Uskallatko nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä?

Etenkin jos imetät. Meillä molemmat lapset nukkuneet vieressä. Etenkin juuri imettävälle tämä on tosi hyvä ratkaisu, meillä poika nyt 4 kk ja en edes ole varma kuinka usein herään yössä kun havahdun vauvan yninään ja puoli unessa navigoin tissin suuhun ja sitten nukutaan molemmat :) Aivan alussa pysyin hereillä imettämisen ajan koska rintani tuntui olevan suurempi kuin vauvan pää ja pelkäsin että se saattaisi tukkia nenänkin, nyt kun poitsu 9 kg, ei tätä pelkoa ole :)

mies nukkuu myös vieressä, aina kun siirrän vauvan keskelle herätän miestä sen verran että hän tietää vauvan olevan välissämme. Kaikille ei tietenkään sovi kun se vauvan levottomuus (etenkin kun lähtee liikkeelle) saattaa häiritä. Ja eikun vaan koklaamaan :)

Nukutan tällä hetkellä vauvaa kuitenkin omaan sänkyyn mieluummin. Ainakin jossain vaiheessa mulla oli ongelmia nukkua ite kunnolla kun vauva vieressä. Kai sitä alitajuisesti varoo kuitenkin, vaikka mä en ikimaailmassa usko että vauvan päälle kierähtäisin. Yhden kerran käännyin niin että mun käsi hipaisi vauvan päätä, ja olin salamana hereillä ja valppaana.



Aamuisin vauva kyllä tuppaa jäämään viereen jatkamaan unia syötön jälkeen. Jos mies on jo lähtenyt töihin niin mieluusti kyllä menen miehen puolelle sänkyä eli en nuku ihan vauvan vieressä.



Miehen lähelle en uskaltaisi vauvaa laittaa, hän ei kyllä varo yhtään ja saattaa hutmia rajustikin välillä unissaan ja kääntyillessään.

Uskallan nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä. Poika on nukkunut heti ensimmäisestä yöstä lähtien vieressäni ja uskallan aivan huoletta antaa hänen nukkua minun ja mieheni keskellä, kun hän herää aamuyöstä klo 5.00-6.00 aikoihin. Alkuyön hän siis nukkuu nykyään omassa sängyssään.



Aluksi olin kuitenkin itse varovainen raskaan täkin kanssa tai itse asiassa meillä käytettiin aluksi vain kevyttä pussilakanaa, kun poika nukkui sängyssä. Pelkäsin nimittäin sitä, että vedän vahingossa täkin hänen päälleen tai tyynyn hänen ylleen, minkä johdosta heitin aina tyynyt lattialle. Nykyään sängyssä on myös tyynyt ja paksu täkki ja jotenkin alitajunta vain toimii niin, ettei sitä täkkiä tule vedettyä mahdottoman ylös.

Minulla on kuitenkin aina ollut sellainen tapa, että jossakin vaiheessa totutan vauvan nukkumaan omassa paikassaan. Ensimmäisen syötön jälkeen hän saa jäädä viereeni.

Itse nukun parhaiten silloin kun vauva ei ole vieressä.

(kun vauva on vieressä jännitän enemmän.) Mutta toisaalta mikään ei ole ihananpaa kuin nukahtaa vastasyntyneen viereen.

Pieni vauva on saanut nukkua itseni ja pinnasängyn välissä, tyynyn tasolla. Näin hän on ollut lähellä ja turvassa.

Kun vauva on alkanut liikkua hän on saanut siirtyä keskelle.

Meillä on isompia lapsia, joten jännittää miten voin pitää vauvaa vieressäni, ettei alle 2v lapsi tallo häntä yöllä.

edes ajatella että nukuttais perhepedissä, juuri kans sen takia että vahingossa nukkuis vauvan päälle.

Näin tapahtui tuttavalle vuosia sitten, ikävin seurauksin.



Yöimetyksenkin jälkeen välillä havadus siihen, että voi ei se vauva.

Kauhuissani katson ettei se ole vierellä (imetän siis makuullaan)

ja sitten vielä enemmän kauhuissani katson sängyn viereen lattialle, että nyt sen on pudonnut sinne.

Mutta onneksi se aina löytyy turvallisesti omasta pinnasängystä, joka on lähes kiinni meidän sängyssä.



Mutta en siis uskaltaisi ottaa viereen nukkumaan.



