22)
Kiitos. Onko sinulla omaa kokemusta asiasta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, puhut nyt kahdesta eri asiasta. Riippuu ja läheisriippuvuus. Ne ovat toistensa ääri päitä. Riippuvainen on suhteessa niin kiinni ja haluaa kaiken toistella ja läheisriippuvainen taas käyttäytyy päin vastoin. Hän on taas valmis tekemään kaiken toisen eteen ja ei välttämättä itse saa juuri mitään. Läheisriippuvainen toivoo toisen muutosta ja samalla auttaa jatkuvasti omasta mielestään toista kohti muutokseen.
Nyt siis ensin täytyisi tietää kumpaa siis teet?
Vierailija kirjoitti:
Riippuvainen on suhteessa niin kiinni ja haluaa kaiken toistella
Hei, tuossa tuli ilmeisesti kirjoitusvirhe, mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuvainen on suhteessa niin kiinni ja haluaa kaiken toistella
Hei, tuossa tuli ilmeisesti kirjoitusvirhe, mitä tarkoitat?
Haluaa kaiken toiselta, veikkaisin
Eri
Kyllä haluaa kaiken toiselta. Jatkuvaa huomiota ja usein myös yhdessä oloa.
Huonosti oli kirjoitettu kyllä, mutta miten on?
Ja ihan siksi, että minusta tämä on äärettömän mielenkiintoinen aihe ja siksi olen nyt alkanut tätä tutkia. Olen alalla eli hoidon pariskuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Se että tajuaa asian on jo todella hyvä lähtökohta.
Uuteen suhteeseen ei kannata mennä ollenkaan ennen kuin oma itsetunto on kunnossa etkä enää koe tarvetta muuttaa omaa käytöstäsi miellyttämään esim. täysin vierasta treffikumppania. Yritä ajatella asiaa niin päin että toisen täytyy olla sinun arvoinen ei koskaan toisin päin. Opettele ensin olemaan yksin ja itsesi paras ystävä, silloin et myöskään odota toiselta liikoja.
Eli jos huomaat että alat lipsumaan omista arvoista kumppanin takia tai pukeutumaan/käyttäytymään/harrastamaan jotain mitä et itse normaalisti yksin ollessa tekisi niin olet taas matkalla toteuttamaan jonkun toisen unelmia et omiasi.
Kokemust on. Pääsi eroon vuosien jälkeen. Pitkä tie. Suosittelen, että aloitat lukemaan koko Tommy Hellstenin tuotannon. Kaikki kirjat yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sisäistät ne ja tajuat, mistä onnkyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei,unohdit kertoa että exät oli narsisteja,jokainen.
Terapian paikka kuten muissakin mt-ongelmissa. Harvassa on ihmiset, jotka itsensä osaavat parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haluaa kaiken toiselta. Jatkuvaa huomiota ja usein myös yhdessä oloa.
Huonosti oli kirjoitettu kyllä, mutta miten on?
Ja ihan siksi, että minusta tämä on äärettömän mielenkiintoinen aihe ja siksi olen nyt alkanut tätä tutkia. Olen alalla eli hoidon pariskuntia.
1. Tunnen itseni täysin arvottomaksi ilman kumppanin huomiota ja hyväksyntää ja rakkautta. En kuitenkaan ole vailla esim huomiota jatkuvasti (aamusta iltaan), eikä ylitseni kävellä todellakaan joka asiassa.
2. Kumppanin onnelliseksi tekeminen täyttää koko elämän. Se on olemassaoloni merkitys. En kuitenkaan luovu omista menoistani hänen takiaan.
3. Ajattelen, että jos täytän hänet rakkaudella, hän parantuu riippuvuudestaan. Häntä ei vain ole lapsena rakastettu tarpeeksi, tuskin lainkaan.
4. Pelkään hylätyksi tulemista jatkuvasti, kaipaan kumppanin vakuutteluja siitä ettei hän jätä minua.
5. Siedän kumppanilta törkeää käytöstä jatkuvasti, ja vähättelen ja selittelen tekoja jopa itselleni. Muille en niistä kehtaa kertoa kuin osan.
6. En uskalla lähteä suhteesta, joka on tuhoisa, sillä pelkään jääväni loppuelämäkseni yksin eikä elämälläni ole mitään merkitystä yksin.
7. En uskalla ottaa puheeksi todellisia epäkohtia suhteessa, koska pelkään että hän jättää minut enkä selviä yksin.
8. Torjutuksi tulemisen pelko kaikissa ihmissuhteissa.
9. Toisten ihmisten tunteet tuntuvat olevan kuin omiani, myös suru ja tuska ja ahdistus.
10. Jos kumppani on etäinen ja huonolla tuulella useamman päivän ajan, eikä osaa tai halua kertoa mistä se johtuu, epäilen että hän harkitsee eroa koska on pettynyt minuun.
