Miten tuntuu että toisilla on hirveästi rahaa?

Ai niinkuin Elon Muskilla? Sillä on niin paljon rahaa että eihän sitä tavallinen ihminen käsitä. Yritän vaan pärjätä omillani, enkä ajattele tuollaista. Sama kun miettisi millä bussilla menee kuuhun.

On mulla rahaa, niillä maksan kaiken ja lainat ja kaiken. Ei niiden jälkeen paljoa jääkkään. Se on sitä normaalia elämää. Ei se normaali elämä ala vasta kun laskut on maksettu, nukuttu makoisasti katon alla vällyjen välissä maha täynnä ja saunan raikkaana. Se on jo sitä rahakkaan elämää. 

Monilla on tosi paljon rahaa. Siis ihan oikeasti miljoonia. Rikkaus ja köyhyys on aina suhteellista. Jos kaverisi ovat kaikki miljönäärejä, siinä 100 000 euron vuositulot tekevät sinusta köyhän.

Näin sivullisena on vaikea mennä sinun päähäsi tutkimaan sitä, mikä sinusta tuntuu miltäkin ja miten. Sinun ei auta kuin miettiä sitä itse.

Monilla se omaisuus ja rahakin on vielä pankin. Ei se päällepäin näy. Ostin talon, sanotaan, pankkihan sen omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin sivullisena on vaikea mennä sinun päähäsi tutkimaan sitä, mikä sinusta tuntuu miltäkin ja miten. Sinun ei auta kuin miettiä sitä itse.

Tunnetko itsesi jotenkin älykkääksi?

Toinen sivullinen 

Ihmiset käyttää niitä rahojaan niin eri asioihin. Multa ei ikinä riittäis rahaa vaikkapa lapsen taitoluisteluun tai ratsastukseen, mutta taekwondo ei ole mikään ongelma. Tai ei ole varaa käydä lonastamossa syömässä, mutta perhe voi lähteä Islantiin kesällä kustannuksia miettimättä ja lisäksi käydä fetarilla jos esiintyjät on omaan makuun.

Priorisointikysymyksiä.

Sekin auttaa että asuminen on halpaa ja kohtuullinen asuntolaina jo maksettu.

Monilla elämä näyttää rikkaalta mutta todellisuudessa elävät velaksi. Tunnen pari tällasta perhettä. Ulospäin kaikki hienoa mutta todellisuus ihan muuta. Mm. Ruoassa tingitään.

Jaa-ah, no niillä on sitten paljon rahaa. Mua kiinnostaa vain omat raha-asiani, opiskelemalla (välillinen vaikutus), sijoittamalla ja töitä tekemällä tuota omaisuutta kuitenkin on jollain tasolla pystynyt kartoittamaan. 

Jos jollain on enemmän kuin mulla, niin hyvä sille, minä voin sitten yrittää tehdä enemmän ja paremmin saavuttaakseni saman jos en ole nykytilanteeseen tyytyväinen.

Minulla on kuulemma hirveästi rahaa. Osa-aikaisen lähihoitajan palkka. Mutta asun pienessä vuokra-asunnossa, ei ole lemmikkejä enkä matkustele, ostan halvimmat ainekset ruokiin ym. Elän siis peruselämää tyytyväisenä yksinkertaisesti ja säästeliäästi. Sitten hyvin harvoin kun jotakin vaikkapa ystävien kanssa teen tai hankin, ei minun tarvitse laskeskella riittääkö raha. Silloin kuulen olevani pohatta.

Velaksi en hankkisi mitään koskaan, ellei sitten kyse olisi vaikkapa elämän pelastavasta lääkkeestä tai muusta, joka olisi pakko hankkia vaikka se maksaisi mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sivullisena on vaikea mennä sinun päähäsi tutkimaan sitä, mikä sinusta tuntuu miltäkin ja miten. Sinun ei auta kuin miettiä sitä itse.

Tunnetko itsesi jotenkin älykkääksi?

Toinen sivullinen 

Ei onnistunut. Se älykkyyden näytön yritys.

Meillä sai lapsena harrastaa jos se oli ilmasta. Ei mun mielestä kuulu normielämään maksella pentujen kalliita harrastuksia. Meillä ei matkusteltu muutakun kesällä ja jouluna mummilaan. Onko ulkomaanmatkat teidän mielestä normielämää? Hedelmiä sai syödä yhden päivässä, jos oli enempi nälkä niin piti syödä leipää. Ruoka-annos jaettiin neljään osaan ja lisukkeeksi leipää ja perunaa. Meillä tää oli normielämää mutta epäilen vahvasti että haaskaat rahojasi kaikkeen turhuuteen ja naapureillenäyttämiseen ja sitte tuut tänne valittaa kun ei rahat riitä. Toisilla ei ole sitä rahaa ja silti on pärjätty!

Ei mulla ainakaan.  Illalla laskin lompakon setelit niin vajaa 300€  oli.  Huomenna käyn pikapankilta lisää, keväällä yleensä alkaa tori.fi kauppakin piristyä, käteinen on kovassa huudossa.

Kuinka joku hankkii niin paljon yli varojensa menoja ettei mitään jää. Onkohan tullut ahnehdittua liikaa.