Zimppu ja typy melkein 3kk

meillä nukutaan perhepedissä. vauva nyt 5 kk. alusta asti tämä on tuntunut lunnollisimmalta tavalta nukkua. (googleta hakusanalla " perhepeti" , niin löydät paljon tietoa ja artikkeleita tutkimuksista, jotka koskevat perhepedin hyödyistä vauvan kehitykselle)

en ole kertaakaan kääntynyt vauvan päälle, vaikka olen aivan normaaliuninen, siis aiemmiin, ennen vauvaa, nukuin sikeästi illasta aamuun, ja liikuin kyllä. nyt vauva kainalossa nukun paikoillani, ja herään jos vauva hiemankin äännähtää unissaan. lienee äidin vaistoja. enkä tunne itseäni mitenkään väsyneemmäksi kuin mitä nyt normaalit yöherätykset muuten väsyttävät.

(unilääkkeet tai alkoholi eivät sovi perhepetiin, silloin voi käydä huonosti (eikä muuten tupakkakaan, vaikka polttaisi ulkona.)

ja vauva kyllä ääntelee, jos hän meinaa jäädä alle, ja osaa hienosti sohia käsillään peiton liepeitä, jos petivaatteita eksyy hänen kasvoilleen. eli ei kannata kapaloida vauvaa.

vauva nukkuu hyvin, 10 tunnin yöunet, toki välillä herää syömään, mutta imettäminen on todella vaivatonta, vähän nostan paitaa ja hän hamuaa tisun suuhunsa. joskus kesemmällä nukuin ilman paitaa, jolloin hän jopa joskus hoiti itse oman syömisensä... :) joskus on tarve saada vain tisu suuhun (meillä ei huolita tuttia), mutta silloinkin nukahtaa lähes välittömästi, ja niin nukahdan itsekin. en voisi kuvitella nousevani joka yö imettämään ja istumaan sängyn laidalle, ja odottamaan, että siirrän hänet lopuksi omaan sänkyynsä. johan siinä voi vauva pudota sylistä kun silmät ristissä imettää ja nostelee...

avioelämän riutumiseen jotkut vastustajat vetoavat, mutta luulenpa, että enemmän haittaa seksielämälle on väsymykseltään kiukkuinen äiti, joka on kuin ampiainen, ja haluaa nukkua jokaisen mehdollisen hetken. perhepetiläiset äidit eivät ehkä ole niin väsyneitä, että seksikin maistuu sopivan hetken tullen.. vauvan voi siirtää omaan sänkyyn tai vaikka sisävaunuihin rakastelun ajaksi, tai hänen jo nukkuessaan käyttää vaikka olohuoneen sohvaa tähän tarkoitukseen... :)

itse en edes osaa nukkua ilman vauvaa. joskus olen muiden painostuksesta nukuttanut vauvaa omaan sänkyynsä, mutta tällöin vain odotan silmät tapillaan pimeässä, että saan hyvällä syyllä hänet kainalooni, kunhan hän ensimmäisen kerran herää...

voithan alkuun pitää vauvan sen verran korkeammalla, ettet hänen kasvoilleen kierähdä, jos näin jostain syystä kävisi.

tyynyjä ei sängyssä pidä olla ylimääräisiä, vai ne, jotka on äidin ja isän pään alla, ja patja ei saa olla liian upottava. meillä on tavalliset joustarit ja petarit päällä.

ainiin, ja vauva on puolestaan niin tottunut meihin vuoteessaan, että ei herää vaikka käännetään kylkiämme tai noustaan vessaan tai muuten pois vuoteesta. päin vastoin, tuntuu, että sen paremmin hän nukkuu, kun vaistoaa, että vanhemmat on siinä vierellä.

ja myös syliin nukahtaa tosi helposti, eli esim. kylässä tai muuten vieraassa ympäristössä helppo nukuttaa syliin. myös isän syli kelpaa oikein hyvin. vauva aina isän vapaapäivänä pötkötteleekin aamulla isin kainalossa, kun yhdessä vauvan kanssa höpsötellään...

kannattaa kyllä luottaa omiin vaistoihinsa, eikä huolehtia liikaa, siinä vain menetät kirjaimellisesti yöunesi. perhepeti on edelleen maailman yleisin nukkumismuoto, ja vuosisatoja vanha tapa. voisiko siinä olla silloin jotain väärää??