11. Jos kumppani on kiukkuinen, ajattelen automaattisesti sen johtuvan minusta, jostakin pettymyksestä jonka olen aiheuttanut.
12. Edellä mainituista asioista huolimatta osaan kuitenkin todellakin myös kertoa, jos minua ahdistaa, suututtaa tai tunnenpa ihan mitä tahansa tunnetta. Tunnistan tunteita todella hyvin itsessäni ja muissa.
Kaiken tuon tiedostan olevan hyvin vääristynyttä ja haitallista. Ja olen tiedostanut useissa parisuhteissa jo yli 20:n vuoden ajalta. Ja nyt koin jonkin lampun syttyneen päässä, kun aloin perehtymään läheisriippuvuuteen.
Sitä en kyllä allekirjoita, että sivuuttaisin kaikki tarpeeni hänen takiaan. Vaadin oikeuksiani välillä isostikin, ja osaan toimia myös itsekkäästi. Mutta iso kuva on se, että ilman hänen rakkautta ja hyväksyntää en ole yhtään mitään.
Ja toistan, että ymmärrän ettei tuo ole normaalia millään tasolla.
Niin onko tää sitten läheisriippuvuutta vai jokin ihan muu häiriö? Apua janoan ja sitä etsin. Vihdoinkin.
Ap
Ap jatkaa. Koko ikäni olen miettinyt, mikä hemmetti mua vaivaa. Käynyt terapiassa masennuksen ja ahdistuksen takia, syönyt masennuslääkkeitä, käynyt melko säännöllisesti psykiatrilla. Koskaan ei ole ollut ajatustakaan siitä, että mua vaivaisi läheisriippuvuus. Vain jatkuva tuskaisuus ja noi aiemmassa viestissäni mainitut tunteet. Niitä on koitettu hoitaa, ja syiksi on löytynyt emotionaalinen hylkääminen ja fyysisten rajojen rikkominen lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemust on. Pääsi eroon vuosien jälkeen. Pitkä tie. Suosittelen, että aloitat lukemaan koko Tommy Hellstenin tuotannon. Kaikki kirjat yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sisäistät ne ja tajuat, mistä onnkyse.
Kiitos. Onpa hyvä kuulla. Miten sä havahduit siihen että oli kyse tuosta?
Aloitin juuri sen Virtahepo olohuoneessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Se että tajuaa asian on jo todella hyvä lähtökohta.
Uuteen suhteeseen ei kannata mennä ollenkaan ennen kuin oma itsetunto on kunnossa etkä enää koe tarvetta muuttaa omaa käytöstäsi miellyttämään esim. täysin vierasta treffikumppania. Yritä ajatella asiaa niin päin että toisen täytyy olla sinun arvoinen ei koskaan toisin päin. Opettele ensin olemaan yksin ja itsesi paras ystävä, silloin et myöskään odota toiselta liikoja.
Eli jos huomaat että alat lipsumaan omista arvoista kumppanin takia tai pukeutumaan/käyttäytymään/harrastamaan jotain mitä et itse normaalisti yksin ollessa tekisi niin olet taas matkalla toteuttamaan jonkun toisen unelmia et omiasi.
Kiitos. Mistä sä tajusit että on kyse tuosta? Miten sä pääsit siitä, omin avuin vai kävitkö terapiassa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomattakin selvää että parisuhteesta pitää päästä, mut toi juurisyy se ongelma joka nyt myös pitäisi hoitaa.
Ap
Oletko käynyt pitkän kela-psykoterapian, ap?
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt pitkän kela-psykoterapian, ap?
Vuosien varrella eri terapeuteilla lyhyempää ja pidempää, pisin yhtäjaksoinen vajaa 3 vuotta mut se jäi kesken kun masennuin niin pahasti.
Ap
Erakoiduin kun kaikki hylkäsivät minut.
Vierailija kirjoitti:
Erakoiduin kun kaikki hylkäsivät minut.
?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon?page…
Vertaistukea tästä vanhasta ketjusta.
Kannattaa mielestäni aloittaa lukemalla aiheesta pari nasakkaa teosta. Netissä on ilmainen Kotkanpesä-kirja luettavissa vaikka heti. Se on hyvä. Tommy Hellstenin kirjat kertovat aiheesta, esim. se klassikko "Virtahepo olohuoneessa". Suurissa kaupungeissa kokoontuu myös läheisriippuvaisten ryhmiä, joista saa vertaistukea.