Kannattaako nelikymppisenä vielä mennä opiskelemaan yliopistoon?

Nelikymppisellä on enemmän työuraa edessä kuin takana. Onko tuo mikään kysymys, että onko parempi sinnitellä huonossa työssä tai työttömänä vai olisiko parempi opiskella työllistävään parempipalkkaiseen ammattiin.

Parempi opiskella sosiaalityöntekijäksi kuin taidetta tai folkloristiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 40v ja haen tänä vuonna yliopistoon suorittamaan kolmatta akateemista tutkintoa.

Kolmas tutkinto ja veronmaksajat maksaa ikuista opiskelua? Pitäisi ehkä turvata että toiset saa suorittaa edes yhden Amk tai yliopisto tutkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeintaan jotain sosiaalityötä tai sitten lähihoitajaksi kannattaa tuossa iässä enää opiskella. Muissa tapauksissa työllistyminen on mahdotonta. Olen itse myös tuossa iässä ja kyllä jo kaikilla tavoin vanha. En pystyisi enää mitään opiskelemaan. Toki itsellänikin on jäänyt harmittamaan kun silloin 20 vuotta sitten en yliopistoon toiveistani huolimatta päässyt, mutta yliopisto-opiskelu on ainakin omalla kohdallani nyt jo mahdotonta. Odotan itse eläkkeelle pääsyä. Toivottavasti jossakin vaiheessa pääsen monista ongelmistani johtuen jossakin vaiheessa tk-eläkkeelle.

Tiedän kyllä muutaman ihmisen jotka ovat aloittaneet lääketieteen opinnot tuossa iässä.

 

Yksi tietämäni opettaja aloitti lääketieteen opinnot 35-vuotiaana.

No, olen yli 45-vuotias, ja koitan tässä valmistautua farmasian pääsykokeisiin. Väittävät, että alalla olisi töitä tarjolla, ja näin äkkiseltään on vaikea kuvitella, että ikäsyrjintää ainakaan huomattavissa määrin olisi.

Pitäisi vielä keksi muutama muukin vaihtoehto hakukohteiksi, jos vaikka niihin pääsisi, jos farmaseutin pääsykokeista en pääse läpi. Kuvittelisin ainakin, että korkeakoulu- tai amk-tutkinnosta on hyötyä työnhaussa, oli ikä sitten mitä tahansa.

Eräs työkaveri valmistui luokanopettajaksi 44-vuotiaana ja pääsi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Myös Elämän Yliopistoon ja voi tulla tutkija.

Elämän yliopiston, kuten elämämkovakoulu oppiarvon merkitys on nolla, sen kannalta mitä mikä tekee elämästä elämisen srvoista.

kannattaa jos haluaa ja on motivaatiota, opinnot pisimmillään 6v. työelämää jäljellä aka paljon, voi olla työssä vaikka 68 v ja ylikin riippuen alasta. 

Kyllä tuossa iässä kannattaa jo alkaa miettimään työkyvyttömyyseläkettä.

Onko kenelläkään intohimoa itse tietoa ja tiedettä kohtaan, vai vilkkuuko vain rahankuvat silmissä?

Ei ole oikein. Jotain yhteiskunnan kannalta hyödyllisempää voisi siinä iässä jo tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeintaan jotain sosiaalityötä tai sitten lähihoitajaksi kannattaa tuossa iässä enää opiskella. Muissa tapauksissa työllistyminen on mahdotonta. Olen itse myös tuossa iässä ja kyllä jo kaikilla tavoin vanha. En pystyisi enää mitään opiskelemaan. Toki itsellänikin on jäänyt harmittamaan kun silloin 20 vuotta sitten en yliopistoon toiveistani huolimatta päässyt, mutta yliopisto-opiskelu on ainakin omalla kohdallani nyt jo mahdotonta. Odotan itse eläkkeelle pääsyä. Toivottavasti jossakin vaiheessa pääsen monista ongelmistani johtuen jossakin vaiheessa tk-eläkkeelle.

Tiedän kyllä muutaman ihmisen jotka ovat aloittaneet lääketieteen opinnot tuossa iässä.

 

Tuolla lainaamallasi tyypillä tuskin kuitenkaan on edellytyksiä muualle kuin korkeintaan sinne tk-eläkkeelle.

Riippuu ihan ihmisestä. Ei tähän ole mitään sääntöä, vaikka mammat kuinka yrittäisivät väittää kaikille kysyjille, että kannattaa mennä. Kaikkien ei todellakaan kannata. 

Mä pääsin viime syksynä yliopistoon ja olen reilusti yli 40v . Aiempi tutkinto 90-luvulta, ja ei ole aiemmin mahdollisuutta ollut edes miettiä kokopäiväopintoja. Nuorenakin tein koko ajan kokoaikaisesti töitä, kun opiskelin iltalukiossa ja myöhemmin opistotason tutkinnon oppisopimuksella. Koskaan ei ole liian myöhäistä! 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuusikymppiset pitäisi suorastaan määrätä opiskelemaan, joko toiselle asteelle, korkeakouluhin tai molempiin. Lykääntyy samalla raihnastuminen ja muistisairaudet vähän myöhemmäksi.

 

Ihminen voi raihnaistua ja kärsiä muistiongelmista jo 4-kymppisenä. Silloin on myöhäistä ruveta vasta 20 vuoden päästä miettimään asiaa. 

Olen yli 50 ja suunnittelen seuraavaa koulutusta, ei siitä mitään hyötyä ole, mutta onpa jotain tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Korkeintaan jotain sosiaalityötä tai sitten lähihoitajaksi kannattaa tuossa iässä enää opiskella. Muissa tapauksissa työllistyminen on mahdotonta. Olen itse myös tuossa iässä ja kyllä jo kaikilla tavoin vanha. En pystyisi enää mitään opiskelemaan. Toki itsellänikin on jäänyt harmittamaan kun silloin 20 vuotta sitten en yliopistoon toiveistani huolimatta päässyt, mutta yliopisto-opiskelu on ainakin omalla kohdallani nyt jo mahdotonta. Odotan itse eläkkeelle pääsyä. Toivottavasti jossakin vaiheessa pääsen monista ongelmistani johtuen jossakin vaiheessa tk-eläkkeelle.

Eipä noinkaan. Lähdin vähän yli nelikymppisenä työn ohessa opiskelemaan yliopistoon. Työllistyin valmistumisesta parin vuoden päästä tälle uudelle alalle, jossa tarjoutui myös mahdollisuus väitöskirjatutkijaksi. Tartuin siihen ja nykyään työskentelen tutkijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 40v ja haen tänä vuonna yliopistoon suorittamaan kolmatta akateemista tutkintoa.

Kolmas tutkinto ja veronmaksajat maksaa ikuista opiskelua? Pitäisi ehkä turvata että toiset saa suorittaa edes yhden Amk tai yliopisto tutkinnon?

 

Miten sun mielestä veronmaksajat tuon maksaa? Hän on jo käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet ja opintolainat eikä työkkärin tuilla saa opiskella päätoimisesti.