Tunnetteko ihmisiä, jotka pitävät itseään hyvinä ja oikeamielisinä?

Olen törmännyt ja olen miettinyt samaa. Hän viime syksynä julisti kirjaimellisesti olevansa aivan ihana ja täydellinen, mutta sitten kun seurasin hänen toimintaansa ja sitä miten hän muita ihmisiä kohteli niin mietin että hänellä on aivan erityinen käsitys siitä mitä on olla täydellinen ja ihana. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joo. Ovat juuri näitä äärivasemmistolaisia, kaiken tietäviä nuoria naisia.

Ja tässä vielä maukas linkki omaan viestiini: https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000010301828.html

Tunnen. Ja nämä ovat aina kaikkea muuta kuin hyviä. Tapailin miestä joka kehui itseään mukavaksi mieheksi. Voitte arvata että todellisuus oli kaikkea muuta.

Eräskin kritisoi nettikiusaamista, mutta saattaa jossain Facen ryhmässä käskeä eri mieltä olevaa henkilöä ottamaan lääkkeet.

Sitten olen törmännyt näihin "samanarvoisuuden" kannattajiin, jotka todellisuudessa hyväksyvät vain heidän kanssaan samaa mieltä olevat. Eräskin uskonnonvapautta kannattava nuori ateisti-nainen vihaa kristinuskoa (kirkot pilaavat maiseman ja Suvivirren laulaminen  pitäisi lopettaa), mutta kannattaa moskeijoiden rakentamista.

Välillä tuntuu, että nuo ideologiset nuoret naiset ovat hyvin kiukkuisia ja hukassa itsensä kanssa. Toivottavasti ikä tuo viisautta ja avarakatseisuutta, sekä kunnioitusta omia kulttuuriperinteitä kohtaan.

Luulen että nämä tietävät, etteivät oikeasti ole kunnollisia ja sitten pitää tehdä siitä suuri numero että muka olisivat hyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti usein jos joku pitää itseään jonkinlaisena niin ei oikeasti ole. Vain muut voivat arvoida millainen ihminen on oikeasti, muu on vain henkilön itsensä omaa harhaa.

Höpö höpö. Kyllä ihminen itsensä tuntee, jos on itseensä tutustunut, siitä huolimatta että jokaisella on tuo sokea piste. Se kuitenkin on vain osa kokonaisuutta.

Hyvyyteen ja oikeamielisyyteen kuuluu se, että sanotaan niinkuin asiat ovat eikä pelätä tuoda julki ns. epämiellyttävääkään totuutta.

Tässä maailmassa pahuus rehottaa kun hyvät eivät tee mitään. Enemmän pitäisi olla vastavoimaa pahuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti usein jos joku pitää itseään jonkinlaisena niin ei oikeasti ole. Vain muut voivat arvoida millainen ihminen on oikeasti, muu on vain henkilön itsensä omaa harhaa.

Höpö höpö. Kyllä ihminen itsensä tuntee, jos on itseensä tutustunut, siitä huolimatta että jokaisella on tuo sokea piste. Se kuitenkin on vain osa kokonaisuutta.

Todella moni kehuu itseään sellaisista asioista jotka eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. En tiedä luulevatko oikeasti olevansa niissä hyviä vai valehtelevatko vaan. Toki jotkut ihmiset ovat myös rehellisiä itselleen ja tuntevat itsensä hyvin.

Olen enenevässä määrin pyrkinyt tekemään oikein. Olen pyrkinyt olemaan rehellinen ihmissuhteissa, koska ärsytti duunailla kenenkään kanssa jos itsellä oli sellainen fiilis että tyhjennän kassit ja toisella oli jo parisuhde ummullaan. Saatoin todeta että en tällä hetkellä ehdi seurustelusuhdetta. 

Toinen - nuorena tuli pöllittyä jotain kaupasta - sehän ei ole suurikaan rikos, mutta lopetin sen kun olin vähällä jäädä kiinni, enkä siksi että se oli väärin. Toisaalta saatoin joskus harvoin matkustaa pummilla ja jätin silloisen TV-luvan maksamatta, sitten kun tulot vähän nousi niin tajusin esttä olen ihan yhtä varakas kuin muutkin, kyllä minä voin maksaa kaikki laskuni ja veroni ihan asiallisesti. Se oli kiva tunne, siihen liityi tunne vauraudesta. 

siitä se sitten lähti, yritän toimia aina mahdolliismman oikein mutta mahdollisimman vähän moralisoida muita. Olen muistuttanut itseäni siitä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta yltiörehellisyyteen ja oikeamielisyyteen vaikka minulla onkin. Ei siis tulisi olla näin ällöttävän ylpeä siitä että ajattelee asioita moraalin kannalta, ylpeys on jonkinlainen synti sekin.